Olen poistanut Kvaak-foorumin selaimen kirjanmerkeistä. En käy enää siellä katselemassa. Siellä on meno ollut niin tylsää viime aikoina, että vain haukottelen. Soulseek sai myös jäädä, en pyöri enää sielläkään.
En lue enää mitään nettisarjistakaan. Toukokuussa 2013 sain tietää Minna Sundbergin A Redtail's Dream- eli Punahännän uni- sarjiksesta, ja luin nopeasti kaikki siihenastiset sivut. Innostuin, ja seurasin sarjaa tiiviisti loppuun saakka. Uhrasin vähistä rahoistani osan aRTD-kirjaankin, sain sen toukokuussa 2014. Kun Minna aloitti Stand Still Stay Silent- sarjakuvansa, luin sitä suurella mielenkiinnolla. Tarina imaisi mukaansa. Äänestin SSSS:ää joka päivä TopWebComics-listalla. Kun ensimmäistä seikkailua oli tehty ja julkaistu aimo siivu, tarina tuntui jämähtävän paikoilleen. Yhtä dramaattista käännettä (ne jotka ovat sarjiksen lukeneet, tietävät) lukuunottamatta ensimmäisen seikkailun loppupuolisko pitkästytti eikä piirrostyökään ollut lainkaan sitä, mitä se alkusivuilla oli. Piirros oli muuttunut liian rennoksi. En jaksanut enää äänestää sarjaa TopWebComics-listalla, enkä lopulta enää edes seurata sarjaa päivittäin. Pidin taukoja, ja kävin sitten lukemassa viimeisimmät sivut silloin kun siltä tuntui.
Kun toinen SSSS-seikkailu oli alkanut, jaksoin lukea vähän matkaa, mutta lopetin sitten kokonaan. Tarina oli uuvuttanut minut. En ole palannut enää sarjan pariin, joten en tiedä miten se päättyy (olen välillä miettinyt, miten sarjan fanit suhtautuvat siihen, että koronapandemia on tuonut todellisuuden lähemmäs Minnan sarjakuvaa). Minulla on ensimmäisen seikkailun kaikki sivut muistitikulla, se riittää. Kirjaa en hankkinut. Luovuttaminen taisi olla viisas ratkaisu, Minnan uskoontuleminen ja sen vaikutukset myös SSSS-sarjakuvalle eivät ole mairittelevia uutisia minusta.
Signeerattu kappaleeni A Redtail's Dream -kirjasta on tästä huolimatta sarjakuvakokoelmani rakkain aarre. Kuinkahan paljon siitä tullaan pyytämään keräilymarkkinoilla tulevaisuudessa?
Lukiessani SSSS-sivujen kommenttiosioita sain tietää Minnan varhaisistakin sarjakuvaharjoitelmista. Huomioni saivat sellainen valmiiksi tehty sarjis kuin Pahistenlistijät sekä keskeneräiseksi jäänyt nimetön sarjakuva ketusta ja jonkinlaisesta haarniskagriffonista, jotka auttavat naaraspeuraa pääsemään lähimpään satamaan, jotta tämä pääsisi pois koko maanosasta. Jälkimmäinen sarjakuva löytyi joskus Minnan Deviantart-sivulta, joka on ajat sitten poistettu, ja paha sitä on Wayback Machinellakaan koettaa selata. Sarjiksella ei ollut koskaan mitään Sundbergin antamaa nimeä, mutta olen nähnyt siitä käytettävän nimeä "Nightfallen". Poimin sekä Pahistenlistijöiden että sen nimettömän sarjiksen kaikki sivut muistitikulle, kun ne vielä yhdestä venäläisestä kuvagalleriasta luvattomasti löytyivät. Nyttemmin tuo venäläinen kuvapalvelin vaikuttaa olevan poistettu, eikä Minnan töitä enää sieltä löydä. Googlasin Pahistenlistijät-sarjaa, ja löysin yhden nettisaitin, jossa sarjakuvaa voi lukea. Löytää ehkä helpommin, jos vääntää ä:n a:ksi. Sitä nimetöntä, keskeneräistä sarjakuvaa ketusta, haarniskagriffonista ja naaraspeurasta ei löydy enää mistään. Latasin sen Google Driveen, jos jotakuta kiinnostaa. Annoin kansiolle nimen "Nightfallen", jotta olisi jokin nimi.
Tarinalla ei ole alkua, ei varsinkaan loppua, ja välistäkin puuttuu sivuja. Sivut voisivat olla isommassakin koossa. 20 sivua voi sentään lukea, ja mukana on kaksi hahmopiirrostakin. Useimmat jpg:istä tarjoavat myös suomenkieliset luonnokset, mutta minä luen mieluummin englanninkielistä dialogia. Suomenkielisten repliikkien kieliasu on aivan kamala. Sundberg on sanonut, ettei hänellä ollut mitään suunnitelmaa juonesta eikä konseptista, kunhan piirteli jotain tarinantapaista toivoen että siitä syntyisi jotain. Minä kyllä huomaan sarjiksessa potentiaalia, minä olisin keksinyt siihen ehkä hyvääkin jatkoa yllätyskäänteineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti