Nuorena, vasta omilleni muuttaneena sinkkuna ostelin satunnaisesti pornolehtiä. Lähinnä silti suosin Playboyta sekä muita tyylikkäämpiä ulkomaisia miesten aikakauslehtiä, GQ:ta ja mitä vastaavanlaisia julkaisuja niitä nyt oli. GQ:n tapaisissa lehdissä tyttökuvat olivat eroottisia ja sensuelleja, eivät pornahtavia. Suomen Slitzin kaikki numerot ostin irtona. Muutaman kerran kävin jossain sex-shopissakin lehtien perässä. Yhdellä sellaisella käynnillä löysin muutaman vuoden 1979 numeron amerikkalaista Gallery-lehteä. Niissä julkaistiin näyttävästi piirrettyä tieteissarjakuvaa nimeltä Tetra, piirtäjänä Malcolm McNeill. Tetran päähenkilö oli alaston, hiukseton ja sopivasti asennetta omannut ihmisen kaltainen naisavaruusolento.
Malcolm McNeill on brittiläinen freelance-taiteilija, joka 1977 sai New Yorkissa toimineelta Gallery-lehdeltä tarjouksen tehdä kuukausittaista scifi-sarjakuvaa. Tähtien sota -elokuva oli lisännyt räjähdysmäisesti innostusta genreen myös miestenlehtien toimituksissa, eikä Playboy ollut suinkaan ainoa tämäntapainen lehti, joka mielellään julkaisi myös laadukasta fiktiota sivuillaan. Niinpä Galleryn toimituksessa ajateltiin, että tieteissarjakuvan ottaminen mukaan lehteen voisi olla kannattava bisnes.
Merkittävä Tetra-sarjakuvan syntyyn vaikuttanut tekijä oli kirjailija William S. Burroughsin luomus Ah Pook Is Here, sarjakuva, jota McNeill oli työstänyt vuodesta 1970. McNeill jopa muutti Lontoosta San Franciscoon voidakseen paremmin toimia yhteistyössä Burroughsin kanssa. Koska Burroughs oli naisia halveksinut homoseksuaali, oli luontevaa, että Ah Pook Is Here sisälsi miesten välistä seksiä, vieläpä elimellisenä osana juonta, ja naisia kohdeltiin pohjasakkana. Tarina oli synkkä ja dystooppinen, täynnä sairauksia, kuolemaa ja maailmanloppua, eikä se pitemmän päälle ollut Burroughsillekaan mitenkään mielialaa kohottava projekti. Lisäksi siitä maksettiin huonosti.
McNeill koetti hiukan lisätä Ah Pook Is Hereen myös rintoja, naisellisia vartaloita, sen verran kuin tarinan puitteissa oli mahdollista. Mutta kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta tehdä omaa sarjakuvaa 400 dollarin sivupalkkiolla, lopputuloksena oli täydellinen vastaveto Burroughsin maailmankuvalle. Nimetön nainen, joka työskentelee "maksullisena naisena", ja saa tietää olevansa valittu pelastamaan maailman sen jälkeen kun hänen kaksosveljensä on pelastanut hänet kurjasta toimenkuvastaan. Mutta naisella on myös omat mielinouteet, ja hän päättää itse tavasta jolla hän lähtee tehtäväänsä suorittamaan.
Tetra oli McNeillille mittavan kunnianhimoinen ja työläs projekti. 4-5 sivua sarjakuvaa kuukaudessa oli raskas tahti, joka vaati kompromisseja ja uhrauksia. McNeill ei kyennyt vaaditun ajan puitteissa piirtämään sarjakuvaansa esim. tapahtumapaikkana toimineen Ayam-planeetan historiaa maanpäällisine taisteluineen ja maanalaisine maailmoineen. Yhden deadlinen hän jopa missasi, eikä lehdessä nähty Tetraa seuraavan kuun numerossa. Kun puolentoista vuoden intensiivisen puurtamisen jälkeen McNeill huomasi olevansa perheenisä, Tetran jatkaminen kävi mahdottomaksi. Sarjakuva jäi kesken, kun 79 sivua oli piirretty.
Vuonna 2018 Stalking Horse Press julkaisi Tetran kaikki valmistuneet sivut yhtenä niteenä, ja lisäsi vielä McNeillin omat kertomukset sarjakuvan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä, ideoista, Tetran tekemisestä ja sen keskeytymisestä. Sivuja pehmeäkantisessa kirjassa on kaikkiaan 136. Sarjakuvasivut ovat vähän alkuperäistä julkaisukokoa pienempiä (24,8 x 18,2 cm > 22,3 x 16,4 cm), ja ne on jouduttu skannaamaan lehdistä, koska tapa jolla McNeill alunperin piirsi ja toteutti sivut teki ajan kuluessa hallaa paperille. McNeill hävitti suurimman osan alkuperäissivuista niiden muututtua lukukelvottomiksi.
Seksikaupasta muinoin ostamistani Gallery-lehdistä löysin kolme episodia Tetraa. Yhteensä 14 sivua sarjakuvaa. Galleryn numerot 2 / 1979 (viides episodi 17:sta), 4 / 1979 (seitsemäs episodi) ja 7 / 1979 (kymmenes episodi). Skannasin kaiken 600 dpi:n tarkkuudella ja vein Google Driveen. Jos kiinnostaa, niin tästä linkistä pääsee lukemaan 11-17 -megaisia kuvatiedostoja. Näissä skannauksissani värit ovat hiukan haaleampia kuin mitä ne Galleryn sivuilla olivat, mutta sivut ovat sentään roimasti isompia kuin Stalking Horse Pressin julkaisussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti