1986
HELMIKUU: Tapio Piirainen ja Aapo Kässi: Kaino Jätkä
Helsingin Sanomat 13.11.2020
Ensimmäinen Kuukauden kotimainen sarjakuva edusti Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian (Heikki Jokinen & Kalervo Pulkkinen, Kemin Sarjakuvakeskus, 1996) mukaan mustaa junttihuumoria. Piirainen on sittemmin menestynyt elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana, mm. pokkaamalla Venla-palkinnon Raid-sarjan käsikirjoituksesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapio_Piirainen
MAALISKUU: Veikko ”Joonas” Savolainen: Oloneuvos
Heikki Jokinen (toim.): Joonas – sarjakuvantekijä (Jalava, 1990)
Suomalaisen sarjakuvan ”grand old man” Veikko Savolainen sai Oloneuvos-sarjansa syndikaatti Kalletuotanto Oy:n edelleen levitettäväksi, mutta sarja ei lyönyt itseään läpi. Ilmeisesti laiska vanhus ei ollut myyvä aihe – olisi haluttu mieluummin ahkera ”teräsvaari”.
HUHTIKUU: Pauli Heikkilä: Vanhat herrat
Kiitos Vanhoista herroista, Heikkilä, ja lepää rauhassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Heikkil%C3%A4
TOUKOKUU: Ari Kutila: Pantavat
B.D. FIN – La bande dessinée Finlandaise à Angoulême en 1988 (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)
Keijo Ahlqvist & Ari Kutila: Piirrä sarjakuvaa! (Kemin kulttuurilautakunta, 1988)
Helsingin Sanomat 14.9.1988
Murhaavan mustaa juppien arvomaailman pilkkaa, joka oli lopulta liikaa Juhani Tolvaselle. Viimeinen strippi, jossa sarjan päähenkilö vetää itsensä kaulakiikkuun, palautettiin kuulemma Kutilalle julkaisemattomana ja varustettuna merkinnällä: ”Sairasta! Onko tätä piirtäjää pakko käyttää?!”:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg261031.html#msg261031
KESÄKUU: Pauli Kallio ja Jussi Karjalainen: Suhteita ja suhteettomuuksia
Sarjassa ”Uskomattomia sattumuksia”:
Tästä kuukauden kotimaisesta en ole nähnyt muita strippejä kuin tämän yhden. Bongasin tämän Iltiksestä jo tuolloin, kesäkuussa 1986, ja strippi jäi mieleeni jostain syystä... ehkä siksi, etten tajunnut sitä. Ajassa 20+ vuotta eteenpäin, ja istuin Ilmalan ratavarikon taukotilassa jälleen yhtenä junasiivoustyöpäivänä. Joku oli tuonut ilmeisesti jostain siivotusta junasta kesäkuussa 1986 julkaistun Iltiksen. Miksi kukaan lukee yli kahden vuosikymmenen takaista Ilta-Sanomien numeroa junassa ja jättää sen penkille junasta poistuessaan, en tiedä. Selatessani lehteä hätkähdin, kun siinä oli se sama vuosien takaa tuttu strippi! Leikkasin sen talteen ja sujautin Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedian väliin Jussi Karjalaisen nimen kohdalle. Nyt se olkoon tässä – tiivistin vain kuvankäsittelyohjelmalla yläpalkkia jossa päiväys, lehden nimi ja sivunumero ovat.
Tämä sarja lienee käsikirjoittaja Kallion ensimmäinen palkallinen julkaistu työ.
HEINÄKUU: Pentti Nuortimo: Tahvo
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, huhtikuu 2014
1957 Oulussa syntynyt Nuortimo aloitti sarjakuvien piirtämisen 1970, jolloin Suomeen oli jo rantautunut joukko hyviä sarjakuvia kuten Tintti, Asterix, Lucky Luke, Ahmed Ahne ja Alix. Ensimmäinen työ julkaistiin Ruutu-lehdessä 1974, ensimmäiset varsinaiset sarjakuvat sen seuraajassa NonStopissa 1975. Tahavo [sic] aloitti Kaleva-lehdessä 1975 strippi / viikko -tahtia, ja 1983 sen tekeminen loppui. Iltiksessä Tahvo suoritti vielä lyhyen paluun. Tahvo-stripit julkaistiin IS:n nettisivuilla Kuukauden Suomi-klassikko -rupeaman (2011-2014) aikana. On kyllä hutiloiduinta ja rujoimman näköistä Tahvoa mitä olen nähnyt. Raadollisenpuoleiset vitsit sentään kolisivat.
1982 Nuortimo aloitti vuosia kestäneet graafisen suunnittelun opinnot Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa. Toinen Nuortimolle tärkeä sarjakuva oli Raketti-lehteen 1985 syntynyt Kari Komeetta. Hän on toiminut myös Helsingin Sanomien lauantaisivujen taittajana ja kuvittajana sekä satunnaisena juttujen kirjoittajana. Lisäksi hän on taittanut Sarjainfo-lehteä ja toiminut Oulun Sarjakuvaseuran puheenjohtajana. Sari Luhtasen käsikirjoittama Pieni vampyyritarina voitti Kemin sarjakuvakilpailun 1992.
ELOKUU: Harri ”Wallu” Vaalio: Ötökkä
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Wallun hyttyshuumori ei välittänyt biologisista tosiseikoista. Ötököitä löytää Kemin sarjakuvakilpailujen 1987 koostealbumista Ihan kiva elämä.
Wallulla on oma ketju Kvaak-foorumissa.
SYYSKUU: Ari Pirttisalo: Amfiteatteri
B.D. FIN – La bande dessinée Finlandaise à Angoulême en 1988 (Kalletuotanto Oy & Suomen sarjakuvaseura ry, 1988)
Pirttisalo oli nerokas tekijä vuosina 1982-1984. Silloin Pahkasiassa julkaistiin hänen tuotantonsa parhaimmisto. Sen jälkeen mies oli imenyt itsestään mehut pois, mutta heikompaa tuotantoa syntyi lehden sivuille tungettavaksi vielä vuonna 1988. Sitten Pirttisalo katosi ja ryhtyi harjoittamaan jotain tuottoisampaa ammattia, sarjakuva sai jäädä. Strippisarja Amfiteatteri oli Kuukauden kotimaisena syyskuussa 1986, minkä jälkeen sitä nähtiin vielä IS:n sarjisliitteen yllätyskuvina. Tuossa Amfiteatteria ranskaksi käännettynä.
LOKAKUU: Johanna Sinisalo ja Hannu Mänttäri: Nölliäisten elämää
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, lokakuu 2014
Sinisalon (s. 1958) ja Mänttärin (s. 1956) tunnetuin yhteinen sarjakuva on Tiskivuoro, jonka Suuri Kurpitsa kokosi albumiksi 2016. Mänttärin ensimmäiset julkaistut työt löytynevät Veikko Savolaisen päätoimittamasta Sarjis-lehdestä: numerot 3/1973 ja 4/1974. Jälkimmäisessä numerossa oleva Psykoriffi on huikea yli kuusisivuinen happohyökkäys lukijan silmille. Varhaisia graafisesti kokeilevia sarjoja löytää myös Jymy- ja Huuli-lehdistä. 1980-luvulla Mänttärin tyyli pelkistyi lähes äärimmilleen. Kuukauden kotimainen oli biologian oppitunti kuvitteellisten, tunkiossa asustavien nölliäisten elämästä. Visuaalisesti äärimmäisen yksitoikkoinen sarjakuva jaksoi jotenkuten pyristellä tekstinsä voimalla.
MARRASKUU: Timo Mäkelä: Häjyt
Mäkelän Aamulehdessä alunperin julkaistu häjysarjakuva on koottu kansien väliin useasti, tuossa yllä vuoden 2010 painos josta tuli vuotta myöhemmin toinen tarkistettu painos, sekä pellavakantinen vuoden 2003 nide. Helsingin Sanomat julkaisi arkisarjaa Kalliokadun blues (1996), sekä sunnuntaisarjoja Pieniä julmia tarinoita (1997 - 1999, kolme vaakamallista albumia Otavalta 1998 - 2000) ja Minun elämäni (2001 - 2013, albumi Arktiselta Banaanilta 2008). Mäkelän jo melko mittava albumituotanto on luetteloitu Wikipediassa.
JOULUKUU: Jukka Nissinen: Joulupukki
1987
TAMMIKUU: Tarmo Koivisto: Merkillistymyksiä
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, 2011
KK-sarjis 6, 2001
Kun IS:n nettisivuilla 2011-2014 esiteltiin valittuja Kuukauden kotimaisia vuosien varrelta otsikolla ”Kuukauden Suomi-klassikko”, Tapen kokeileva sarja sai kunnian olla ensimmäisenä vuorossa. Tässä pelleiltiin kirjainten ja numeroiden parissa, vitseillä joita joutui välillä tiirailemaan ja miettimään pitempään, ennen kuin ne aukesivat. Kaikkia strippejä ei valitettavasti nettiin laitettu. Tuo alempi strippi on se ainoa, jonka huomasin Iltiksestä tammikuussa 1987, ja se jäi uusintakierroksesta puuttumaan. Onneksi se löytyi sitten kuitenkin.
HELMIKUU: Vesa Ilmaranta ja Arto Nyyssönen: Poke
X-Dreams ja muita sarjakuvia Kemin III valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta 1983 (Kemin kulttuurilautakunta, 1983)
Ilmarannan ja Nyyssösen luoma Poke hoiti sekä peruskoulun opettajan että kapakan portsarin ammatteja, ja sekoili välillä näissä rooleissaan.
Arto Nyyssösen muita mainittavia sarjakuvia ovat kolmisivuinen Kotiin (palkittiin Kemin sarjakuvakilpailussa 1984), strippisarja Mr. Muti (voitti Uuden Suomen ja Suomen Bullsin kilpailun 1989 ja julkaistiin Uudessa Suomessa seuraavana vuonna), Neekeriartsie - mies joka toi jatsin Suomeen (1991), tämän jatko-osa Mustaa valkoisella (1996) sekä Elukat (1994, albumi vuonna 1997). Näissä kaikissa Ilmaranta toimi käsikirjoittajana. Nyyssönen teki yksinään maahanmuuttokeskusteluun puuttuvan strippisarjakuvan Mamoud - Täällä Pohjantähden alla (2018). Mika Wickström kirjoitti uuden urheiluaiheisen lastenkirjasarjan avauksen, jalkapallotähtemme sarjakuvaelämäkerran Teemu Pukki Baby (2020). Sen jatkoksi on tulossa jääkiekkoilija Marko Anttilasta kertova Mörkö-Marko.
MAALISKUU: Ari Peura: Urmas
”Toinen esimerkki runsaasta palautteesta on Ari Peuran Urmas, jossa ymmärrettiin stadin slangia tahallaan väärin. Minulle ilmoittautui hurja määrä asiantuntijoita, jotka eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää ideaa lainkaan”, sanoi Juhani Tolvanen Sarjainfon numerossa 2/2018. Peurasta tuli 2012 Tampereen Kirkkosanomien pilapiirtäjä:
https://www.kirkkosanomattampere.fi/uutiset.html?a200=85
HUHTIKUU: Markku Huovila: Unho
Tämäkin julkaistiin uudelleen Iltiksen nettisivuilla osana Kuukauden Suomi-klassikko -sarjaa. Mieleeni sarja jäi jonkinlaisena road moviena, jossa päähenkilö jätti hyvästit kodilleen tai jollekulle naiselle ja pyrki jonnekin muualle, kokien matkalla seikkailuja. Jo 1976 Ruotsiin muuttaneen ja siellä vapaana taiteilijana uraa luoneen Huovilan piirrostyyli oli jännän aaltoileva. Strippisarja Lejonet, jossa nimen mukaisesti oli päähahmona (inhimillistetty) leijona, vieraili Dagens Nyheterissä 23. toukokuuta - 2. heinäkuuta 1988.
TOUKOKUU: Matti Koponen: Rokkeri
Rokkerin esittelin jo katsauksessani vuoden 1989 Helsingin Sanomiin:
https://aaltotie.blogspot.com/2024/10/24102020-helsingin-sanomat-vuosikatsaus.html
KESÄKUU: Jussi Bohm ja Lauri Lajunen: Sami
Bohm – Lajunen: Sami – Saimaan sankari (Samimaa Oy, 1987)
Helsingin Sanomat 15.7.1987
Tästä sarjakuvasta julkaistiin 1987 albumi Sami – Saimaan sankari, josta olen aiemmin kirjoittanut: ”Luonnonsuojelun - erityisesti saimaannorppien - asialla oleva albumi kopioi Asterixia häpeilemättömästi. Ihan kuin tekijät eivät olisi uskoneet omien siipiensä kantavan kokonaisen albumin mitalla, joten ovat turvautuneet vahvaan esikuvaan. Asterixin selässä jaksetaankin maaliin asti, köykäisehkösti mutta kuitenkin.” Albumin piirrostyö on vielä heppoista, harjoitelmanomaista, mutta Hesarin artikkelin kuvitukseksi poimittu piirros on jo varmannäköistä työtä.
HEINÄKUU: Kyky Ahonen: Raha ratkaisee
Kopioin taas aiempaa tekstiäni: ”Tämän muistan hyvin. Ahonen pohdiskeli sillä valokuvantarkalla tyylillään millä eri tavoilla raha pyörittää yhteiskuntaa ja tuo ystäviä & vaikutusvaltaa. Stripit löytyvät myös Pieni Suuri Kurpitsa 18 (3/1987) -lehdykästä.”
Ahonen aloitti omakustanteillaan Skole Comics ja Morsian 80-luvun alkupuoliskolla. Omakustanteena tuli ulos myös Satuja ja jaarituksia -albumi (1990, mukana ep-levy). Parhaiten Ahonen tunnetaan muusikkona, 90-luvulla toimineesta Killström-yhtyeestä, sekä sarjakuva-albumeista Maalaispunkin päiväkirja (2009), Stadipunkin kuulustelupöytäkirja (2011) ja Maalaispunkin täydennetty päiväkirja (2017).
ELOKUU: Ilkka Vuori: Ilmojen halki
SYYSKUU: Ilpo Koskela: Les Birds
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, loka-marraskuu 2013
Koskelan strippisarja on rujosti piirretty. Aleks Revel oli syntynyt jo kaksi vuotta aiemmin Kemin sarjakuvakilpailuun, ja tämän hahmon ensimmäinen seikkailukin on katseltavampaa jälkeä kuin mitä tässä näkee. Moottoripyöräpoliisi on sentään kohtuullisen komea näky.
Vilkkaan tien vieressä hiekkaisella rannalla elävillä linnuilla ei ole paljon ilonaiheita, koska ne ovat monta sukupolvea sitten unohtaneet lentotaidon. Merellä vainoaa kammottava hai, yläilmoista hyökkäilee suuri ja ahne petolintu. Sarjakuva vieläpä antaa ymmärtää, että lentokyvyttömyys lintujen keskuudessa on koko ajan lisääntymässä, mikä on huolestuttava ajatus. Ehkä siinä voi ymmärtää jonkinlaista allegoriaa liittyen pullalla ruokittuihin sorsiin, joiden siivet eivät huonon ravinnon takia kehity kuten pitäisi.
Koskela lisää murheiden soppaan vielä autosta heitetyn puolikkaan viskipullon, josta epäuskottavasti riittää ainetta melkein koko lintujoukkion sammuttamiseen. Toinen paikalle saapuvista metsästäjistäkin saa vielä pikku hiprakan samasta pullosta.
LOKAKUU: Jukka Murtosaari: Paluu painajaiseen
Murtosaari piirsi ensimmäisen sarjakuvansa jo kymmenvuotiaana 1973, joskin se lensi sittemmin roskiin monien muiden varhaistöiden tavoin. Ensimmäinen julkaistu sarjakuva oli Teräsmies-lehden numerossa 4/79. Sen jälkeen töitä julkaisivat lukuisat lehdet: Suomen MAD, Tähtivaeltaja, Aikakone, Kannus, Sarjari, Pahkasika, perhelehti Valmet (Pikku Vallu), Koulusanomat (Aikalaiset), jopa italialainen Bianco & Nero. Jalavalle Murtosaari teki sarjisalbumien kansia. Hän oli sarjakuvapiirtäjänä itseoppinut. Hän kävi vain kaksi vuotta Mainosgraafikkojen koulua, minkä jälkeen hän teki toiset pari vuotta leipätyötä mainostoimistoissa. Turhauduttuaan siihen työhön Murtosaari jättäytyi freelanceriksi sarjakuvien ja kuvitusten tekijänä.
Murtosaari pani todella parastaan oman Kuukauden kotimaisensa kanssa. Pyörryttävän upeasti piirretyssä scifi-kauhuilussa Anne-niminen taiteilijatar näkee jatkuvasti painajaista kammottavan näköisistä avaruusötököistä, jotka haluavat ottaa hänet kiinni. Yhtenä päivänä tämä painajainen tunkeutuu todellisuuteen, ja Anne pakenee vainoajiaan autioituneilla kaduilla, koska ihmiset ovat katsomassa presidentin syntymäpäivän kunniaksi järjestettyä paraatia. Tarinan edetessä aavistin aina vain varmemmin, että lopussa odottaisi yllätystvisti. En pettynyt, loppuyllätys käänsi asiat aika päälaelleen:
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, heinäkuu 2013
Murtosaaren sarja on minun ehdokkaani kaikkien aikojen parhaaksi Kuukauden kotimaiseksi.
Vuonna 2016, valitettavan nuorena kuolleen Murtosaaren muistoketju Kvaakissa.
MARRASKUU: Jari Elsilä: nimetön
JOULUKUU: Rauli Nordberg: Joulupukki on kaapattu!
1988
TAMMIKUU: Kari Laaksonen: nimetön
HELMIKUU: Jari Pantzar, Pertti Hämäläinen ja Pekka Seppänen: Radio Otto
Paikallisradioasemasta kertova Radio Otto syntyi 1988 Länsiväylä-lehteen, ja sieltähän se tuli minullekin tutuksi tuoreeltaan. Kokoelmapokkaria saatiin odottaa 20 vuotta.
MAALISKUU: Jyrki Paavola ja Risto Nurisalo: Runteli
Hymy 1/1969 & 8/1971
Sain joskus takavuosina paperinkeräyslaatikkoa penkoessani haltuuni pinon Hymy-lehtiä vuosilta 1969-1973, ja irrotin niistä Runtelit ja Puutaheinäät talteen. Minulla on myös hyväkuntoinen Runteli heittää vesilintua -pokkari, jossa harvinaista kyllä on sivut vielä kiinni. Koska pokkarin liimaus on surkeaa enkä halua tehdä omasta kappaleestani irtolehtinippua skannaamalla sitä, niin tässä pari Hymystä leikattua Runteli-sivua. Kumpikaan ei ole mukana pokkarissa.
Ahlqvistin ja Kutilan Piirrä sarjakuvaa! -oppaassa on yksi Runteli-strippi, joka lienee Iltiksessä alunperin julkaistu.
HUHTIKUU: Markku Uusitalo ja Anssi Rauhala: Iltasoitto
Kapteeni Hyperventilaattorimies (Zum Teufel, 2013)
Rauhala osallistui Kemin sarjakuvakilpailuihin 1982-1984 töillä, jotka vain kertoivat ideoitten keksimisen vaikeudesta ja luomisen tuskasta, mutta pärjäsi sillä metodilla välillä yllättävänkin hyvin ja osoitti vuosi vuodelta ripeää kehittymistä piirtäjänä. 1986 hän oli löytänyt sisäpiirin huumorin, ja siitä irtosivat Kemin kilpailun voittotyö Insayddzoucqin linna, Iltiksen kuukauden kotimainen Iltasoitto sekä Kapteeni Hyperventilaattorimiehen alkusysäys.
TOUKOKUU: Jari Rasi: Divari
Potsi 1 (1/89)
Tällaiset kiltit huumorisarjat sujuvat Rasilta minusta kaikkein luontevimmin. Pahkasioista löytää törkeämpiäkin vitsisarjoja (niistä yhdessä Heikkilän ja Paretskoin Vanhat Herrat nähtiin homoina), mutta niitä vaivaa poikkeuksetta teennäisyys. Rasi irrotteli välillä myös realistisemmin piirretyillä kauhusarjoilla, jotka taas onnistuivat melko hyvin. Eli hyvää ja huonoa, mutta onneksi enimmäkseen hyvää. Tätä Divaria julkaisi 80-luvulla muistaakseni myös ilmaisjakelulehti Alueuutiset?
KESÄKUU: Tapani Rytöhonka: Rusina
Naskyn 1988 julkaistu Rusina-stripit ja muita piirroksia -kokoelma sisältää ilmeisesti tämän Kuukauden kotimaisen sarjan, mutta tuo julkaisu puuttuu minulta toistaiseksi.
Rytöhongan vakiohahmo, lihava ja kaikinpuolin inhottava Agaton Muna seikkaili kolmessa albumissa: Onnen pipanoita (1994), Minerva, Minerva! - Agaton Munan päiväkirjat (1998) sekä Olin keski-ikäinen ihmissusi! ja muita Agaton Munan seikkailuja (2007). Rusina on hänen erittäin rakas tyttärensä, joka siis sai oman sarjansa jo vuosia aikaisemmin.
HEINÄKUU: Hermanni Seppälä ja Vesa Lehtimäki: Mare Nostrum
ELOKUU: Usko Laukkanen: Masto ja Märssy
Sarjis 1 / 1972
Kappas, Veikko Savolaisen 1972-1974 päätoimittamassa Sarjis-lehdessä julkaistiin mainioita Masto & Märssy -tarinoita lahjakkaalta Laukkaselta (1930 - 2000). Sittemmin Laukkasesta ei ilmeisesti paljon kuultu ennen kuin hänet Puupäähatulla vuonna 1988 palkittiin. Yllättävää minulle, että M&M on ollut IS:n kuukauden kotimaisenakin. Julkaistiinkohan uusia strippejä vai niitä 50-luvulla tehtyjä, joita Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia väitti julkaisemattomiksi?
Tässä ensimmäisessä Sarjis-lehdessä julkaistun tarinan avaussivu.
SYYSKUU: Keijo Ahlqvist: Etelän vares
LOKAKUU: Pertti Hämäläinen: Tohtori Killare
Potsi 2 (1 / 90)
Hämäläinen on ollut tekemässä Radio Ottoa, Teuvo Lylyä, perhesarjaa Loikkaset sekä lukuisia sekalaisia irtosarjoja. Tri Killare oli onnistunutta lääkärihuumoria, joskus hiukan mustaakin. Pahkasian tekijöiden Potsi-lehdessä (kolme numeroa 1989 - 1991) sarjaa julkaistiin varmaan kattavasti.
MARRASKUU: Jouko Innanen: Tiedottomat
Ilta-Sanomien nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Ansioitunut pilapiirtäjä Joke ryömi aidan matalimmasta kohdasta ja hauskutti IS:n lukijoita tietokilpailuirvailulla, jossa kilpailijat olivat toinen toistaan typerämpiä. Tarjolla oli mukahauskoja kilpailijoiden nimiä (Jäski Härskihuntu), puujalkahuumoria sekä Ilaksis Kivi -tyylistä nimien vääntelyä.
JOULUKUU: Harri Pystynen: Puhu pukille!
1989
TAMMIKUU: Ari ja Vesa Koskela: Ihmisen kehitys
HELMIKUU: Jarmo Somermäki: Vanhan kaupungin kundit
KK-sarjis 6, 2001
Pari stadin starbua juttelee, kertoo elämästään ja mietteistään ja havainnoi ympäristöä. Rosoisuus, sympaattisuus ja runsas slangin käyttö pitävät sarjiksen miellyttävänä luettavana silloinkin kun vitsit eivät ole kummoisia. Postissa varsinaisen leipänsä tienannut Somermäki (1957 - 2017) hallitsi Helsingin kuvaamisen kenties paremmin kuin kukaan muu. Kolmisivuinen Rakkautta porttikongissa, jolla irtosi jaettu ensimmäinen palkinto novellisarjassa Kemin kilpailussa 1989, oli ensimmäinen kunnon tutustumiseni Somermäen taiteeseen. Sen jälkeen olen nähnyt miehen töitä siellä sun täällä, levynkansista sanomalehtikuvituksiin.
MAALISKUU: Timo Kokkila: Matti ja Teppo
Peräsmiehestä, Peräsmiehen pojasta, Asunto Oy Kivikennosta, Vilijosta, Voitto Virtasesta ja monista muista sarjoista tuttu Kokkila osallistui Iltiksen Kuukauden kotimainen -jatkumoon sarjalla, joka visuaalisesti oli vedetty äärimmilleen pelleileväksi. Kokkila oli koristellut ruutujen reunoja lovilla, nauloilla, nuolilla, klemmareilla ja strippien takana näkyvillä tukipalkeilla ja kuvien taustalla oli milloin mitäkin irrationaalista grafiikkaa. Itse päähahmot eivät olleet se kuuluisa turkulainen lauluduo, vaan kaksi tavallista sukankuluttajaa laukomassa hölmöjä juttuja. Pahkasian tekijöiden Potsi-lehdessä julkaistiin strippejä uudelleen, kuin myös Pahkiksen numeroissa 1/93, 2/93 ja 3/93. Tekijän omilla nettisivuilla on yksi strippi, jonka voi nähdä kun klikkaa vasemmalla olevaa "Muita sarjakuvia" -linkkiä:
http://www.saunalahti.fi/tkokkila/sarjat.htm
HUHTIKUU: Jussi ”Juba” Tuomola: nimetön
TOUKOKUU: Kare Pohjavirta: Musta toukokuu
KESÄKUU: Antero ”Ansu” Halla: Lennu
HEINÄKUU: Hannu Pyykkönen: Jurpo
Pahkasian parasta vakiokalustoa 1980-luvulla. Kolme albumiakin tuli, joista sitä viimeistä kannattaa vältellä. Pyykkönen oli aika vaisulla päällä sitä kootessaan. Ensimmäistä albumia minulla ei ole, mutta siinä lienee Pahkiksen materiaali yhteenkoottuna. Kakkosalbumi on nimenomaan albumiksi tehty, se on jäntevää ja hallittua työtä. Suosikki-Jurpo-sitaattini löytyy tuon Banana Press Oy:n 1990 julkaiseman kakkosalbumin lopusta, missä vietetään Jurpon hautajaisia: "Tähän tilanteeseen sopii ystävien kuvaus vainajasta. Kun muut sanovat työn tehtyään: "se on siinä!" niin Jurpo saattoi vain todeta: "se on siinä ja siinä"..."
ELOKUU: Timo Ronkainen: Kalju mies
Pumpsis 16 (1 / 1990)
Ronkaisen suomalaisesta perusmiehestä kertova strippisarja tuli minulle tutuksi 80-luvulla Harto Pasosen päätoimittamista Pumpsis-omakustannelehdistä. Kalju mies esittäytyi 8. numerossa vuonna 1987 ja viipyi 1990 julkaistuun 17. numeroon asti. Sinä aikana Ronkaisen – kuten muidenkin Pumpsiksen vakiopiirtäjien - piirtämistaidot kehittyivät vauhdilla. Tekijä itse tosin ei tunnu muistelevan tätä sarjaa lämmöllä.
Ronkainen Wikipediassa, sekä miehen kotisivut.
SYYSKUU: Jorma ”Watson” Vähänen: Siat
LOKAKUU: Sami Toivonen: Ässä
Sami Toivonen: Ihmisen riittämättömyydestä ja muista ominaisuuksista (Suuri Kurpitsa, 1990)
Mukava huomata, että Toivonen laittoi tämän seikkailusarjansa mukaan 1990 julkaistuun esikoisalbumiinsa Ihmisen riittämättömyydestä ja muista ominaisuuksista. Berenski on pysäyttämätön lentäjäsankari, joka hallitsee sekä konnat että donnat... tai sitten ei. Huumoria, vauhtia ja älyttömiä käänteitä eksoottisissa maisemissa riittää.
MARRASKUU: Sari Luhtanen ja Tiina Paju: Vauva
JOULUKUU: Jukka Heiskanen: Puhemies
1990
TAMMIKUU: Reijo Kärkkäinen: Reino Optimisti
HELMIKUU: Pentti Otsamo: Nipa-kettu ja Joe-kaniini
Kvaak-arvostelu 2015 julkaistusta kokoelmasta:
https://www.kvaak.fi/2281/2015/12/04/kaniinin-ja-ketun-ystavyys/
Otsamon (s. 1967) varhaisimpia julkaistuja töitä löytää Kupla-lehden kakkosnumerosta (2/81), missä on paikoin lupaavan kauniisti piirrettyä Smop-sarjakuvaa. Lisää varhaistöitä Kuplan 10. numerossa (1983) ja Kannuksen numerossa 23 (1985). Näiden jälkeen seurasi radikaali tyylinvaihdos kohti pelkistettyä sivellinjälkeä, jolla Otsamo pärjäsi Kemin sarjakuvakilpailussa 1989 toiseksi suurimman rahapalkinnon arvoisesti (nelisivuinen Henkilö oppii soittamaan eri instrumentteja). Pauli Kallion käsikirjoittama strippisarja Kulmalan ja Taipaleen urheilulliset edesottamukset osallistui Kemin kilpailuun 1993 ja voitti. Tästä kehittyi sitten FC Palloseura, jota on julkaistu eri lehdissä sekä kolmena albumina, aina eri kustantajalta. Sittemmin olen nähnyt Otsamoa Suomen Kuvalehdessä (Väliaikatietoja 2001) ja Helsingin Sanomissa (FC Palloseuran lisäksi sunnuntaisarja Arkeen! vuonna 2004).
Otsamo Wikipediassa.
MAALISKUU: Heikki Paakkanen: Takatalvisota
Jatkosota (2. palk.): Kemi 10 – sarjakuvia Kemin 10-vuotiskilpailusta 1990
1991 Paakkanen ja historiantutkija Lauri Haataja pukkasivat Tammen kautta ulos 92-sivuisen vihon nimeltä Suomi sodassa 1939 – 1945. Siihen oli koottu Paakkasen Kuukauden kotimaisena julkaistu Takatalvisota-sarja, Kemin sarjakuvakilpailussa 1990 palkittu Jatkosota-sarjis sekä muutama tuore strippi. Kvaakissa muutaman kommentin verran juttua Takatalvisodasta, kun se oli mukana IS:n nettisivujen Suomi-klassikkona. Tuo muistamani ”Kestääkö Kollaa?” -strippi jätettiin välistä pois kyseisen rupeaman aikana, joten en saanut nähdä sitä uudestaan. Ei se tosin ollut mikään sen kummempi kuin lyhyt puhelimitse käyty vuoropuhelu Mannerheimin ja rintamaupseerin välillä: ”Kestääkö Kollaa?” ”Kyllä kestää, kiitos kysymästä.” ”Eipä kestä”.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5649.msg387638.html#msg387638
Ylemmässä stripissä esiintyy kirjailija, runoilija, toimittaja ja kulttuuripersoona Olavi Paavolainen, jonka tiedetään keränneen Tom of Finlandin taidetta.
HUHTIKUU: Hannu Lukkarinen: B-mies
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko, helmikuu 2014
Suomalaisen perusmiehen, tavallisen rentun, onnetonta osaa ruodittiin piikikkäällä mutta myötätuntoisella huumorilla. Osa stripeistä toimi ihan kuvien varassa, dialogia, silloin kun sitä oli, annosteltiin sen verran kuin kuvat tuekseen tarvitsivat.
TOUKOKUU: Ulla-Maija ”Uma” Aaltonen ja Martti Sirola: Sanos muuta
KESÄKUU: Heikki-Pekka Miettinen: Tivoli Finlandia
Pahkasika 2 / 1993
Pahkasian vakiopiirtäjän inspiroitunutta sirkushuumoria, jota ripoteltiin useaan Pahkasian numeroon.
HEINÄKUU: Markus Majaluoma: Kapteeni Troot-Trootin balloona
ELOKUU: Keijo Kervinen: Kissa Kervinen
Metalliliiton Ahjo-lehdessä julkaistusta Rautakoura-sarjakuvastaan ehkä parhaiten tunnetun Kervisen nimikkohahmo toi jotenkin kovasti mieleeni Karvisen, mutta ei tainnut katilla olla juurikaan yhteistä Jim Davisin luomuksen kanssa.
SYYSKUU: Riitta Uusitalo: Höyhen-sarja
IS:n nettisivut: Kuukauden Suomi-klassikko
Iltiksen nettisivujen Suomi-klassikkona julkaistiin Uusitalolta Nasun lapset -nimistä strippisarjaa, tätäkö tarkoitetaan tuolla Höyhen-sarjalla? Vai onko Sarjainfoon painettu väärä sarjiksen nimi?
LOKAKUU: Simo Frangén ja Pasi Heikura: Mies
Rock-kyttyrä 2/91 (Turun Sarjakuvakerho)
Alivaltiosihteeri Heikura on piirtäjänä samaa tasoa kuin muusikkona. Todelliset kyvyt ovat tekstintekijänä ja vitsinikkarina, mutta tehdään tätäkin hommaa niin kuin osataan, ja se riittäköön.
MARRASKUU: Niko Sarlin: Merirosvot
JOULUKUU: Jukka Lemmetty: Joulutaivaassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti