1974. Neiti Söpö on asettunut mukavasti Masin hahmogalleriaan ja on täysillä kenraalin kuolauksen kohteena. Jeff Cobbissa yritän seurata mukana jutuissa ja saan luettavakseni vähän puolivillaista sisällökkäämpiä tarinoita. Puhti on ollut jo pitkään poissa sarjasta. Heinäkuusta eteenpäin on julkaistu Frank Grundeenin 60-luvun lopulla melko kehnosti piirtämiä Aku Ankka -strippejä. Outoa, koska sitä ennen Hesarissa julkaistiin vielä laadukasta Taliaferroa vuodelta 1961. Miksi yhtäkkiä kahdeksan vuoden aikahyppäys?
Toisiaan solvaavasta Pulmusten pariskunnasta ei päästä eroon. Kun jo kuvittelee, että tämä Hoestin yksiruutuinen on kuollut pois Hesarista, yhtäkkiä törmää vielä yhteen piirrokseen. Ja vielä yhteen...
Harald Hirmuinen vm. 1974 ei aina jaksa rymyillä, vaan on heikoimmillaan melko tavallista läpänheittoa. Aihepiiriä kuitenkin osataan hyödyntää kohtalaisen monipuolisesti: Harald on käynyt saunassa, nähnyt Lady Godivan, kalastanut merenneitoja, ja sitten on eri maailmankolkkien ominaispiirteisiin kohdistuvaa ivaa. Tohtori Shokki on lisätty hahmokaartiin, ja kaiken ohella tuskaillaan sitä, ettei Hamlet ole samanlainen kuin muut viikinkipojat. Niitä fantasiaelementtejä jään kyllä kaipaamaan enemmän.
Jo olinkin kovasti odottanut, milloin Molla ilmestyy Masan arkkiin. Wikipediasta olin jo lukenut miten se tapahtui, mutta sitä en ollut ymmärtänyt, että Molla ja Masa tunsivatkin jo toisensa ja olivat naimisissa kun Masa lähti merille arkissaan. Molla on jo ensimmäisissä stripeissään melkoinen hirvitys, mutta aivan toisella tavalla kuin odotin. Hyperaktiivinen, arvaamaton hullu riehuja, josta ei ikinä tiedä missä hän hetken päästä huitelee. Ei sitten kestänyt kauan, ennen kuin hänestä tuli sellainen jollaisena sarjakuvamaailma hänet muistaa: varsinainen Ksanthippe.
Hesarin uutispuoli oli vuosina 1973-1974 täynnä Nixonia ja Watergatea. Turha kuvitellakaan, että Nixon olisi säästynyt Jules Feifferin torahampailta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti