Lomani alkaa virallisesti huomenna maanantaina, mutta sitähän edeltää kokonainen viikonloppu. Sen olen jo viettänyt yhden lomapuuhani parissa. Rekisteröidyin kuukausi sitten Aku Ankan Digipalveluun. Kuten 1967 Hesareita selaillessani sanoin, minua oikeastaan kiinnostaisi lukea niitä 1960-luvun Aku Ankka -lehtiä, koska ajattelin, että olisi hauskaa lukea isot määrät kurjaa Ankkaa. Tuumasta toimeen. Nyt olen ruvennut lukemaan läpi kaikki vuosien 1960-1979 Akut ja päässyt vuoden 1965 loppuun asti. Selailua on nopeuttanut se, että aina välillä tulee vastaan ennestään tuttuja tarinoita - ei minun niitä tarvitse lukea.
Olen tuskin malttanut odottaa pääsyä niihin lehden alennusvuosiin, jolloin julkaistujen tarinoiden taso oli surkea. Vuosina 1960-1963 oli vielä tasoa, ei minua ärsyttänyt oikeastaan muu kuin räikeä karamelliväritys sekä joutavat Pepi- ja Ponu-tarinat (ja mitä muita hätävarakaartin Disney-hahmoja niitä oli, Dumboa, Helinä-keijua, Lumikkia ja kääpiöitä...).
Vuonna 1964 mätä alkoi hiipiä AA-lehden sivuille. Barksilta alkoi puhti loppua vaikka jokunen vanhempi suomeksi julkaisematon klassikkotarina sentään pystyttiin kaivamaan esiin. Murrylta tuli myös hyviä tarinoita. Vuosikerta 1964 saa minulta arvosanan keskinkertainen. Rimanalitukset ovat harvassa, mutta niin ovat aidosti hyvätkin sarjat.
1965 - varsinkin jälkimmäinen vuosipuolisko - oli sitten kauttaaltaan surkuhupaisaa luettavaa. Ei edes jatkosarjoja. Eikö niitä tosiaan ollut tarjolla? Vaikka surkeita nekin olisivat varmasti olleet. Jos jotain positiivista pitäisi sanoa, niin väritys oli tasaantunut hillitymmäksi.
Kvaakin "Huonoin Disney-piirtäjä" -ketjussa olin joskus vuosia sitten antanut ääneni Luis Destuetille. Ehdin jo hetken epäillä valintani järkevyyttä huomattuani, että Destuetilta julkaistiin vain kaksi tarinaa AA-lehdissä, ja löydettyäni Wolfgang ja Katja Schäferiltä pari sarjaa, jotka näyttivät ihan oikeasti esikouluikäisen töhertämiltä. Vaan sitten löysin numeroista 38/1965 ja 40/1965 ne Destuetin sarjat... Ei hemmetti... Täytyy sanoa, että ne ovat nähtävyys. Jos joku pitää jotakuta muuta Disney-piirtäjää surkeimpana, niin hän ei ole nähnyt Destuetin tekeleitä. Ja ne pitäisi jokaisen nähdä. Niiden kökköydestä saa makeat naurut.
Jotkut erityisen kamalan näköiset sarjat olivat tuntemattomien piirtämiä, mutta eihän heitä voi äänestää huonoimmiksi, kun eivät kerran nimet ole tiedossa. Muuten olisivat hekin vahvoja ehdokkaita. hdc:n kommentin mainitussa Kvaak-viestiketjussa huomaan nyt hyvin osuvaksi. Olen oikeastaan kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan.
Onhan näitä huonoja Disney-piirtäjiä toki muitakin. Jim Fletcherin tyyli olisi sopinut paremmin joihinkin Jetsoneihin ja Hakki-koiraan, osa Tony Stroblin sarjoista on aika avuttomasti piirusteltuja, Phil DeLaran, Fred Abranzin ja Kay Wrightin jälki sattuu pahasti silmiin, Nils Rydahl ei kertakaikkiaan osannut ainakaan vielä tuossa vaiheessa (katsotaan, mihin mies edetessään kehittyi).
Akujen lukemiseen innoitti toinenkin taka-ajatus. Minun lapsuudenkokemukseni Aku Ankka -sarjiksista rajoittuvat enimmäkseen muutamaan taskariin, muutamaan suomenkieliseen Aku-lehteen sekä ruotsalaiseen Kalle Anka & C:o -lehteen, joka tuli minulle tilattuna kotiin vuosina 1983-198?. Niin, ja olihan Mattssoneilla myös joitakin Kalle Anka & C:o -lehtiä aina 1970-luvulta lähtien. Eli lähinnä 1980-luvun Aku- ja Mikki-sarjakuvat ovat minulle lapsuudesta tuttuja. Mutta joskus osui käteeni jokin suomenkielinenkin Aku Ankka -lehti, jo joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa. Muutamasta suomenkielisestä tarinasta jäi yksi ruutu mieleeni, ja ajattelin, että voisin etsiä ne tarinat samalla, selvittää niiden nimet ja sen, missä numeroissa ne julkaistiin. Elleivät kaikki tarinat löydy 1970-luvun lehdistä, minun on jatkettava vielä 1980-luvun lehtien parissa kunnes löytyvät.
Olen kai liiaksi kasvanut ruotsinkielisten Akujen parissa, sillä olen oppinut arvostamaan ruotsinnoksia enemmän. Muistan lapsena vieroksuneeni suomenkielisten lehtien kieliasua, se tuntui puhekielisemmältä, rujommalta. Ruotsinnoksissa oli hyvin osattu hyödyntää sanaleikkejä ja sikäläisiä fraaseja, jotka sopivat kulloiseenkin tarinan kuvaamaan tilanteeseen.
Digipalvelussa on vähän epäkäytännöllistä plärätä lehtiä. Sivunvaihtonappi on niin pieni ja niin lähellä selainikkunan alareunaa, että pienikin hiiren liikahdus ponnahduttaa esille joko näyttöni alapalkista auki olevien ohjelmien esikatseluikkunat tai digipalvelun zoomausvalikon. Outo ratkaisu sivuston ylläpitäjiltä levittää jatkosarjat ihan kokonaisuudessaan jokaisen numeron kohdalle, jossa julkaistiin pätkä kyseistä jatkotarinaa. Nyt kun selaa lehtiä järjestyksessä, sitä lukee jatkosarjan alusta loppuun yhden numeron kohdalla, ja sitten kun sama tarina tulee vastaan parissa seuraavassa numerossa, joutuu hyppäämään koko pitkän tarinan yli. Olisivat vain pitäneet lehdet näköisinään, ei minua ainakaan olisi sellainen ratkaisu harmittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti