29.6.2020
Uuhhuh, satoja tunteja musiikkia äänitetty Spotifysta ja YouTubesta, satoja tunteja musiikkia kuunneltu läpi ja tarkistettu, ja äänitetty uudelleen tarpeellisilta osin. Korjasin vain skippailut ja pahemmin napsuneet biisit. Jonkin verran on vielä lievästi napsuvia mp3:sia, mutta ne korjaan ajan kanssa hiljakseen. Kunhan vain kuuntelen ahkerasti noita äänityksiä ja pidän korvat valppaina. Urakka ei kai koskaan lopu, se muuttuu vain enempi hienosäätelyksi. Mutta pahin duuni on ohi. Jösses, se kesti aivan liian kauan. Minua alkoi hiukan väsyttää jo neljä-viisi viikkoa sitten.
Nyt olen Soulseekissä imuroimassa sellaista, mitä minulla on vinyylinä mutta mitä ei Spotifysta tai YouTubesta löytynyt. 98 levyä jäi kokonaan tai osittain digitoimatta. Soulseekistä löytyi niistä kokonaisuudessaan 25, joista kuusi roikkuu vielä latausjonossa. Saa nähdä, milloin nekin kuusi imuroituvat koneelleni.
Kesälomani alkoi. Neljä viikkoa täyttä vapaata tulee tarpeeseen, että voin keskittyä näihin projekteihini ilman keskeytyksiä.
Koronan takia en ole päässyt käymään levymessuilla. Kävin eilen Riihimäen Isolla kirpputorilla, mutta ei siitä matkasta irtoa kirjoitettavaa Legatio Musicaan. Syrjäinen paikka, valikoima normaalia kirpputoriryönää. Paitsi oli siellä joitakin laatikollisia "vähän parempaa keskitasoa" edustavia suomalaisia ja ulkomaisia vinyylejä, ja joku rockabillyfani oli myös dumpannut sinne oman kokoelmansa. Niitä oli kiva sentään selata. Turha kirpparin oli ilmoitella netin levymessusivulla, kun ei siellä mitään messuja ollut. Ostin Quantum Jumpin "The Lone Ranger / The Seance (Too Spooky)" -seiskan, CD:nä Dire Straitsin ensimmäisen ja Brothers in Armsin, sekä Sarjainfon 3/1988 (n:o 60), jotta olisi jotain kotiintuotavaa. Satsaan Sellon levymessuihin 10. - 11.7., toivottavasti valikoima on siellä parempi.
Michael Monroe tuli bongattua (ties monennenko kerran) Helsingin rautatieasemalla kun odottelin Riihimäen junaa. Mies kuljetteli kitaraa ja muuta pakaasia, ja haeskeli myyntipisteistä itselleen evästä.
Tähti-Siivous antoi kuulua itsestään ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun. Työnjohtaja Nele soitti ja kertoi, että keskiviikkona eli ylihuomenna päihdeklinikkaa siirtyy siivoamaan uusi mies, että jos opastan häntä ja selitän systeemit, niin hän ottaa ohjat tästä lähtien. Jaaha, no niin, kiitos. Olisi kyllä TS voinut tälläkin kertaa pitää minua informoituna kaikista kuvioista ja häslingeistä mitä siellä on ollut, mutta tähän tiedottamattomuuteen olen jo oikeastaan tottunut.
Eli pääsen kuin pääsenkin eroon päihdeklinikasta. Nyt varmaan uskaltavat palkata väkeä ja siirrellä työtehtäviä siivoojalta toiselle, kun koronapainajainen on hellittänyt.
1.7.2020
Jooh, piti sitten opettaa sille toiselle kaverille Sturenkadun päihdeklinikan systeemit. En tiennyt etukäteen kauanko viivyn, siivotaanko se paikka kahdestaan vai siivoaako hän kunhan olen vain ensin näyttänyt paikat. Siivottiin yhdessä, se kesti tunnin. Yhteistyö ja toisen opettaminen ovat heikoimpia puoliani, mutta tein parhaani. Toivottavasti se toinen tyyppi muistaa tyhjentää paperisilppurit, sekä sen, että hälytin antaa vain 20 sekuntia poistumisaikaa. Jätin avaimet hänelle, hän hoitaa klinikan siivouksen tästä lähin. Tervemenoa, päihdeklinikka ja Tähti-Siivous, vajaat kahdeksan vuotta tunnettiin.
Päällekkäin tämän kanssa sattui menemään isäpuolen ja äidin kyläily. Eivät tietenkään muistaneet että keskiviikko on klinikkapäivä. Saapuivat 16:20, juuri samalla hetkellä kun olin lähtemässä kotoa kohti Vallilaa. Jäivät sinne puuhaamaan kahdestaan sillä välin kun olin poissa. Heillä oli mukanaan uusi Ikeasta hankittu työpöytä, jonka Frej asensi makuuhuoneeseeni. Vanhan pöydän veivät pois. Palasin puoli seitsemältä, kahdeksalta kaikki oli asennettu valmiiksi. Syötiin ostarilla sijaitsevassa kiinalaisravintolassa, jonne kumma kyllä päästiin sisään vaikka se olisi normaalisti sulkenut juuri kahdeksalta. Oli ilmeisesti jonkun toisen asiakkaan vielä noutamaton tilaus odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti