Huh huh, kolme projektia saatu hoidetuksi vuodenvaihteeseen mennessä. Jäljellä on enää yksi keskeneräinen projekti (YKS) ja kaksi projektia, jotka aloitan nyt.
Ilta-Sanomat: Kuukauden kotimainen -katsaus
Ehkä minun ei olisi pitänyt tehdä tuota Kuukauden kotimainen -katsausta. Keksin idean toukokuussa 2020. Juhani Tolvanen toki kertoi sarjakuvafestivaaleilla 2016, että Kuukauden kotimaisten sarjakuvien historiaa esittelevä kirja olisi tulossa. Mutta kun ei asiasta kuulunut sen enempää kolmeen ja puoleen vuoteen, ajattelin, että ehkä kirjaa ei tulekaan. Ajattelin, että teen katsauksen, ja jätän sen päättymään joulukuuhun 2020. Sen jälkeiset Kuukauden kotimaiset saavat jäädä lisäämättä katsaukseeni. En päivitä katsausta ajantasalle enää uudenvuoden 2021 jälkeen, vaan homma saa jäädä siihen.
Ensimmäinen harmistuksen aihe tuli sitten marraskuussa, kun sain Kvaakin kautta tiedon, että kirja on kuin onkin tekeillä, ja että Kuukauden kotimainen -osasto lopetetaan tammikuun 2021 jälkeen. Okei, julkaisen katsauksen suunnitellusti uudenvuodenpäivänä aamuyöllä, ja lisään tammikuun 2021 kuukauden kotimaisen katsaukseen sitten vielä jälkikäteen tammikuun lopulla. Samalla aloin muuttua skeptiseksi koko projektiani kohtaan. En halunnut astua Juhani Tolvasen varpaille. Väärin minulta laatia omaa katsausta, kun Tolvanen puuhaa oman kirjamuotoisen historiikkinsa kanssa. Mutta koska olin päässyt jo niin pitkälle oman hommani kanssa, en halunnut viskata kaikkea roskakoriin. En kaiken sen vaivan jälkeen mitä olin jo ehtinyt nähdä.
Toisen kerran pasmani sekoittuivat, kun marraskuun viimeisenä Kvaakissa kerrottiin, että galleriaosasto suljetaan ja poistetaan kokonaan. Olin siinä vaiheessa saanut jo katsaukseni julkaisukuntoon, kahta viimeistä sarjista eli joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 KK:n esittelyä tietysti lukuunottamatta. Hyvissä ajoin, koska en halunnut mitään viime hetken paniikkia, kilpajuoksua ajan kanssa keskeneräisen katsauksen parissa, hiki hatussa katsausta julkaisukuntoon työstämistä. Halusin katsauksen olevan valmis mahdollisimman aikaisin, jotta vuoden viimeiset päivät voisi varata mahdollisille ikäville yllätyksille, yllättävien käänteiden aiheuttamille muokkauksille ja säädöille. No, niitähän tuli sitten. Olin tehnyt katsaukseni sillä periaatteella, että jos yksikin strippi on jossain netissä nähtävillä, linkitän mieluummin sille sivulle kuin laitan näytestripin katsaukseeni. Kvaakin galleriassa on - tai siis oli - useita sarjakuvia, jotka on nähty Iltiksessä kuukauden kotimaisina. Siksi olin laittanut katsaukseen runsaasti linkkejä Kvaakin galleriaan. Kun sitten tuli tieto, että galleria poistetaan, alkoi minulla armoton säätö. Olin tallettanut paljon sarjakuvastrippejä omalle koneelleni. Piti sitten käydä läpi vielä uudestaan koko Kvaakin galleria ja tallentaa lisää tavaraa, mitä halusin tallentaa. Sitten piti laittaa katsaukseen niitä näytestrippejä kuitenkin.
Helkkari.
En vieläkään ole vakuuttunut siitä, että katsauksen laatiminen oli fiksu idea. Tekijänoikeudet ja toisten varpaille tallomiset ja silleen. Mutta onhan tuossa uniikkia tietoa, mitä ei muualta löydä. Tietoa, joka oli ehkä vain minun ja muutaman muun ihmisen päässä. Ja niitä omia mielipiteitäni, niitähän aina sopii kertoa.
Kuukauden kotimainen -katsauksesta selviää siis, miksi katsoin Valkoisen peuran Vimeon sivulta. Tuosta elokuvasta tulee mieleen myös Yhtä köyttä -yhdistys -radiokuunnelmasarjan yksi huvittavimmista hetkistä. Yhden jakson aiheena oli Lappi, siitä keskusteltiin vartin ajan. Vapaaherra von Brülow-Virtanen ja Raija-Maija Ristola-Ruukku kävivät keskenään seuraavaa sananvaihtoa:
"Minä olen ollut Lappi-hullu siitä lähtien kun näin elokuvan Valkoinen peura... siinä oli Mirjami Kuosmanen... hänhän muuttui tuoksi myyttiseksi olennoksi. Siitä lähtien olen aina Lapin-matkoillani etsinyt valkoista peuraa!"
"Brülow on nyt vaan sekoilematta kun me puhumme Lapin työttömyydestä!"
Takaisin todellisuuteen.
Hesareiden selailu
Hesareiden selailu-urakka on vihdoin valmis. Yli kolme vuotta siinä kesti, mutta nyt on kaikki vuosien 1927-1997 Hesarit läpiselattu ja raportteja kirjoitettu. 90-luvun lehtiä selaillessani olen tullut muistutetuksi siitä, miten kuplassa elin nuorena. En seurannut aikaani. Lamakin oli minulle pelkkä sana. Vauras synnyinkaupunki, hyvinvoivan keskiluokkainen tausta, ei elämää koulun ja kodin ulkopuolella.
En jaksanut poimia mitään uutistapahtumia vuosilta 1927 - 1976. Liikaa urakkaa. En olisi saanut selailuprojektia viedyksi loppuun säädyllisessä ajassa, jos olisin kaiken aikaa keskittynyt lukemaan uutisia. Siinä oli ihan omasta jaksamisesta kysymys. Eihän minulla edes ole mitään perspektiiviä noiden vuosien tapahtumiin, että mikä on oikeasti tärkeää ja minkä voi jättää mainitsematta. Kirjoitellessani vuosien 1977 - 1997 merkittäviä tai kiinnostavia tapahtumia oli joskus tunne, että haukkaan liian ison palan. Että tässä kirjoitan juttua, josta en oikeasti tajua hölkäsen pöläystä. Sen kai aistii noista vuosiraporteistakin, etten ole aina oikeasti ymmärtänyt täysin sitä, mitä olen kirjoittanut.
Löysin melkein kaiken mitä lähdin Hesareista hakemaan. Kolme muistamaani asiaa jäi löytymättä: 1) Strategisten aseiden rajoittamiseen tähdänneeseen SALT-sopimukseen viitannut pilapiirros, 2) Boris Jeltsin -aiheinen pilapiirros ja 3) jokin pakina, jonka yhtenä aiheena oli leipäkoneet. Varmaan näin nuo asiat joissain muissa lehdissä sitten.
Olen poiminut talteen paljon sellaistakin, mitä en ole noissa Hesari-raporteissa julkaissut. Tulen vielä ripottelemaan lisää ruutukaappauksia vanhoista Hesareista seuraaville vuodatussivuille aina silloin tällöin.
Vaikka vaikutan pesunkestävältä nostalgikolta, joka elää menneisyydessä, niin en minä ole aukottomasti sellainen. Elämässäni ei ole yhtään ainutta hetkeä, jonka haluaisin elää uudelleen. Ei ainuttakaan. Olen vain onnellinen siitä, että se kaikki on takanapäin. Sen sijaan haluaisin elää kaiken sen, mistä jäin paitsi.
Kolmas projekti, jonka keksin vasta joulukuun kahdeksantena, oli Kvaakin gallerian pelastaminen. Tämä tiedote sai minut hätääntymään. Lopulta asiaa sulateltuani päätin, että minähän en anna kaiken sen hienon (ja vähemmän hienon) taiteen hävitä bittiavaruuteen, kadota iäksi. Paljon töitä, joiden parissa (kommentit mukaanlukien) on ollut kiva viettää aikaa.
Imuroin siis kaikki työt talteen koneelleni, ja kopioin vielä oheen tekijöiden nimimerkit tai nimet, töiden nimet sekä tekijöiden kuvaukset ja kommentit. Jätin vain pois linkit nettisivuihin, jotka eivät ole enää olemassa. Viimeinen Kvaakin galleriaan lisätty työ kantoi järjestysnumeroa 7392, joten ajattelin, että sen verran töitä galleriasta myös löytyy. Vaan olinkin väärässä.
Kvaakin gallerian etusivu luetteli yhdeksän osastoa, joissa yhteensä 1578 työtä. Entä kaikki loput sitten?
Mietin, mikäs olikaan se Jukka Koivusaaren monisivuinen vasemmisto-/neuvostohenkinen tyttölentäjämanga. Oliko se nimeltään Punaiset enkelit? Syötin Googleen hakusanoiksi "kvaak" ja "punaiset enkelit", ja totesin olevani oikeassa: Google löysi muutaman sivun tuota sarjakuvaa. Rupesin sitten klikkailemaan töiden alapuolella olleita "Edellinen"- ja "Seuraava" -linkkejä ja pääsin käsiksi 2077 muuhun työhön.
Entäs loput puuttumaan jääneet järjestysnumerot sitten? Yli puolet järjestysnumeroista väliltä 1 - 7392 käyttämättä. Muistin useita töitä, jotka eivät löytyneetkään enää. Keksin sitten syöttää nettiosoiteriviin välistä puuttumaan jääneet numerot yksitellen ja painella enteriä. Yleensä eteen lävähti pelkkä virheilmoitus: "Virhe! No picture selected", tai sitten ilmoitus, että kuvaa ei ole vielä hyväksytty eikä minulla ole oikeuksia sen katsomiseen. Mutta satakunta täysin piilossa ollutta työtä löytyi vielä tällä menetelmällä. Lopulliseksi saldoksi jäi 3760 galleriatyötä.
Valitettavasti muutamat muistamani galleriatyöt eivät edelleenkään löytyneet. Joku nainen oli tehnyt kolme piirrosta kahdesta kalastusreissulla olleesta ketusta, nimimerkki Klapausiuksella oli enemmänkin töitä kuin ne kaksi jotka löysin, ja Ruisrääkkä oli laittanut galleriaan pari sivua Jaakko Järkäle -sarjakuvaansa. Ja ties mitä kaikkea vielä oli iäksi kadonnut.
Syyskuinen uudistus kohteli galleriaosastoa surkeasti. Mahdollisuus arvostella töitä antamalla tähtiä yhdestä viiteen hävisi. Minä olin laittanut galleriaan yhden sivun Ruutihampaita, mutta edes omassa profiilisivussani en nähnyt enää minkäänlaista viitettä siitä, että olen joskus laittanut galleriaan jotain. Ennen jokaisen Kvaak-käyttäjän profiilisivussa oli suorat kuvalinkit viimeisimpiin galleriaan lisättyihin omiin töihin, mutta se katosi syyskuisen uudistuksen myötä. Kaiken huipuksi käyttäjien omat osastot galleriassa häipyivät, mutta työt sai esille yksitellen tiettyä nettiosoitetta käyttämällä - eli laittamalla osoitteeseen oikean 2-4 -numeroisen järjestysluvun. Näin minä siis tein, ja sain niitä töitä vielä jonkin verran lisää esille. Vaan osa töistä oli hävinnyt viimeistään syyskuussa aivan täysin.
Google Drivessa on 3760 vuosina 2007 - 2020 uploadattua työtä tallennettuna ja katsottavissa. Sen verran pystyi pelastamaan. Tekstitiedostoissa on töiden nimet ja tekijöiden kommentteja. Surullista noteerata, että vuodelta 2009 on eniten tavaraa, 549 työtä. 2013 vielä 410, mutta sitten lähtee dramaattiseen laskuun: 206 vuodelta 2014, 140 vuodelta 2015, 141 vuodelta 2016, 112 vuodelta 2017, 52 vuodelta 2018, 24 vuodelta 2019 ja 33 vuodelta 2020. Toinen ikävä asia oli huomata, miten hirveän monen työn lisääjänä oli enää pelkkä "Guest". Niin monet ovat poistaneet Kvaak-profiilinsa. Tiedän että monet ovat lähteneet Kvaakista, koska ovat saaneet niskaansa ikävää puhetta muilta käyttäjiltä. Jotkut taas ovat lähteneet, koska he ovat laittaneet galleriaan omia töitään, mutta jääneet ilman palautetta, eikä heillä ole ollut foorumipuolella mitään asiaa. Jos tarpeeksi suuttuu, kyllähän siinä tekee mieli poistaa koko Kvaak-profiilinsa saman tien. Mutta profiilinsa poistaneita on niin paljon, että tuskin kaikki tapaukset ovat olleet tuollaisia. Muistin joidenkin töiden lisääjien Kvaak-nimimerkit, ja jotkut olivat laittaneet töiden kuvauksiin tai avainsanoihin omat nimimerkkinsä tai oikeat nimensä, ja käytin niitä. Joskus kommenteissakin puhuteltiin niiden lisääjiä nimillä tai nimimerkeillä.
Tämä urakka söi minulta kaiken vapaa-ajan ajalta 8. - 22. joulukuuta, mutta koen, että se oli sen arvoista. Siinä mielessä hyvä juttu, että töitä löytyi odottamaani vähemmän, ettei tullut kilpajuoksua ajan kanssa. Urakka eteni ripeästi, koska tiesin koko ajan mitä olin tekemässä ja mitä pitää tehdä. Sormi ei mennyt suuhun missään vaiheessa.
Kyllä, olen hullu ja ylitarmokas, mutta jos osaa valjastaa tuollaiset ominaisuudet hyötykäyttöön, niin sehän on okei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti