1991
TAMMIKUU: Ulla-Maija ”Uma” Aaltonen ja Eeva-Maija Manninen: Dotsi
Heikki Jokinen – Kalervo Pulkkinen: Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (Kemin sarjakuvakeskus, 1996)
Gummerus julkaisi albumin Dotsi - Ei millään pahalla mutsi vuonna 1989. Huomasin sen Kulku-katin pojassa, mutta pokkani ei riittänyt sen ostamiseen. Ajattelin olevani liiaksi sarjiksen kohderyhmän ulkopuolella.
HELMIKUU: Reijo Maukonen: Sellistit
Oi kuu! – sarjakuvia Kemin VIII valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1988
Myös kaltereiden takana lusivat Sellistit pääsivät kerran koettamaan onneaan Kemin sarjakuvakilpailuissa. 1988 ei kuitenkaan herunut kummempaa menestystä. 1960 syntyneen poliisikonstaapeli Maukosen toinen strippisarjakuva oli Poliisimies-lehdessä kerran kuussa nähty Konsta.
MAALISKUU: Petri Suni: Pikkis
Ilta-Sanomat: Myrsky ja mylväys! - sarjakuva 100 vuotta -erikoisnumero, 1996
Sunin (s. 1970) persoonallinen mutta miellyttävä piirrosjälki oli 1990- ja 00-luvuilla joka paikassa esillä, sillä hän teki paljon kirjankuvituksia sekä käyttögrafiikkaa eri yrityksille, sairaaloille, terveyskeskuksille ym. Suni oli aloittanut arkkitehtiopinnot Otaniemessä 1993. Sarjakuvakokeiluja olivat tämän kuukauden kotimaisen lisäksi ainakin pyövelistä kertonut Mestari, joka oli mukana Pohjois-Savon sarjakuvaseuran 1993 järjestämässä strippisarjakuvakilpailussa. Mestari pääsi mukaan Alpha Kustannuksen julkaisemaan liuskamuotoiseen kokoelmaan Strippari -93 – strippisarjojen valioita.
HUHTIKUU: Jari Neuvonen: Pate
1967 syntyneen mainostoimiston AD Neuvosen sarja löytyy ensimmäisestä KK-sarjis -vihosta, jos sen vain jostain saa haltuunsa. Minulla on kaikki muut kuusi - vain ykkönen puuttuu.
TOUKOKUU: Jukka Nousiainen: Melankoliamies
KESÄKUU: John Sandman: Kolhoosi-idylli
HEINÄKUU: Reino Niiniranta: Janne
ELOKUU: Hannele Rantala: Pupu
Valokuvataiteilija Rantalan Pupu oli pelkistetysti piirretty lastensarja yksin omassa kodissa asustavasta jäniksestä, joka tykkäsi sukeltelusta ja suhtautui elämään iloisen huolettomasti jopa lehtien varoittaessa laman saapumisesta. Ainoana murheena olivat ahneet turkiskuoriaiset. Pupu pääsi mukaan IS:n nettisivujen Suomi-klassikko -sarjaan.
SYYSKUU: Matti Ponkamo ja Ilkka Heilä: Kraka
LOKAKUU: Johanna Rojola: Nana
MARRASKUU: Gua Vainio: Poor, poor Cinderella
Heikki Jokinen – Kalervo Pulkkinen: Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (Kemin sarjakuvakeskus, 1996)
Gun-Britt “Gua” Vainio kuuluu / kuului Osuuskunta Käyttökuvan perustajiin ja Mämmilän alkuvaiheiden ideointitiimiin. 1976 hän teki Love Recordsille kaksi levynkantta: Hurriganesin Hot Wheels ja Mike Westhuesin A Man Name ’A Jones.
JOULUKUU: Jarmo Väisänen: Hönttö ja Pönttö
1992
TAMMIKUU: Tomi Rinne: Saneerauskonsultti
HELMIKUU: Esa Raunio: Pieti Pikkarainen
MAALISKUU: Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä
Kallio – Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä (Kustannus Oy Jalava, 1994)
Enpä ole K&N:ää enempää lukenut kuin Hesarista ja Suomen Kuvalehdestä välillä jos on silmiin sattunut. Ehkä bongasin tämän vuoden 1992 Ilta-Sanomien rupeamankin, sillä muistan yhden rivin stripin, jossa postinkantaja oli vaihtanut koppalakkinsa pipoon, koska Tom of Finlandin takia kakarat nimittivät homoksi. Ostinpahan nyt sitten ensimmäisen, 1994 julkaistun Kramppi-kokoelman, ja totesin että sehän on rautaa! Näissä varhaisissa sivuissa on särmää, asennetta ja toimintaa! Tuoreemmasta tuotannosta nämä piirteet ovat kaikonneet.
Pauli Kallio postasi Facebookiin viime toukokuun alussa muutaman ”työpöydän laatikoiden periltä” löytyneen stripin, jotka ovat juuri niitä Iltiksessä julkaistuja:
https://fi-fi.facebook.com/krampit/photos/a.302582801788/10159184307991789/?type=3&theater
HUHTIKUU: Marcus Nieminen: Terassi
KK-sarjis 2 (2000)
Mainostoimiston AD:n hommia löytäneen Niemisen sarja baareissa notkujasta keikkuu suunnilleen omakustannetason puolella, mutta tarjoaa sentään pari hörähdystä.
TOUKOKUU: Ilkka Nordberg: Cat’n’Roll
Laaki 2 / 1993
Nordberg jatkoi kissahahmon elämää toisessa Laaki-lehdessä kolmisivuisella sarjalla, josta tässä ensimmäiset ruudut.
KESÄKUU: Pentti Saares: Moronien maa
HEINÄKUU: Jarmo Somppi ja Juha Tanttu: Happy Hour
ELOKUU: Ursula Niemistö (Aino Haarla): Pusu-Anna ja Körtti-Kirsu
Oi kuu! – sarjakuvia Kemin VIII valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1988
Ursula Niemistö oli ilmeisesti hahmon virallinen kehittäjä ja piirtäjä, mutta nuo ylläolevat näytteet ovat kuitenkin Aino Haarlan tekoa. Haarla voitti toisen palkinnon, 1.500 markkaa, strippisarjassa Kemin sarjakuvakilpailussa 1988.
Anna Pususta eli Pusuannasta kerroin vuoden 1995 Hesari-katsauksessani. Siellä on hahmosta ja Niemistöstä tietoa sekä näytteitä Niemistön piirustustyöstä. Lukekaa sieltä.
SYYSKUU: Eeva Lindholm: Kirjakauppias Inga Böcker
LOKAKUU: Kirsti ”Kiba” Lumberg ja Anna ”Kentos” Rajala: Gipsycomix
Kiba Lumberg: Gipsy Comix (Kiban Aurinkogalleria, 2010)
Kuvataiteilija, kirjailija ja käsikirjoittaja Kiba Lumberg sekä Kentos-nimimerkin taa kätkeytynyt piirtäjä kuvaavat Gipsycomixissa romanien – tai ”mustalaisten”, kuten he itseään tässä albumissa nimittävät – tyypillisiä luonteenpiirteitä häpeämättömällä tavalla. Naiset ovat kesytettyjä ja alistettuja kotiorjia, miehet kovia kaupparatsuja, ja jokaisen ihon alla virtaa tumma ja tulinen kiertolaisen veri, joka kuohahtaa herkästi. Näin se kai sitten on.
Sarjakuvaa esiteltiin IS:n lisäksi myös Kiban omassa galleriassa. Gipsycomix – nimi on julkaisussa kirjoitettu sekä yhteen että erikseen – sai sen verran rohkaisevaa palautetta, että albumi oli tehtävä. Kiban oli kuitenkin perustettava oma kustantamo, koska yksikään ei halunnut tai uskaltanut ottaa albumia julkaistavakseen. Ennakkoluulot istuvat tiukassa.
2010 julkaistussa, puolisensataa sivua sisältävässä vaakamallisessa albumissa on lisänä hieman pitempi tarina ”Kokaro – yksinäinen”, josta ylläolevat näytteet.
MARRASKUU: Jukka-Pekka Hytönen ja Jonni Karakoski: Työtön
KK-sarjis 2 (2000)
Nimihahmon tarkoituksetonta elämää kuvaavan sarjan huumori vaihtelee kyynisestä tylyyn. Hytönen on tehnyt toimittajan töitä, Karakoski on ollut kuvaamataidon opettajana.
JOULUKUU: Juha ”Jii” Roikonen: Sameat soppaajat
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Jii se vaan jaksoi suoltaa päästään ruoka-aiheisia vitsejä jatkuvalla syötöllä (heh), ennen kuin aiheita alkoi löytyä muualtakin.
Roikosen tunnetuimman sarjakuvahahmon, Jasso-kissan, kotisivut.
Hesarin digitilaajille vielä mielenkiintoinen artikkeli vuoden takaa.
1993
TAMMIKUU: Perttu Leppä: Twist’n’hau
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
HELMIKUU: Matti ”Niffe” Nisula: Urheiluhullut
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Muumeja piirtäneen Nisulan urheilusarjis oli järjestyksessä toinen KK, joka esiteltiin Iltiksen nettisivuilla Suomi-klassikkona vuodenvaihteen 2011-2012 tienoilla.
MAALISKUU: Janne Lahti: Tavattomat
HUHTIKUU: Kari Korhonen: Lelupupu Nössö
Korhonen pääsi Kuukauden kotimaisen paikalle tavallaan kahdesti. Tämä pikkupojasta ja hänen mielikuvitusystävästään kertonut sarja oli se Virallinen KK, vuonna 1994 Korhonen teki spesiaalina pitemmän kesädekkarin, josta lisää myöhemmin.
TOUKOKUU: Juho K. Juntunen: Kuukauden rakkaustarina
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Herkkä miehen ja naisen välinen rakkaustarina, mutta Juntunen ei olisi Juntunen, ellei mukana olisi muutama vähän kummallisempi, kierompi idea - eikä loppukaan ole onnellinen.
KESÄKUU: Risto Kohonen: Herra Taivainen
HEINÄKUU: Ensio Aalto: Niilo Lukko
Kannus 15 (2 / 1983)
Ensio Aallon häjysarjakuva ei ole houkutellut lukemaan. En pidä huolimattomasti roiskaistuista, pilvimäisesti pomppivista viivoista, jotka katkeilevat liiaksi. Sarjakuvan yleinen meininkikin vaikuttaa liiaksi koheltamiselta.
Albumit: Niilo Lukko ja hopeahelainen tuppiroska (Suomen Sarjakuvaseura, 1985), Niilo Lukko (Paikallislehtien Liitto ry, 1990), Niilo Lukko - Minoon meiltä (BOD Books on Demand, 2011), Niilo Lukko - Tupenrapinat (Jussituotteet / Art Tifani, 2013).
ELOKUU: Timo Netola ja Pete Pihlajamaa: Pipa
SYYSKUU: Juha Vuorma: Kaapu-veikko
Pieni vampyyritarina ja muita sarjakuvia Kemin 11. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1992 (Kulttuuritoimisto, 1992)
Kaapuveikko, vanhassa kuivuneessa kaivossa asuva metsätonttupandakarhu, sai 1992 Kemin sarjakuvakilpailussa kunniamaininnan. Sarjaa on sittemmin julkaistu useissa paikallislehdissä, esim. pudasjärveläisessä Iijokiseutu-lehdessä. Kaapuveikkoa on julkaistu neljänä strippikoosteena, lisäksi Vuorma on tehnyt lasten kuvakirjan Minä olen Kaapuveikko (2014) ja jatkuvajuonisen albumin Kaapuveikko ja Verokarhu (1999).
LOKAKUU: Kari Salonen: Puhuvat päät
MARRASKUU: Pete Korhonen: Iso Gee
JOULUKUU: Kati Kovács: Euroopan halki viemäreiden kautta
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Rotta ryömi halki Euroopan viemäriverkoston, ja sai huomata, että kunkin maan kulttuurilliset ominaispiirteet olivat tunkeutuneet jopa maan alle. Tämäkin oli valittu IS:n nettisivujen Kuukauden Suomi-klassikoksi, mutten viitsinyt lukea tarkemmin, koska Kovácsin piirrostyyli aiheuttaa minussa inhoreaktion.
1994
TAMMIKUU: Joel Melasniemi: Tuomo ja Fabian
Sarjainfo 2 / 2018
1975 syntynyt Melasniemi oli lupaava sarjakuvantekijä jo 1990-luvun alkupuoliskolla osallistuessaan kahdesti Kemin sarjakuvakilpailuun. 1994 heltisi voitto, ja samana vuonna nähtiin tämä sarjis Kuukauden kotimaisena. Musiikki veikin miehen mukanaan, ja ura jatkui Ultra Brassa ja Scandinavian Music Groupissa.
Muistan pari strippiä tästä Ilta-Sanomissa julkaistusta sarjasta. Yhdessä stripissä Fabian katsoi telkkarista jotain ohjelmaa, ja kauhistui huomatessaan, että taustalla soitettiin Dinosaur Jr:a. Hän tuumi, että nyt hän joutuu kantamaan kaikki Dinosaur Jr -levynsä divariin pää häveliäästi muovipussissa, koska epäkaupallinen bändi oli tuolla tavalla häväisty kaupallisuuden peikon toimesta. Viimeisessä ruudussa tyyppi katsoi lukijaan päin ja lausahti nolona: ”Heh, hiljaista enemmistöä tämä asia ei varmaan liikuta pätkääkään, vai mitä?”, ja tekstilaatikossa luki: ””No ei” (Hiljainen enemmistö)”.
Toisessa stripissä Fabian pelkäsi mennä kouluun ruotsinkielen tenttiin. Kaverinsa Tuomo-kissa oli työntänyt hänet koulua kohti suunnatun tykin piippuun ja oli sytyttämässä langan: ”Kiität vielä minua tästä”. ”Men jag förstår nog ingenting!”, vaikeroi kanuunanpiipussa nököttänyt Fabian kauhuissaan. Sarjasta jäi jotenkin vaikutelma, että tekijä halusi briljeerata yleissivistyksellään.
HELMIKUU: Timo Varpio ja Mika Myyry: nimetön
MAALISKUU: Mervi Hujanen ja Katariina Koskivaara: Hammaskeijut
Kulohälytys koko maassa ja muita sarjakuvia Kemin 13. valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1994
1965 syntynyt Koskivaara debytoi sarjakuvantekijänä 1992, jolloin hän oli mukana tekemässä Naarassarjat-lehteä. Vain seitsemään numeroon ehtineen julkaisun päätoimittajana oli aluksi Johanna "Roju" Rojola, kunnes Koskivaara otti ohjat. Ny Tid -lehdessä julkaistiin Sand i sängen -strippisarjaa 1994, Ursula Niemistön Pusuannaa hän käsikirjoitti 1995 kun sarjaa julkaistiin Helsingin Sanomissa. Hammaslääkäreistä kertonut Hammaskeijut voitti strippisarjan Kemin kilpailussa vuonna 1994.
HUHTIKUU: Pekka Seppänen ja Mauri Kunnas: Rollarit Aitoossa ’94
Sarjainfo 2 / 2018
Mieleeni jäi Iltiksestä strippi, jossa Martti Ahtisaari oli tavannut Keith Richardsin, ja nimitti häntä virheellisesti Keith Richardiksi. ”Ei kun Keith Richards”, kuului korjaus. ”Noo, yksi S sinne tai tänne”, totesi Ahtisaari. Muut Rollarit vetivät käden lippaan muka kunniaa tehden ja huusivat ivallisesti: ”Selvä Smartti!” ”Okei Sahtisaari!”
TOUKOKUU: Rosa Liksom: Juulan sisarukset
Sarjainfo 2 / 2018
KESÄKUU - ELOKUU: Kari Korhonen: Jim Tucker – amerikkalainen Helsingissä (kesädekkari, kesäkuu-elokuu)
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, tammikuu 2012
6. kesäkuuta 1994 ostin kioskista Iltiksen, ja sama lehti on minulla tallessa vieläkin – syystä, jota en nyt tässä mainitse. Sarjakuvasivulla on tuo ”Tyttö, jonka näin Pitkänsillan luona” -strippi Jim Tuckerin seikkailusta muiden strippien seassa, otsikolla ”Amerikkalainen Helsingissä”. Tietysti olen aina ajatellut, että tuo oli Kuukauden kotimaisena kesäkuussa 1994. Ihmettelin, onko Korhonen ollut Kuukauden kotimaisen piirtäjänä kahteen otteeseen, koska Heikki Jokisen ja Kalervo Pulkkisen Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia (1996) mainitsee, että myös huhtikuussa 1993 olisi ollut jotain. Asteittain minulle on selvinnyt, että huhtikuun 1993 sarja ”Lelupupu Nössö” oli se virallinen Kuukauden kotimainen. Tämä Jim Tuckerin seikkailu oli kesäspesiaali. Kesällä 1994 oltiin kolme kuukautta ilman varsinaista Kuukauden kotimaista, tämä Korhosen sarja oli sillä paikalla koko sen ajan.
Kvaakissa juttua:
https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg361868.html#msg361868
SYYSKUU: Alvar Gullichsen: Bonk
Gullichsenin Bonk-tauluja roikkui meidän yläasteen yhdellä käytävällä, kun 1987 – 1990 kävin kyseistä opinahjoa. Lehdissäkin oli juttuja. Huomasin siis konseptin hyvin aikoinaan, ja tykkäsin siitä. Mielikuvituksellisia laitteita ja häkkyröitä, jotka eivät toimineet ja joilla ei ollut mitään käyttötarkoitusta. Gullichsenilla oli rikkaan teollisuussuvun vesana yllinkyllin resursseja toteuttaa vastakulttuurilliset ajatuksensa. Makkaramaisia hahmoja ja muotoja välillä irvokkaastikin väänneltyinä ja karkkivärein maalattuina. Silti en tiennyt, että sarjakuvaakin tuli. Tietämättömyyteni johtuu siitä, että syyskuussa 1994 suoritin jo täyttä päätä siviilipalvelusta vieraalla pikkupaikkakunnalla ja Ilta-Sanomat oli tavoittamattomissa.
LOKAKUU: Ville Pirinen: Horisontti vinossa
MARRASKUU: Kimmo Turunen: Seestyneet
https://www.lambiek.net/artists/t/turunen_kimmo.htm
JOULUKUU: Tommi Hänninen: Pupuankka
Tommi Hänninen: Pupuankka yllättää (Like, 1999)
Tuttu sarja minulle ainakin City-lehdestä ja vissiin Hesarin Nyt-liitteestäkin? Hänninen piirsi myöhemmin tällä samalla tyylillä Like-Uutiset- / Johnny Kniga -lehteen alapäähuumoria tarjonneen Pusikossa suhisee -strippisarjan metsäneläimistä.
1995
TAMMIKUU: Nora Paakkanen: Oskari
Helsingin Sanomat, 3.6.1996 & 4.6.1996
Oskarin esittelin vuoden 1996 Hesari-katsauksessani.
HELMIKUU: Rami Ahonen ja Petri Tolppanen: Päähenkilö ja Sivuhenkilö
MAALISKUU: Kimmo Taskinen: Irtokokkareita
Hitleri poimii hilloja, Kemin sarjakuvakeskus 1995
Taskinen on toiminut Helsingin sanomien valokuvaajana ja kuvatoimittajana vuodesta 1990. Sarjakuva Sellerit alkoi Pahkasiassa 1994. Häneltä on julkaistu albumit Tuuba tukossa (1996), Sellerikeittoa (1998), Pystyyn marinoitu nainen (2000, Veikko Huovisen tekstien pohjalta), Herra ja moukka (2001, Aapelin, Juhani Ahon, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen novelleja sarjakuvina), Siunattu hulluus (2002, Aapelin romaanista) ja Korpin nenä (2004).
HUHTIKUU: Pertti ”Pertsa” Reponen ja Matti Remes: FrankjaStein
Hitleri poimii hilloja, Kemin sarjakuvakeskus 1995
Tunnettiin myös nimellä Sarvikuonojen maa, millä nimellä sarjaa julkaistiin myöhemmin muissa lehdissä. Formaatti oli muistaakseni yleensä yhden ruudun pilapiirros.
TOUKOKUU: Mikkelin sarjakuva-akatemia: Puhemies
KESÄKUU: Iia Kallinen: Sanaset
KK-sarjis 4, 2001
Tavanomainen strippisarja perusvitseillä. Ei vakituisia eikä edes persoonallisia henkilöhahmoja. Tässä vaiheessa jo keski-ikään ehtinyt Iia Miikkulainen-Kallinen ei ollut päätoiminen taiteilija, vaan hän teki vakityönsä ohella joitakin kuvituksia, sarjakuvia ja pilapiirroksia sekä muutaman kirjankannen.
HEINÄKUU: Kati Närhi: Hanki elämä
Kati Närhi: Hanki elämä, Suomen Yrityslehdet Oy / Sarjamania, 2001
Sekalaisia huomioita nuoren, elämäänsä rakentavan naisen – ja miksei miehenkin – tunnoista. Koska jutut ovat tosielämästä revittyjä, eivät jotkut kovasti aiemmin nähdyn tuntuiset punchlinet häiritse pahasti. Muutaman kerran Närhi heittää absurdin vaihteen päälle, ja jutut muuttuvat tasaisesti hurjemmiksi sitä mukaa kun 2001 ilmestynyttä albumia selaa pidemmälle. Närhen piirrostyylissä riittää rosoa, ihmiset ja perspektiivit ovat sopivasti – eivät liiaksi - vinksallaan.
ELOKUU: Eppu Nuotio ja Maikki Harjanne: Peltimies
SYYSKUU: Arvo Hämäläinen: Myyntitykit
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Hämäläinen tunnetaan myös kuvitetuista palindromeista.
LOKAKUU: Timo Varpio ja Jouko Nuora: Rapua Viroon
Nuora debytoi julkaisukynnyksen ylittäneenä sarjakuvataiteilijana 16-sivuisella sarjakuvalla Rauno Rotta, joka oli piirretty jo 1982 Nuoran ollessa tuore ylioppilas. Länsiväylä-lehti julkaisi sarjiksen sivu kerrallaan vuonna 1988, ja se osui silloin myös minun silmiini. En muista Rauno Rotasta montaakaan yksityiskohtaa, mutta muistan pitäneeni sarjiksen tunnelmasta, ja leikkasin sivut talteenkin. Valitettavasti hävitin leikkeet jossain vaiheessa.
Vuoden 1988 jälkeen Nuora on piirtänyt Pahkasikaan, tehnyt roppakaupalla sekalaisia kuvitustöitä, ja puskenut julki neljä eroottista Nani-sarjakuva-albumia sekä omaelämäkerrallisen Kultainen nuoruus -albumikaksikon. Rapua Viroon oli onnistunut panos Iltiksen KK-jatkumoon. Käsikirjoittaja Varpiolta irtosi ratkiriemukkaita myötähäpeää herättäviä juttuja kahdesta ilmeisen hankalasta hepusta, jotka luovivat elämän kivikoissa omalla vastuuntunnottomalla tavallaan. Sarjakuvan nimi on Nuoran ja Varpion sukunimistä muodostettu anagrammi.
MARRASKUU: Klaus Haapaniemi: Flip
Sarjainfo 2/2018
Haapaniemi tuli minulle tutuksi Harto ”Arktinen Banaani” Pasosen omakustantamista Pumpsis-lehdistä 80-luvun / 90-luvun taitteessa. Ensimmäiset sarjat olivat graafisesti erittäin näyttävää, realistista jälkeä, mutta sisältö outoa haahuilua. Hyvin pian piirrostyylikin liukui koko ajan tyylitellymmäksi, ja hukkasin sen hennonkin otteeni Haapaniemen maailmasta.
JOULUKUU: Irisz Simon: Avaruuspingviini pelastaa joulun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti