2016
TAMMIKUU: Mauri Tuure: Citykanit
Ilta-Sanomat 7.1.2016 & 28.1.2016
Omalaatuisen näköisiä, mutta jollain tavalla hellyttäviä kaneja. Huumori vaihtelee kielivitseistä yhteiskunnalliseen kommentointiin. Rautalammelta kotoisin oleva ja Suonenjoelle muuttanut Tuure (s. 1949) on kasvatustieteiden maisteri ja eläköitynyt teknisen työn lehtori. Tuurelta on julkaistu sotasarjakuva-albumit Parabellum (2012) ja Sissipartio (2013). 1994 Kemin sarjakuvakilpailuun osallistunut Sotaperunajuttu sai 5. palkinnon.
HELMIKUU: Vesa Vitikainen ja Katja Louhio: Kersantti Napalm
Superagentti Kersantti Napalm ja kolme amerikkalaista agenttia lumisessa, jäisessä Lapissa metsästämässä zombeja vuonna 1985. Jännitystä ja toimintaa näyttävästi piirrettynä. Kylmyydenkin voi aistia. Erikoisuutena on se, että viimeinen, 29. helmikuuta julkaistu strippi on poimittu Vitikaisen ja Louhion viisisivuisesta sarjakuvasta Ukri, joka julkaistiin 2015 Arktisen Banaanin toimesta albumissa Eino Leinon Helkavirsiä.
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=16533.0
https://www.kvaak.fi/2162/2014/12/14/turpaan-vaan-ja-onnea/
MAALISKUU: Anna Korhonen: Pupun palsta
Korhonen jatkaa puputeemalla. Päähahmo elää ensimmäisissä stripeissä kovasti ihmisten tavoilla, mutta sarjakuva muuttuu edetessään metsäisemmäksi. Söpöä ja harmitonta.
Sarjakuva löytyy Facebookista:
https://www.facebook.com/pupunpalsta/?__tn__=-UC*F
HUHTIKUU: Satu Cozens ja Hannu Sepponen: Poksi ja Låda
Kaksi vallatonta postilaatikkoa ja kasa sekapäisiä vitsejä. En tiedä, heittäytyäkö mukaan pähkähulluun menoon vai pudistellako vain päätä hämmentyneenä:
https://www.postimuseo.fi/fi/poksi-ja-lada
TOUKOKUU: Juho Sihvonen: Tällä kylällä
Inhimillisyyttä puhkuva kuvaus hiipuvan maalaiskylän elämänmenosta. Päähenkilöinä erottuvat nykymaailman menoa ihmettelevä pappa ja perheen poika, joka haaveilee tyttöystävästä ja voivottelee surkeuttaan. Rocken Moll julkaisi koostevihon 2018.
http://juhosihvonen.blogspot.com/p/sarjakuva-stripit.html
KESÄKUU: Kari S. Nyström: Mörtti
Ilta-Sanomat 1.6.2016
Nyström (s. 1941) aloitti jo parikymppisenä sarjakuvien tekemisen Helsingin Sanomien nuortenosastolla 1963-1965 julkaistulla historiallisella Turso-seikkailusarjalla. Sittemmin häneltä on julkaistu pilapiirroksia mm. Ilta-Sanomissa pari-kolme vuotta ennen Jarmo ”Kätsy” Koivusta, Peitsi- ja Vaasa-lehdissä sekä Ruotuväki-lehdessä. Viimeksimainittuun vaihtui vakituiseksi piirtäjäksi Jyrki Vainio, ja nyt muutaman viimeisen vuoden ajan Ruotuväessä on taas nähty Nyströmin jälkeä.
Rakennustyömaasta ja sen pomosta kertova sarja ei hätkähdytä omaperäisillä vitseillä. Nyströmin töitä on nähty lisää lauantain Iltiksissä.
HEINÄKUU: Toni Hämäläinen: Suomen rehellisin automyyjä
Ilta-Sanomat 1.7.2016
Nomito julkaisi koostealbumin 2017. Sarjakuva sai kyseenalaista julkisuutta, kun pohjanmaalaiseen Ilkka-lehteen pääsi AIDS-aiheinen strippi, joka herätti lukijoissa pahennusta. Ilkan toimitus lopetti sarjan julkaisun suunniteltua aiemmin tämän johdosta. Ei sinänsä yllätä, koska Kuukauden kotimainen -rupeamaa lukiessakin jää vaikutelma juntista, jolla on vähän arveluttava huumorintaju. Aiheesta Kvaakissa, mukana linkki MTV:n sivuilla olevaan uutiseen:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=16791.0
ELOKUU: Liina Salonen: Etanat
Ilta-Sanomat 1.8.2016
Naantalilainen Salonen on koulutukseltaan biologi, joten Etanat-sarjakuvan aihepiiri tuli luontevasti. Myös hyttyset, ampiaiset, muurahaiset, hirvikärpäset ja tulppaanit ovat mukana tässä suomalaista yhteiskuntaa pikkueläinten kautta kriittisesti kommentoivassa sarjakuvassa. Kuun puolessavälissä sarjis muuttui värilliseksi.
SYYSKUU: Rakel ja Lauri ”£auri” Lehtinen: Hetkiä historiassa
Ilta-Sanomat 1.9.2016
Reilut parikymmentä vitsiä, jotka on sidottu yhteen keinotekoisella teemalla, sijoittamalla ne johonkin tiettyyn ajankohtaan. Piirrostyö on kehnoa, eivätkä vitsitkään hirveän häävejä ole.
Lauri Lehtinen teki yhdessä Timo Mikaman kanssa Kuukauden kotimaisen sarjakuvan Eksyneet eskimot vuonna 1998. Hetkiä historiassa -sarjan piirsi hänen tyttärensä Rakel.
https://www.lahitieto.fi/2016/09/08/lauri-lehtinen-nivoo-kuvat-ja-tekstit-yhteen/
LOKAKUU: JP Ahonen: Belzebubs
Tästähän tuli menestystarina. Törmäsin JP Ahosen kädenjälkeen jo siihen aikaan, kun Villimpi Pohjola -sarjakuva oli luotu, tai vähän ennen sitä – silloin City-lehdessä julkaistiin yksiruutuisia englanninkielisiä pilapiirroksia, jotka perustuivat sanaleikkeihin. Näistä opin, että carpet factoryssa valmistetaankin pieniä pehmoleluja autojen sisätiloihin ripustettaviksi, ja että drugstoresta asiakkaat kävelevät ulos ihan piripäissään. Ahonen vaikutti lupaavalta tekijältä, joten painoin hänen nimensä korvan taakse.
Villimpi Pohjola tuli tutuksi 2013, kun ostin Pelinavaus-kokooman, johon oli koottu suurin osa kahden ensimmäisen, omakustanteina julkaistun kokoelman materiaalista. Minusta tuli heti sarjan fani. 2009 ilmestyneen kakkoskokoelman sain tilaamalla Banana Pressin nettisivujen kautta – kertoivat että painos on heiltä loppumassa, joten kannattaa pitää kiirettä oman kappaleen hankkimisessa. Minähän pidin. Sen jälkeen olen nähnyt VP2:n pari kertaa myynnissä 70-80 euron hinnalla – onneksi sain sen Banana Pressiltä halvemmalla. Ensimmäistä kokoelmaa en ole nähnyt koskaan missään. Ainakin kakkoskirjassa Pelinavauksesta myöhemmin poisjätetyt stripit ovat keskinkertaisia, joten karsintaa on suoritettu oikeasta päästä.
Tottakai piti hankkia myös satiirinen Puskaradio, sekä kansainvälistäkin tunnustusta saanut Perkeros. Viimeksimainittu albumi oli metallifaniksi tiedetyltä Ahoselta selvää pohjustusta Belzebubsille. Kuukauden kotimainen -stripit ovat taidokkaasti piirrettyjä ja metallibändiaihetta on käsitelty omaperäisesti. Lokakuun 2016 lauantailehdissä on vielä kaksirivisiäkin strippejä. Belzebubs-albumia en tosin aio hankkia, kun ei metallimusiikki ole minun musiikkiani.
MARRASKUU: Jesse Enho: Jack & James
Ilta-Sanomat 1.11.2016
Kaksi yhdessä asuvaa miestä, joista ainakin toinen on työtön ja sosiopaatti. Tyttöystävien hankkimisesta puhutaan. Tekijä osaa piirtää ja vitsit ovat omaperäisiä. Mitäpä sitä enempää vaatimaan. Asenteesta ei ole pulaa näiden jätkien toilailuissa.
JOULUKUU: Juliana Hyrri: Lähiön episodit
Ilta-Sanomat 1.12.2016
Kuvauksia arkistakin arkisemmasta, tylsän mitättömästä lähiöelämästä. Naivistinen piirrostyyli ei miellytä.
Tekijän kotisivut:
2017
TAMMIKUU: Mira Mallius: Mutzi
En jaksa tällaista piirrostyyliä.
https://miramallius.com/mutzi-haba/
HELMIKUU: Ilkka Aaltonen ja Heli Naskali: Teisti ja Tokko
Kotisivut kertovat kaiken. Omasta mielestäni tyypillisen tavanomainen strippisarjakuva.
http://www.hummeripojat.fi/iaaltonen/luovuus/teisti_ja_tokko.html
MAALISKUU: Saila Juuti ja Anne Lehtinen: Amorin aika
Ilta-Sanomat 1.3.2017
Kissamainen mies ja korppipäinen nainen. Miehellä on yllään kokovartalopuku, joka jättää vain suun ja kaulan paljaiksi. Outoa roolileikkiä. Liekö korpinpääkään aito? Näiden yhteiseloa seurataan miltei sanattomissa stripeissä. Hahmot ja piirrostyyli eivät vedä minua puoleensa. Hahmot seikkailivat pidemmässäkin tarinassa, joka on arvosteltu tässä:
http://amorinaika.sarjakuvablogit.com/syntyneet-rakastajiksi/
HUHTIKUU: Tapani Koivula ja EQ Halminen: Intiaani Morningstar
Kvaakin galleria
Käsikirjoittaja Koivula on ufotutkija ja kirjailija. Raskaslukuista ja liian korkella liitelevää intiaanifilosofiaa. Jos ei ymmärrä juttuja, eikä visuaalisessa annissa ole tarpeeksi vaihtelua, ei lukeminen voi kiinnostaa. Piirrokset ovat lisäksi liian tietokoneen makuisia.
TOUKOKUU: Johanna Jasmine: Kummitus
Kummituksia on joka paikassa, antaa tämä sarjakuva ymmärtää. Joskus ne ovat veikeitä, joskus häijyjä. Turkulainen Johanna Heinonen kehitti sarjakuvan lievittääkseen omaa pimeän ja kummitusten pelkoaan. Muumit ovat tekijän suosikkeja, ja se näkyy lopputuloksesta. Zum Teufelilta tuli 96-sivuinen kooste vuonna 2018.
https://www.sarjakuvakauppa.fi/kummitus-hc.html
KESÄKUU: Jukka Hyvönen: Absinthia
Ilta-Sanomat 1.6.2017
Hyvösen sarjakuvassa juttelevat madot, shakkinappulat, sananjalat, ja... ovatko nuo kaktuksia vai mitä? Hahmokirjo on runsas, samoin vaihtelee huumorikin kielivitsailusta hämäriin juttuihin.
HEINÄKUU: Vesa Lampi ja Marjaana Taskinen: Tiilenpää
Ilta-Sanomat 4.7.2017
Eristetty vankilasaari, jossa vankeja hellitään tikkareilla ja sarjakuvalehdillä, pihalla vain leikitään ja vartijat ovat hyviä kavereita. Tällaista maailmaa kuvatessaan tekijät ovat ikään kuin heittäytyneet lastensarjakuvan pariin, sillä lapsia luulisi ilahduttavan tämmöinen. Lampi on todella lahjakas piirtäjä, ja vitsipuolikin on kunnossa. Lammella on kokemusta sarjakuvan tekemisestä ainakin Pohjois-Savo -lehden kautta, jossa on julkaistu häneltä strippisarjaa.
ELOKUU: Mari Ahokoivu ja Kalle Hakkola: Sanni ja Joonas
Lapsille sopiva tämäkin sarjis, jossa sisarukset juttelevat ja toilailevat niitä näitä. Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajana työskennellyt Hakkola ja Kööpenhaminasta käsin sarjakuva- ja kuvitustöitä tekevä Ahokoivu yhdistivät kykynsä mukavalla lopputuloksella. Sanni ja Joonas seikkailivat yhdessä jo 2014, jolloin julkaistiin Taikayö-niminen kirja. Se sai jatkoa kaksi vuotta myöhemmin, toisen kirjan nimi on Hugo-serkku. Sivun mittaisia sarjoja on julkaistu Koululainen-lehdessä.
Hahmojen omat sivut:
SYYSKUU: Tommi Liimatta: Nalle Mappisilmä
Ilta-Sanomat 1.9.2017
Absoluuttinen nollapiste -yhtye, radioesseitä, runoja, romaaneja ja sarjakuvia, siinäpä Liimatalla ansioluetteloa kerrakseen. Mappisilmä syntyi jo 2015 ensimmäiseen sarjisalbumiin Valo paistaa rummun läpi. KK-stripeissä on useita tajunnanvirtamaisia juttuja, mutta löytyy sieltä helppotajuisempiakin ideoita.
LOKAKUU: Joni Ahonen: YllätyShitti
Sarjakuvasta Kvaakissa - minulla ei ole mitään lisättävää noihin kommentteihin, samat fiilikset oli itsellänikin kun luin sarjakuvaa:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg484041.html#msg484041
Tekijän omat sivut sarjakuvalleen:
http://yllatyshitti.sarjakuvablogit.com/
MARRASKUU: Jussi Hukkanen: Maailman paskin nalle
Taas yksi sarjakuvahahmo, jolle on suotu liikaa asennetta. MPN ei tippaakaan välitä mitä sanoo, senkun sanoo vain. 1972 syntynyt oululainen lavastemestari ja kuvataiteilija loi nallensa jo 2007, ja vuodesta 2013 sillä on ollut oma sivu Facebookissa. Niille jotka jakavat Hukkasen huumorintajun, ja heitä varmasti riittää. Hahmon kotisivut:
JOULUKUU: Suomi 100 – hyviä uutisia Suomesta (joka päivä eri tekijä + lauantait)
Ilta-Sanomat 5.2.2017 & 7.12.2017
Matti Hagelberg muistutti Lasse Virénin dramaattisesta kaatumisesta ja voitosta juostessaan 10 000 metriä Münchenissä 1972. Riitta Uusitalo piirsi vuodenaikojen vaihtelusta. Milla Paloniemi käytti siilihahmojaan kertoakseen hyönteissafkan laillistamisesta. Pertti Hämäläisen savannilla elelevät hyeenat ilahtuivat Suomen ilmaston lämpenemisestä. Ville Tietäväinen epäili kovasti tavallisten suomalaisten ilmastotekojen tehokkuutta. Kati Kovácsin piirtämä Agricola kehui Suomea maailman lukutaitoisimmaksi maaksi. Kari K. Kuosman stripissä kerrottiin, että Suomi parantaa paperittomien maahanmuuttajien asemaa. Pertti Jarla vitsaili Suomen viennistä. Oman panoksensa antoivat myös Timo Kokkila, Mikko Metsähonkala, Emmi Valve, Pauli Heikkilä, Tiitu Takalo, Katja Tukiainen, Aapo Rapi, Ilkka U. Pesämaa ja Jyrki Vainio.
2018
TAMMIKUU: Nina Lappalainen: Kaakelin viemää
Uimahallihuumoria. Tekijänä Kemistä Helsinkiin muuttanut, lähihoitajana työskentelevä Lappalainen (s. 1970), joka – kuten arvata saattaa – ammensi ideat siitä, mitä itse uimahalleissa uidessaan kuuli. Lappalainen on ollut vakiovieras sarjakuvafestivaalien pienlehtiosastoilla, missä hän on kaupannut omakustanteitaan.
Sarjakuvaa voi lukea blogista ja Facebookista.
HELMIKUU: Tuomas Korpi ja Christa Uusi-Rauva: Moukan kanssa treffeillä
Mies on itserakas, ajattelematon idiootti, ja nainen jostain syystä yrittää kestää mahdotonta miestä, vaikka järkevämpi olisi antanut pakit vähemmästäkin. Uusi-Rauva (s. 1977) ja Korpi (s. 1985) omaavat töidensä kautta ammattitaitoa viestinnässä, kuvittamisessa ja animaatioiden tekemisessä. Ideat strippeihin syntyivät helposti omasta päästä sekä tuttujen kokemuksista.
Blogisivu:
http://moukankanssa.blogspot.com/
MAALISKUU: Vesa-Heikki Hietanen: Kuplivaa elämää
Hietasen merenelävistä heittämät vitsit perustuvat ihan oikeaan biologiaan. Se on tässä sarjakuvassa parasta. Piirrokset eivät ole hääppöisiä, mutta huumoripuoli on kunnossa.
Tamperelainen Hietanen (s. 1980) toimittaa työkseen verkkolehteä, ja kiinnostusta riittää myös elokuviin ja elokuvateatteritekniikkaan. Sarjakuva on Facebookissa, ja jonkinlainen kotisivukin löytyy.
HUHTIKUU: Heikki Aro: Emeritus
Ilta-Sanomat 2.4.2018
Vanha mies ja hänen koiransa. Koira on yllättävän hyvin perillä ihmisten hömpötyksistä. Toimiva perusstrippisarja. Aro piirsi jo 60-luvulla koululaisena sarjakuvaa Pieksämäen paikallislehteen, ja kävi samaa luokkaa Jope Pitkäsen kanssa. Arosta tuli opettaja, ja jäi 2014 eläkkeelle. Silloin hän ryhtyi piirtämään Emeritusta, ja Kuukauden kotimainen -rupeaman aikana strippejä oli kertynyt viitisensataa. Emeritus on Littoisissa asuvan Aron alter ego, ja hänen Manta-koiransakin on mukana sarjakuvassa. Piirtäjistä suuria innoittajia ja suosikkeja ovat Kari Suomalainen ja Tenavia piirtänyt Charles M. Schulz.
TOUKOKUU: N-A Haranto: Lapsi, joka pelkäsi sairauksia
Ilta-Sanomat 2.5.2018
Pelottavia, taitavasti suunniteltuja surrealistisia hirviöitä, äärimmäisen ahdistava tunnelma, älykästä tekstiä ja dialogia, vääntyileviä kuvia, osaavaa piirräntää... mitä ihmettä? Tämän sarjakuvan lukeminen ei totisesti ole kivaa, ja se saa ajattelemaan tekijästä vaikka mitä.
1988 syntynyt Haranto pelkäsikin lapsena sairauksia. Graafisen suunnittelun opiskelija fanittaa Tove Janssonia ja vaikuttui erityisesti Muumipeikko ja kultainen häntä -tarinasta pelottavine röntgenkuvineen ja sairausdiagnooseineen. Aiheeseen toivat inspiraatiota myös sanomalehtien kauhuotsikot mitä hirveimmistä taudeista, sekä työpaikalla, kaupan kassalla, käydyt keskustelut asiakkaiden kanssa.
Tekijän blogi:
http://1001.sarjakuvablogit.com/
KESÄKUU: Katariina ja Ilkka Lappi: Mistä toi on?
Ilta-Sanomat 11.6.2018
Eli tunnista biisisitaatti. Joitakin lainauksia en tunnistanut, mutta googlauksen jälkeen vähän häpesin itseäni. Ovathan Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli ja Miljoonasateen Lapsuuden sankarille tuttuja kappaleita. Sen sijaan Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu ja Kristiina Halkolan Jos rakastat ovat outoja, ja Frontside Ollieta olen onnellisesti välttynyt kuulemasta. Piirtäjä Katariina Lappi on kääntäjä ja muusikko jolle piirtäminen on rakas harrastus, turkulaispariskunnan toinen osapuoli Ilkka Lappi taas toimittaja, joka kirjoittaa mm. musiikista. Pokuto julkaisi sarjakuvasta albumin vuonna 2019 - kansi mukailee Hurriganesin Roadrunner-levyn kuuluisaa kansikuvaa.
HEINÄKUU: Hantta Viinamäki: Valomerkki
Ilta-Sanomat 3.7.2018
Joka ruudussa näkyy pelkkä kaljatuoppi, kuvan ulkopuolelle rajattujen henkilöiden filosofoidessa. Pienimuotoista, yksitoikkoista. Ei tätä montaa strippiä jaksa lukea. Tekijän sukunimi on osuva. Viinamäki toimi pitkään Klamydia-yhtyeen basistina. Valomerkkiä on julkaistu Vaasan ikkuna -kaupunkilehdessä kerran viikossa
Vaasan ikkuna -lehden artikkeli netissä.
ELOKUU: Jarkko Räihä: Vino Inferno
Nimen mukaisesti vino kuvaus helvetistä, jossa pyörii jopa avaruusolioita ja lehmiä. Päälle kolmikymppinen Räihä esiteltiin sosionomian opiskelijana, joka on töissä it-tuessa.
http://vinoinferno.sarjakuvablogit.com/
SYYSKUU: Sari Piippo & Viivi: Luomuhömppä
Surkeasti piirrettyä luomutalousjuttua. Jutut eivät sentään ole huonoja. Piippo (s. 1968) oli ennen EU-kääntäjänä Brysselissä, mutta muutti neljännen lapsen jälkeen Suomeen, Espooseen. Viivi taas on hänen 2000 syntynyt tyttärensä, joka piirsi kymmenkunta strippiä ennen kuin äidin oli itse yritettävä jatkaa. Stripit syntyivät piirtolevylle.
http://luomuhomppa.sarjakuvablogit.com/
LOKAKUU: Tomi Rantala: Ystävien metsä
Staattista sarjakuvaa. Ruutuihin on kyllä saatu vaihtelua erilaisilla graafisilla elementeillä, jotka muuttuvat ruudusta toiseen, sekä muulla kikkailulla, kuten joidenkin ruutujen kääntämisellä negatiiveiksi. Ystävien metsä on spinoff-sarjakuva, sillä se syntyi sivutuotteena Rantalan ensimmäiselle sarjakuvalle Napamiehet, jossa on tyhjäntoimittajia toimistossa. Toimiston ikkunasta näkyneet kivi ja puu saivat suunvuoron, tuloksena lähinnä englanninkieliseksi tehty strippisarja Forest For Friends, josta tehtyä koostetta on myyty Amazonissa. Iltikselle Rantala käänsi sarjan suomeksi. Turkulaistekijä on kehitellyt myös lautapelejä, ja nyttemmin tietokonepelejäkin.
https://forestforfriends.wordpress.com/ystavien-metsa/
MARRASKUU: Jaakko Seppälä: Knoppilaat
Ilta-Sanomat 1.11.2018
Erikoisen knoppitiedon jakelussa on se riski, että jotkut tiedot voivat hämmentää ihmisen päätä ja saada aikaan hylkimisreaktion, kuten esim. se, mitä pähkinöistä yhdessä stripissä kerrotaan (luetellaan iso määrä pähkinöitä, jotka eivät olekaan pähkinöitä). Kaikkea ei haluaisi tietää.
Seppälä on tehnyt runsaasti käsikirjoituksia Aku Ankka -tarinoihin, on myös tehnyt Malinen-strippisarjaa Markus Miettisen kanssa ja on niin muodoin ensimmäinen, joka on ollut kahdesti Kuukauden kotimaisen piirtäjänä. Knoppilaat syntyi jo 2010, kun Seppälä teki kolme Faktat-nimistä strippiä. Seitsemän vuoden paussin jälkeen hän rupesi julkaisemaan Facebookissa englanninkielisiä strippejä knoppitiedosta.
JOULUKUU: Mikko Metsähonkala: Urho & Kaleva
Ilta-Sanomat 1.12.2018
Lähes samanlaisia kuvia putkeen, vain ilmeet vaihtelevat hiukan ja yksitoikkoisuuden rikkoo muutama erilainen väliruutu. Piirrostyö sinänsä taidokasta, väritys lienee puuväreillä tehtyä. Teksti poimii aineksia Kalevalasta ja repii siitä omintakeista huumoria.
Metsähonkala on varsinaiselta ammatiltaan arkkitehti. Hän osallistui jo 1985 Kemin sarjakuvakilpailuun kolmisivuisella Sympatica simplex -sarjalla, joka piirroksiltaan oli kovasti varhaisia mustavalkoisia Ankardo-sarjoja muistuttava: eläinhahmoja ja runsaasti mustaa. Itse asiassa rohkea mustan käyttö toi mieleen myös Franquinin Mustat sivut. Petri Jokisen kirjoittama tarina sai toisen palkinnon. Seuraavana vuonna Metsähonkala osallistui Kemin kilpailuun itse kirjoittamallaan Vanha Erasmus -sarjakuvalla, joka jäi ilman palkintoa. Mustaa oli siinäkin käytetty paljon. Jotkut muistanevat Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaistut surrealistiset, unenomaiset yhden ruudun piirrokset. Näissä piirroksissa oli hioutunut huippuunsa Metsähonkalan persoonallinen graafinen tyyli, jota Urho ja Kaleva toistaa hyvin haaleasti.
2019
TAMMIKUU: Ville Sainio: Normi perhe
Ilta-Sanomat 3.1.2019
Piirrostyö niin kamalaa, että on vaikea kiinnittää huomiota vitsien tasoon tai henkilöhahmoihin. Pyörätuolilla liikkuva tietokoneohjelmoija on ainoa erottuva hahmo.
HELMIKUU: Perry Partanen: Parhaat pilat
Ilta-Sanomat 4.2.2019
Minulle näkyvin havainto 1948 syntyneestä Partasesta on Jymy-lehden numero 2/1975, jossa on seitsensivuinen sarjakuva ”Oldmotherhubbard eli Kuinka Jonnysta tehtiin rock hero”. Runsaasti (siis todella runsaasti) dialogia, mutta hillitöntä ja lukemisen arvoista. Tarina siitä, miten kyvytön manageri onnistuu kuin onnistuukin tekemään pianoa pimputtelevasta, skittaa rämpyttelevästä ja säveltelevästä wannabe-starasta tähden – yllättävällä tavalla. Sittemmin olen muutaman kerran nähnyt Partaselta jonkin yksittäisen pilapiirroksen ainakin Hesarin Nyt-liitteessä, mutten mitään erityisen mieleenpainuvaa. Iltiksen tekijäesittely kertookin, että juuri Nyt-liitteen pilapiirroskilpailun voitto vuonna 2007 teki Partasen nimen tunnetummaksi. Pilapiirroksia on julkaistu mm. Suomen Kuvalehdessä. Piirtäjäesikuvia ovat MAD-lehden vakiopiirtäjät Paul Coker Jr. ja Mort Drucker, sekä Charles M. Schultz ja Mort Walker. Partasella on myös blues-harrastus.
Parhaat pilat -sarjan anti on muutama joutava sanaleikki, useita Trump-vitsejä tuomassa syventävää ajankohtaisuutta ja pari Mona Lisa -vitsiä. Partasen piirrokset ovat huolimattomia söherryksiä, mutta hänen pitkäaikainen työnsä mainostoimistossa toikin nopean tavan piirtää.
MAALISKUU: Antti Ervasti & Matti Pikkujämsä: CupOfTherapy
Ilta-Sanomat 1.3.2019
Ystävyydestä, rakastamisesta, välittämisestä, mutta myös stressistä, henkisestä jaksamisesta ja pelkotiloista, eläinhahmoilla kerrottuna. Ainahan tällainen koskettaa syvältä. Lämmintä ja herttaista. Psykoterapeutti Ervasti ja lastenkirjoja kuvittanut Pikkujämsä loivat sarjakuvan, jonka kautta voi käsitellä rankkojakin asioita sopivasti pehmentäen. CupOfTherapy on lisäksi yhtiö, johon kuuluu kolmantena tekijä toinen psykoterapeutti, Elina Rehmonen. Konseptiin kuuluvat erinäisten tuotteiden lisäksi työpajat, joita on järjestetty erityisesti Aasiassa. Siellä on myös löytynyt markkinoita strippikoosteille.
HUHTIKUU: Janne & Johnny Ramstedt: Takaisin maalle
Ilta-Sanomat 1.4.2019
Iltis on selvästi luopunut periaatteesta, että kukin piirtäjä saa tehdä vain yhden Kuukauden kotimaisen. Takaisin maalle on aidonmakuinen kuvaus maaseudulla asumisesta. Sarjakuva on syvempi kuin turkulaiskaksosten aiempi KK-tuotos Al & Sal.
TOUKOKUU: Paavo Vallas & Roosa Kalliomäki: MurmisP
Vallas oli oikealla asialla saarnatessaan ekologisen elämäntyylin puolesta. Piirustustaito on tosin olematon, se haittaa juttujen iskevyyttä.
Aalto-yliopistosta ympäristöalan diplomi-insinööriksi valmistunutta Vallasta (s. 1993) harmitti Hesarissa julkaistavan Harald Hirmuisen surkeus, ja hän ajatteli pystyvänsä tekemään parempaa sarjakuvaa. Sitten hän tajusi, ettei osaa piirtää. Vallas muisti serkkunsa Roosa Kalliomäen, joka oli piirtänyt ja maalannut taitavasti mm. joulukortteja ja muita kuvia. No, mitenkäs sitten kävikään?
MurmisP:tä julkaistaan kuitenkin paikallislehti Keski-Hämeessä viikoittain. Näytestrippi:
KESÄKUU: Kaarina Waris: Lintuperspektiivi
Ilta-Sanomat 4.6.2019
Näppäriä lintuvitsejä Warikselta. Oikeasti nimi on Kaarina Uimonen, ja 1990 syntynyt tekijä on ammatiltaan animaattori. Hän myös pitää sarjakuvablogia Suomen sarjakuvaseuran sarjakuvablogialustalla ja näyttäytyy sarjisfestivaalien pienlehtiosastoilla. Sarjakuvia on tullut tehtyä lapsesta asti, ja lapsuuden kotikadulla sijaitseva Kulku-katin poika -divari oli suosittu käyntikohde. Lintuperspektiiviä on saatu katsella jonkin verran vielä Iltiksen lauantainumeroissa.
HEINÄKUU: Arto Kuparinen: Toiveiden talo
Ilta-Sanomat 1.7.2019
Sekalaisia vitsejä ilman minkäänlaista linjaa, hyvin simppelisti piirrettyinä. Joitakin toistuvia hahmoja, kuten pikkuvauva vanhempineen sekä taidemaalari ankan näköisen papukaijaystävänsä kanssa. 1958 syntynyt Kuparinen ihailee Carl Barksia ja pitää toisena esikuvanaan Kari Suomalaista. Mies on tehnyt joulu- ja postikortteja sekä pilapiirroksia.
ELOKUU: Arto Hägg: Pitkänokka
Häggin jo yli 40 vuotta sitten luoma Pitkänokka aloitti sarjakuvasankarin uransa epävarmana hippinä, joka etsi itseään ja naisseuraa. Vuosien myötä hahmosta on kehittynyt itsevarmempi yleiskommentaattori, joka sanoo mielellään oman mielipiteensä joka asiasta vaikkei kysyttäisikään. Minua rasittaa hahmon luonteen sijasta lähinnä hänen "käsi ojossa" -maneerinsa. Koostealbumi ilmestyi 2018. 1962 syntynyt rakennuttaja ja rakennusalan asiantuntija Hägg toimii myös nykyisen kotikuntansa Nurmijärven kunnanvaltuustossa.
Nokittelua Häggin omilla sivuilla.
SYYSKUU: Tapio Ollikainen: Ami
Ilta-Sanomat 2.9.2019
Nuori, ujo sinkkumies ja ufon näköinen robotti, joka ei ymmärrä olla möläyttämättä kiusallisia asioita väärällä hetkellä tai ylipäätään. 1972 syntynyt Ollikainen kirjoittaa tiede- ja sosiaalialan juttuja Yliopisto- ja Talentia-lehtiin.
LOKAKUU: Ulla Donner: Mitäs mitäs
Ilta-Sanomat 1.10.2019
Graafinen suunnittelija Donner (s. 1988) tekee kuvituksia, kirjankansia ja sarjakuvia. Kahdesta sarjakuvakirjasta Spleenish ja Skiten (Sontaa) jälkimmäinen palkittiin Sarjakuva-Finlandialla. Mitäs mitäs on ensimmäinen strippisarja ja myös ensimmäinen sarjakuva, jonka Donner teki suomeksi. Vitsimaailma on monipuolinen, suomalaisia kansakuntana kommentoivat stripit erottuvat joukosta selkeimmin.
MARRASKUU: Tenavat Suomessa 60 – eri piirtäjien kunnianosoituksia Tenavat-sarjakuvalle
Ilta-Sanomat 4.11.2019 & 6.11.2019
Juhlinnassa mukana myös Kari Korhonen, Katja Tukiainen, Johanna "Roju" Rojola, Mika Lietzén, Jarkko Vehniäinen, Timo Kokkila, Tiina Paju, Petteri Tikkanen, Janne Toriseva, Kati Kovács, Seppo "NeN" Virtanen, Juho Juntunen, Aapo Kukko, Riitta Uusitalo, Matti Hagelberg, Arttu & Liisa Seppälä, Pauli Kallio & Christer Nuutinen, Timo Ronkainen (kahdesti), Jussi "Juba" Tuomola, Markus Majaluoma, Pentti Otsamo, Ilkka U. Pesämaa ja Jyrki Vainio. Joulukuussa tarjosi Jope Pitkänen vielä oman strippinsä.
JOULUKUU: Harri Manner: Lastenkasvatuskysymyksiä
Ilta-Sanomat 2.12.2019
Lapset karkaavat kotoa, ja kylmät, välinpitämättömät vanhemmat huutelevat epätoivoisina heitä palaamaan. Manner piirsi vanhemmat ja muut aikuiset epämääräisiksi möykyiksi, joista ei ota selvää, mikä ruumiinosa on missäkin. Oikea asia, mutta kieltämättä kuukauden satsi ihan samanlaisia strippejä puuduttaa. Ei tule edes koukkua tai yllätystä lopussa.
1945 syntyneen Mannerin ehkä tunnetuin työ on Love Records -levy-yhtiön logo. Sarjakuva ARS 2005 - nykytaiteen näköaloja (2003) suututti taidemaailman, romaani Suuri performanssi (2005) ja Tapio Piiraisen siitä kolme vuotta myöhemmin tekemä tv-sovitus kohauttivat nekin. Manner on yli 40 vuoden ajan pelannut toisen taiteilijan, Heikki Paakkasen, kanssa shakkia Helsingin kahviloissa.
2020
TAMMIKUU: Jyri Vasamaa: Harald Harjateräs
Ilta-Sanomat 2.1.2020
Paimiolainen Vasamaa (s. 1966) on ammatiltaan betoniraudoittaja, ja 2006 syntynyt Harald Harjateräs on hänen alter egonsa. Sarjakuvaa on julkaistu kaksirivisinä strippeinä ensin Rakennusliiton Turun aluejärjestön lehdessä ja nyttemmin Rakentaja-lehdessä. Lisäksi Vasamaa puuhailee musiikin parissa ja tekee kappaleita Lyhdynkantaja-nimiselle bändille. Harald Harjateräs on melkoisen rento ja hullutteleva sarjakuva, ja vaikka etenkin tekstaus voisi olla huolellisempaa, vallattomuus puree. Vasamaan nuoruuden suosikkisarjakuviin kuului Mauri Kunnaksen Nyrok City, ja jotain siitä näkee tässäkin luomuksessa.
HELMIKUU: Hannu Väisänen: Pressan hiiret
Ilta-Sanomat 3.2.2020
Mäntyniemen hiiret ovat aitiopaikalla ja raportoivat kohtaamistaan ja tietämistään asioista IS:n lukijoille. Väisänen (s. 1951) teki varsin omalaatuisen näköisen sarjakuvan. Väisänen on tehnyt runsaasti kirjankansia ja kortteja, ja 2004 hän siirtyi kirjoittamaan romaaneja. Esikoisteos kantoi nimeä Vanikan palat, sen jatko-osasta Toiset kengät (2007) mies pokkasi Finlandia-palkinnon. Monipuolinen Väisänen on viime vuosina laajentanut repertuaariaan vielä tekstiilitaiteeseen ja valokuvaukseen. Laulaminen ja pianonsoittokin sujuvat. Ranska on ollut Väisäsen kotimaa vuodesta 1989.
MAALISKUU: Leo Kuikka: Elämä Leo Kuikan mukaan
Ilta-Sanomat 2.3.2020
Söheröisesti piirrettyä slice-of-life -sarjakuvaa. Jutut ovat yhtä sotkuisia kuin piirroksetkin, joka ruudussa pompitaan tapahtumapaikasta ja tilanteesta toiseen eikä kuvien välillä tunnu olevan yhteyttä. Yleistunnelma on ensimmäisissä stripeissä lievästi ahdistava, mutta sarjis kevenee maaliskuun edetessä.
Kuikka (s. 1971) on lappeenrantalainen haudankaivaja ja sarjakuvantekijänä itseoppinut. Hän käyttää taiteilijanimeä, jonka syntyyn liittyy painokelvoton tarina. Sarjakuvia Kuikka on tehnyt 90-luvun lopulta lähtien, elämästä kertovan sarjakuvan syntysanat lausuttiin 2014. Esikoisalbumi Alhaiset taajuudet (2011) syntyi pitkän masennuskauden jälkeen. Kuikka on tehnyt yhteistyötä Läskimoosesta tekevän Matti Hagelbergin kanssa, ja spinoff-sarjaa Tappavat kädet on julkaistu neljä kappaletta.
HUHTIKUU: Emmi Valve: Vinkkejä uuteen maailmanjärjestykseen
Ilta-Sanomat 1.4.2020
Luhistuvan maailman keskellä antoi Valve vinkkejä luonnon omien rikkauksien hyödyntämiseen jokapäiväisessä elämässä. Porvoolainen Valve (s. 1984) herätti huomiota 2017 julkaistulla omaelämäkerrallisella Armo-albumilla, jolla on mittaa peräti 304 sivua. Ahkera pienlehtitehtailija löysi sarjakuvat vasta 1990-luvulla, jolloin hän löysi niitä kirjastosta. Suuri Kurpitsa -kustantamon julkaisut ovat olleet hänen innoituksensa.
TOUKOKUU: Aino Louhi: Kielikurssi
Ilta-Sanomat 4.5.2020
1981 syntynyt Louhi teki ensimmäisen strippisarjakuvansa 1996 tekemästään kielikurssimatkasta Ranskan Rivieralle. Suuri Kurpitsa julkaisi viime vuonna esikoisalbumin Mielikuvitustyttö. Äitinsä Kristiina Louhi teki maaliskuussa 2011 Kuukauden kotimaisen sarjakuvan Hänen kanssaan.
KESÄKUU: Harri Mannonen & Jussi Heinonen: Pyry Hyry
Ilta-Sanomat 1.6.2020
Kuukauden kotimaisissa on nähty sama piirtäjä kahteen kertaan, ja tässä nähtiin jopa sama sarjakuvahahmo toisen kerran. Pyry Hyry jatkaa seikkailujaan samalla sinne tänne poukkoilevalla tyylillä kuin viimeksi eli lokakuussa 2013, paitsi tällä kertaa kauniisti väreissä.
HEINÄKUU: Suvi Ermilä: Sarjakuva-arkea
Ilta-Sanomat 1.7.2020
Sarjakuvapiirtäjän arjesta, piirros- ja väritystyylillä jota inhoan. Päähenkilö on ikävä tyyppi. 1985 syntyneen Ermilän esikoisalbumin Hauho julkaisi Suuri Kurpitsa vuonna 2017. Sitä seurasi neljän sarjakuvanovellin kokoelma Jälki, ja työn alla on omaelämäkerrallinen albumi. Ermilä on ammatiltaan sosionomi, ja hän on työskennellyt vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden ohjaajana.
ELOKUU: Jussi Waltameri: Valas pyysi vettä
Ilta-Sanomat 3.8.2020
Parin sekalaisen jutun jälkeen alkaa se otsikon lupaama tapaus, eli ihmisjoukko pällistelee valasta, joka on ajautunut rannalle. Näissä stripeissä piirrokset muuttuvat hyvin viitteellisiksi, äärimmilleen pelkistetyiksi, pelkiksi ääriviivattomiksi värialueiksi, joista on vaikea erottaa mitään. Inkeroisista kotoisin oleva Waltameri (s. 1961) harrasti ensin kitaransoittoa ja biisinkirjoittamista, mutta sarjakuva vei. Oikealla nimellään Jussi Kivelä hän on julkaissut kaksi sarjakuvateosta Lamppu Laamasen LampLite-kustantamon kautta. Samalla kadulla kirkko ja tehdas tuli 2017, ja viimeisin sarjakuva kantaa nimeä Pieni hetki onnea. Varsinainen leipä tulee rakennushommista.
SYYSKUU: Tauri Oksala: Alaston totuus
Kaksi alastonmallia - mies on muusikko - juttelee keskenään. Välillä ihan hauskaa löpinää, pätevästi piirrettynä. Joistakin stripeistä jää vain vaikutelma kuin piirtäjällä olisi ollut vaikeuksia keksiä mitään puhekupliin, ja on vain ripuloinut jotain mitä on ensimmäisenä tullut mieleen. Oksala on 1970 syntynyt muusikko ja elokuvasäveltäjä, joka debytoi nuoruuden haavehommansa eli sarjakuvapiirtämisen parissa teoksella Kymppiegee. Tuossa Suuren Kurpitsan julkaisemassa albumissa on yksi kohtaus, jossa kaksi alastonmallia keskustelee, ja Oksala laajensi sen strippisarjakuvaksi. Oksala soittaa myös bassoa Jussi Syren & The Groundbreakers -yhtyeessä, mutta varsinainen leipätyö hoituu sähköpajalla.
Oksala on postannut stripit Facebookiin.
LOKAKUU: Wilfred Hildonen: Optimistit
Ilta-Sanomat 1.10.2020
Hildonen syntyi Pohjois-Norjassa 1953. Karjalais-saamelaiset sukujuuret omaava mies siirtyi Ruotsin, Espanjan, Portugalin ja Brasilian kautta Ahvenanmaalle, missä hän nykyisin asuu brasilialaisen vaimonsa kanssa. Hildonen on vakituinen pilapiirtäjä Hufvudstadsbladet-lehdessä, missä hänen persoonallinen, pelkistetyksi mutta ilmeikkääksi rutinoitunut tyylinsä on ihastuttanut lukijoita vuodesta 1992.
Hildonen Facebookissa (englanniksi ja norjaksi)
Hire An Artist -sivuston pieni sivu Hildosesta.
MARRASKUU: Aapo Kukko: Lippukoppi
Ilta-Sanomat 2.11.2020
Lipunmyyntikojun työntekijä, jota ei koskaan nähdä, puhuu työstään ja kohtaa omalaatuisia - hankaliakin - asiakkaita. Pienimuotoista inhimillisyyttä tässäkin kuukauden kotimaisessa. 1991 syntynyt Kukko on tullut minulle tutuksi Kvaak-foorumin kautta, missä hän on ilmoitellut omasta nousustaan sarjakuvantekijänä. Viime vuonna häneltä ilmestyi taiteilija Henrik Tikkasen ja runoilija Arvo Turtiaisen ystävyydestä kertova sarjakuvaromaani Sosialisti ja nihilisti, ja työn alla historiallisiin aiheisiin mieltyneellä Kukolla on Yrjö Kallisen (1886 - 1976) elämästä kertova Puhumalla paras.
JOULUKUU: Vesa-Heikki Hietanen & Bedia Kara: Miki
Hmm, no, mitä tästäkin sanoisi. Amatöörit anthrohahmojen parissa. Aika tyypillistä harrastelijasarjakuvaa inhottavan räikeästi väritettynä. Miki itse vaikuttaa luuserilta, muista hahmoista en tunnista erityispiirteitä.
Hietanen kirjoitti ja piirsi maaliskuun 2018 KK:n Kuplivaa elämää, mutta Mikissä piirrosvastuu lankesi tamperelaiselle 1991 syntyneelle taidemaalarille. Kaksikon yhteistyö Mikin parissa alkoi jo 2017-2018.
2021
TAMMIKUU: Juliana Hyrri & Pauli Kallio: Kalle, pallo ja sello
Poika tasapainottelee elämäänsä jalkapallon ja musiikkiopintojen (sellon lisäksi myös piano) välillä. Vitsit ovat niin pieniä ja pikkuhauskoja, ettei niille jaksa edes hymähtää. Hyrri piirtää eri tyylillä kuin aiemmassa KK-sarjakuvassaan Lähiön episodit (joulukuu 2016), mutta nyt kaikki on groteskin vääntynyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti