Levyt ja Levyt plus

Olen koko aikuisikäni pitänyt yllä luetteloa kaikista levyistä, jotka olen kuullut. Minulla on kaksi Microsoft Works -tiedostoa ja kaksi Microsoft Word -tiedostoa. Niistä kahden nimi on "Levyt" ja kahden "Levyt plus". Levyt-tiedostoissa on kaikki albumit luetteloituina siten, että esittäjät ovat aakkosjärjestyksessä (sooloartistit on järjestelty etunimen mukaan, esim. Neil Young on N:n eikä Y:n kohdalla). Saman esittäjän kaikki albumit ovat kronologisessa järjestyksessä. Yhdellä rivillä on esittäjän nimi, levyn nimi, julkaisuvuosi, esittäjän synnyinmaa/kotimaa sekä levylle antamani arvosana väliltä 0,5 - 5 tähteä. Seuraavilla riveillä on biisilista kirjoitettuna vaakasuoraan. Lista mahtuu yleensä 1-2 riville, joskus vaaditaan useampi. Kappaleet on erotettu toisistaan pilkuilla. Levyt plus -tiedostossa on lisäksi lueteltu kokonaan ja osittain kuuntelemattomat albumit sekä albumeilla julkaisemattomat single-, EP- ja kokoelmabiisit. Yhdelle sivulle mahtuu ehkä keskimäärin 34 albumia, sivumäärä vaihtelee yli 700 ja yli tuhannen välillä. Näiden tiedostojen täydentämisessä ja korjailemisessa on ollut urakkaa tolkuttomasti.

Syy siihen, että minulla on samat luettelot sekä Works- että Word-muodossa on tämä:

Vanhan tietokoneeni DVD-ROM -asema hajosi kolme vuotta sitten, ja se oli ainoa väline, jolla pystyin toistamaan CD-levyjä ja samalla nauttimaan äänenlaadusta. Osa USB-paikoistakaan ei enää toimi moitteettomasti. Olin ajatellut pitkään uuden tietokoneen hankkimista, mutten ollut saanut muilta kiireiltäni asiaa hoidetuksi, ja rahaa kului muutenkin vähän väliä. Vaan viime vuoden maaliskuussa vihdoin hankin uuden koneen. Yritin hommata ensin uuden, kalliin koneen Verkkokauppa.comista, mutta yritys kilpistyi maksuvaikeuksiin. Yksikään maksuvaihtoehto ei kelvannut. Esimerkiksi Verkkokauppa.comin maksujärjestelmä ei huoli Aktia-pankin asiakkaita, Aktia taas pitää luottorajan 1500 eurossa, joten sitä enempää en voisi kuukaudessa korttia vinguttaa, osamaksulla maksaminen taas tyssäsi siihen, etten niiden mielestä tienaa tarpeeksi, jotta minulla olisi varaa maksaa osamaksueriä takaisin jne. jne. Hah, tililläni oli niin paljon rahaa, että olisin voinut maksaa uuden tietokoneen hinnan kerralla, eikä olisi tehnyt edes tiukkaa.

Haistakoon Verkkokauppa.com siis paskan.

Löysin nettikaupan nimeltä Back Market, joka kauppaa käytettyä ja huollettua elektroniikkaa. Heillä oli myynnissä 200 eurolla tietokoneen keskusyksikkö, joka on lähes identtinen vanhan koneeni kanssa. Ostin siis sen. Kone saapui nopeasti, mutta voi jumalauta sitä spämmäämistä, mistä sain sen jälkeen kärsiä. Back Market pommitti minua sähköposteilla, joissa pyysivät kommentteja kokemuksistani heidän kanssaan asioimisesta. Olin hyvin nihkeä palautteen antamisessa, mutta lopulta, kovan inttämisen jälkeen kerroin mahdollisimman lyhyesti, että kaikki meni hyvin ja että olen tyytyväinen ostokseeni.

Huh huh.

Uusvanha kone oli minulla kuukausia hyvin vähäisessä käytössä. Oli vain yksi näyttö, ja kaikki data oli vanhassa koneessa, joten vanhaa konetta tuli edelleen vain käytettyä.

Elokuussa vanha, n. 17,7 -tuumainen Acerin näyttö osoitti väsymisen merkkejä. Sitä oli vaikea herättää näytönsäästötilasta. Näyttö tahtoi jäädä mustaksi. Jouduin sammuttamaan ja käynnistämään näytön usein monta kertaa, ennen kuin se vihdoin suostui näyttämään työpöydän. Lopulta sain tarpeekseni, ja poikkesin Stockmannin Powerissa ostamassa 24-tuumaisen Samsungin näytön. Hetken ajan totuttelin uuteen, isompaan näyttöön ja laajentuneeseen näkymään, enkä sitten enää kaivannutkaan pienempää.

Sen jälkeen alkoi tuntua, että kaiuttimetkin pitäisi uusia. Wanhat JBL:n kaiuttimet toimivat kyllä edelleen iästään huolimatta, mutta ne ovat halpaa, alle sadan euron hintaluokkaa ja äänenlaatu on sen mukainen. Siispä tilasin Gigantin verkkokaupasta yli sadan euron Logi-merkkiset kaiuttimet, jotka olivat saaneet käyttäjiltä erinomaiset arvosanat. Bonuksena bassosäädin ja erillinen bassokaiutin, jonka mitat ovat 30 x 28 x 23,5 senttiä. No, eihän kerrostaloasunnossa uskalla bassokaiutinta käyttää. Sellainenhan häiritsee naapureita. Kuuntelen edelleen musiikkia maltillisella äänenvoimakkuudella - silläkin musa kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Mutta tuntuu hyvältä, että mahdollisuus bassonsäätöön on silti olemassa.

Lokakuussa sain kesken työpäivän päähänpiston. Menin työpäivän jälkeen Itiksen Poweriin ja ostin toisen näytön, 24-tuumaisen Cepterin. Poikkesin vielä kertaalleen (kesken Hullujen Päivien) Stockmannilla ostamassa toisen näppäimistön, hiiren ja hiirimaton, ja kotona otin ne vanhat JBL:n kaiuttimet, jotka olin ajatellut heittää pois, ja koostin näistä toisen pöytätietokonesetin. Viime lokakuusta lähtien olen siis käyttänyt kahta pöytätietokonetta. Olikin pitemmän aikaa tuntunut siltä, ettei yksi kone riitä. Teen niin paljon kaikkea ja yleensä yhtä aikaa, ettei yhden tietokoneen prosessori jaksa pyörittää kaikkea.

Minua huoletti myös se, että vanhan koneen kovalevy alkoi olla täynnä kaikkea dataa. Vapaan tilan määrä väheni hiljakseen koko ajan.

Vanhassa koneessa on siis hajonnut DVD-ROM -asema, hyvät kaiuttimet, mutta Word on lakannut toimimasta. Microsoft Works sen sijaan toimii edelleen hyvin. Excel toimii, mutta sen käynnistäminen on konstikasta. Adobe Reader ei oikein tahdo toimia, joten PDF-tiedostojen katselu ei oikein onnistu.

Uudessa koneessa on toimiva DVD-ROM -asema, huonommat kaiuttimet, ei Worksia, toimiva Word, ei Exceliä, ja toimiva Adobe Reader.

Olen poistanut vanhalta koneelta kaikki tiedostot, joita ei ole enää tarpeen siinä pitää. Ne ovat nyt vain uudessa koneessa. Osa tiedostoista on kummassakin koneessa. Google Drivessa on paljon materiaalia. Olen jopa ostanut 100 Gt:n tallennustilan sinne. Turha pitää tietokoneella sellaista, mikä on GD:ssä. Sitten ovat vielä muistitikut.

Tämän takia levyt- ja levyt plus -tiedostot ovat kahdessa formaatissa. Loin Works-tiedostot elokuussa 2021, kun Word alkoi käynnistyä epävarmasti, silloin tällöin aina kun sitä huvitti. En tiedä, mikä Wordin kanssa meni vikaan. Ehkä koneeni ei tullut toimeen Wordin kanssa enää sen jälkeen, kun se oli päivitetty viimeisimpään versioon. Jokin yhteensopivuusongelma ilmeni, tai jotain. Oli miten oli, Word ei toimi vanhassa koneessa enää ollenkaan. Vanhassa koneessa on Works-tiedostot, uudessa Word-tiedostot, ja nyt on pidettävä huoli siitä, että ne ovat identtisiä. Siinä on riittänyt hommaa, etenkin kun olen tehnyt hirveästi muutakin duunia noiden tiedostojen kanssa.

Legatio Musica -blogissani, niissä viimeisiksi jääneissä vuosilukupostauksissani, luettelin ns. Various-kansioni sisällön. Vanhalla tietokoneellani olevaan Various-kansioon olen koonnut sitä musiikkia, mitä olen vuosien mittaan kerännyt, ei oikeina levyinä, vaan mp3-kopioina ja polttanut CD-R -levyille. Lapsuudenaikaisia suosikkibiisejä, nettiaikana löytämiäni helmiä ja harvinaisuuksia sekä tuoreita löytöjä. Satoja kappaleita vuosilta 1960-1994, jotka olen mp3-tiedostot tietyllä tavalla nimeämällä järjestänyt kronologiseen järjestykseen.

Mietin kuitenkin tuota kansiota kuunnellessani, että siinä voisi olla parempaakin musiikkia. Liikaa biisejä, joihin olen vuosien myötä totaalisesti kyllästynyt. Varsinkin vuodesta 1983 eteenpäin liikaa puhkisoitettuja, itsestäänselviä listahittejä.

Käänsin katseeni noihin Levyt- ja Levyt plus -luetteloihin. Kymmeniä tuhansia levyjä, joista suurimman osan olen kuunnellut yhden kerran ja sitten nakannut syrjään palaamatta niiden pariin enää uudestaan. Hirveästi oikeasti hyviä levyjä, joilta kyllä löytyisi hienoja biisejä vaikka kuinka paljon, jos vain viitsisin kuunnella niitä uudestaan ajatuksella.

Näin sitten rupesin tekemään. Aloin kuunnella kaikkia elämäni aikana kuuntelemiani ulkomaisia levyjä uudestaan. Koska olen luopunut Spotifysta, käytin Discogsissa olevia 30 ja 90 sekunnin Apple Music -näytteitä sekä YouTubea. Koetin etsiä kaikilta albumeilta jotain hyvää. Hyvät kappaleet joko imuroin Soulseekistä tai äänitin itse YouTubesta. Kävin myös vuosien 1975-1983 Soundi-lehtien singlearvostelupalstat läpi, niiden kautta löytyi muutamia hyviä new wave -sinkkuja.

Eikä siinä kaikki. Melkein kaikilla artisteilla ja bändeillä on myös albumeilla julkaisemattomia single- / EP-raitoja. Näitä olin luetellut Levyt plus -tiedostossa jo aika paljon, mutten kattavasti. Kävin sitten läpi joka ikisen tutun ulkomaisen nimen, ja Discogsia apuna käyttäen kaivoin esille tiedot albumeilla julkaisemattomista kappaleista kunkin nimen kohdalla. Kuuntelin myös näitä kappaleita, sen verran kuin kiinnostusta riitti ja YouTubesta sattui löytymään. Hyvät biisit imuroin koneelleni. Various-kansio kasvoi, ja sitä mukaa kun siihen kertyi lisää biisejä, pidensin myös noita vuosilukupostauksia Legatio Musicassa. Discogs-linkkejä en jaksanut kuitenkaan enää lisätä.

Nyt Various-kansiossa on lähes 5000 kappaletta vuosilta 1960-1994. Maailman paras sekalainen mp3-musiikkikansio, näin voin täydellä sydämellä sanoa. Kukaan muu kuin minä ei voi käsittää, millainen nautinto sitä on kuunnella... ainakin vuoteen 1984 asti. Sen jälkeen musiikin taso väkisinkin tippuu, vaikka yritin epätoivoisesti löytää vuosilta 1983-1989 mahdollisimman paljon hyvää ja harvoin kuultua tavaraa puhkisoitettujen kasarihittien sekaan.

Koneellani on myös 52 The Revolutionary Decades -kansiota täynnä oldies-hittejä ja harvinaisuuksia vuosilta 1933-1973. Bluesia, kantria, reggaeta ja jazziakin popin ja rokin seassa. Tuttuja hittejä, albumiraitoja, kuin myös aikoinaan julkaisematta jätettyä ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin arkistoista esiin kaivettua materiaalia. Vajaat 60 tuntia lisää musiikkia. Nämä kun yhdistän Various-kansion materiaaliin ja säilytän kronologisen järjestyksen, minulla on siinä 381 tunnin aikamatka.

Tämän aikamatkan myötä ymmärrän musiikista joitakin asioita entistä paremmin: millaiseen ympäristöön Elviksen Sun Records -levytykset tupsahtivat vuonna 1954 ja millaisen vaikutuksen ne tekivät, millainen vaikutus Beatleseillä oli 1963-1964 ja miten uskomattomalla voimalla psykedeelinen rock vyöryi esiin vuonna 1967. Silti jo seuraavana vuonna pahin psykedeliavillitys alkoi olla ohi, vaikka sitä tehtiin edelleen runsaasti.

Toki Various-kansiosta löytyy aina paranneltavaa. Vuosien 1967-1968 psykedeliavyörytys on uuvuttavaa. Pitäisi löytää lisää kevyempää poppia sekaan. 70-luvun alusta on aika paljon kunnon rokin rytkettä, sinnekin ehkä lisää kevyempää. Vuosien 1984-1986 kohdalla on vielä kyllästyttävien listahittien sumppuja, jotka olisi saatava rikotuksi harvoin soitetuilla hyvillä kappaleilla. Sinne sun tänne lisää mielenkiintoisia instrumentaaleja, 80-luvulle lisää syntsapoppia ja muuta koneellista.

Lisää urakkaa: Levyt- ja Levyt plus -tiedostot vilisivät virheitä. Virheitä levyjen nimissä, julkaisuvuosissa ja biisilistoissa. Niinpä olen ruvennut korjaamaan niitä. Kaivoin kaikki ulkomaiset levyt - joita en omista missään muodossa, oikeilla levyillä tai digitaalisina - esille Discogsissa, ja tarkistin, että tiedot ovat oikein. Välillä tarkistin vielä tiedot levynkansikuvista. Korjasin virheet, ja virheitä löytyikin älyttömästi. Works-tiedostot on täysin korjattu, nyt olen kopioimassa korjaukset Word-tiedostoihin. Apuna käytän Notepad-tiedostoja, joissa on Works-tiedostojen tekstisisältö yksinkertaisessa muodossa. Notepad-tiedostoista kopioin tekstiä Word-tiedostoihin ja hoidan sen jälkeen vielä tarvittavat tekstin muotoilut: lihavoinnit, kursivoinnit ja väritykset. Tässä vaiheessa olen päässyt australialaiseen Johnny O'Keefeen asti. Yritän hoitaa vähintään 5 Word-tiedoston sivua töihinmenopäivinä ja 10 sivua kotonaolopäivinä. Jäljellä on 378 sivua, ja tällä tahdilla urakka on valmis 29. maaliskuuta. Ehdin kuitenkin käydä läpi päivittäin vähintään pari ylimääräistäkin sivua, joten valmistuminen aikaistuu päivä päivältä.