10.2.2020
Olohuoneeni keskeneräisyys rassaa. Frejn sisko Ann-Maj on luvannut luovuttaa yhden ylimääräisen kahdenistuttavan sohvan ja siihen sopivan maton, yksi kirjahylly pitää vielä järjestää, liesituuletin hommata kuntoon... hommat seisoo. Toissa viikonloppuna sain sentään kylpyhuoneen puhdistetuksi oikein järeällä, raa'alla pesuaineella. Jälki ei ole vieläkään priimaa, mutta kestää katselua. Loput voisi koettaa raaputtaa pois seinästä ja lattiasta, jos jaksaisi.
Jahtaan edelleen kirjoja, jotka liittyvät lapsuuteeni. Omaelämäkerrassani kerroin vanhasta ruotsinkielisestä seksivalistusoppaasta, jonka löysin vanhempieni kirjahyllystä ja jota salaa lueskelin aina ollessani yksin kotona. Kirjan nimeä en muistanut, mutta muistikuvani mukaan siinä oli Henrik Tikkasen kuvitus. Vaan olinkin väärässä. Muistamani kirja onkin tanskalaista alkuperää: Kärlekens ABZ, kirjoittaneet Inge ja Sten Hegeler, kuvittanut Eiler Krag. Kirja tuli netissä vastaan ihan sattumalta, kun googlasin tietoa Justin Green -nimisestä jenkkiläisestä underground-piirtäjästä, jolta julkaistiin suomeksi pari aika sairasta sarjista Jymyssä ja Huulessa 70-luvulla. Usalaisella nettisivulla mainittiin tuo Hegelerien teos, ja mukana ollut näyte kirjan kuvituksesta sai minut tuumimaan, että voisiko tuo olla se kirja... Googlasin kirjasta vielä tietoja, ja löysin useita näytekuvia lisää. Ne soittivat lujaa kelloja päässäni. Kiva kun löytyi vastaus tuohonkin elämäni mysteeriin. Kärlekens ABZ oli varmasti nimenomaan isäni kirja, sillä lueskelin kirjaa juuri siihen aikaan kun asuin isäni kanssa kahdestaan 1980-luvulla. Kirjan julkaisuvuosikin puhuu sen puolesta, että kirja kuului isälleni. Se julkaistiin 1962, jolloin isäni oli 23-vuotias, parhaassa iässään. Äiti taas täytti vasta 15 sinä vuonna.
Antikvaari.fi -sivustolla yksi helsinkiläinen antikka kauppasi kirjaa. Hintakin oli kohtuullinen, joten tilasin sen ja valitsin noudon liikkeestä. Divari sijaitsee eduskuntatalon takana Nervanderinkadulla, haen sen huomenna.
11.2.2020
Tänään töissä söin ensimmäistä kertaa hyönteisiä. Maistoin valkosipulisirkkoja. Olen kaiken aikaa ollut valmis kokeilemaan moista, ja nyt sain tilaisuuteni. Jotkut kauhistelevat, mutta mitä joutavia, sehän on pelkkä tottumiskysymys. Sirkat olivat hyviä ja rapeita, ja valkosipuli totisesti tuntui maussa. Suuhun jäi hetkeksi joitain ohuita säikeitä, mitä lie jalkoja tai muita ruumiinosia. Niiden saaminen kurkusta alas vei pari ylimääräistä sekuntia. Kyllä nuo kelpaavat snackseiksi. Toivottavasti vain hyönteisiä riittää tulevaisuudessakin syötäviksi, olen huolestuneena lukenut uutisia niidenkin määrän rajusta vähenemisestä.
Kävin hakemassa sen sukupuolivalistuskirjani. Kansipaperi valitettavasti on sen näköinen kuin sillä olisi harjoiteltu maaliinammuntaa ilmakiväärillä, mutta se taisi olla ainoa kappale ruotsinkielistä laitosta joka oli tarjolla, ja siihen on tyytyminen. Sisältä kirja on hyväkuntoinen ja siisti.
Siinä ne mieleeni parhaiten syöpyneet piirrokset ja kuvatekstit. Ei tarvinnut olla koulun niukan seksivalistuksen varassa (ala-asteen ehkä viimeisellä luokalla jaettiin jokin vihko, ja yläasteella oli jotain tuntiopetusta), kun oppia saatoin imeä kotonakin. Kirja on siis tanskalaista alkuperää, ja kansilehti kertoo sen tulleen julkaistuksi Tanskan ja Ruotsin lisäksi myös Englannissa ja Norjassa.
Pakko heittää muutakin etäisesti aiheeseen liittyvää muisteloa. Viimeinen lukiovuoteni oli tuloillaan tai menossa, kun löysin Kasavuorentien alkupäässä, Bembölentien risteyksen lähellä olleesta hiekalla päällystetystä parkkipaikasta paperinkeräyslaatikosta vanhoja pornolehtiä. Ne olivat 70-luvun alusta, oli Kustannus Oy Williamsin julkaisemaa Seksi-lehteä pari numeroa, oli Jallua ja Jermua (viimeksimainituissa sotakertomuksia ja alastomien naisten kuvia - olen lukenut, että Jermua tilattiin jopa parturiliikkeisiin!) ja ties mitä vielä. Tanskalaisia lehtiä oli ainakin yksi sellainen, jossa oli pelkkiä kuvia alastomista nuorista neidoista antiikki- tai tyylihuonekalujen keskellä poseeraamassa, loikoilemassa sohvalla silmät kiinni tai auki. Seksi-lehdissä arvosteltiin Love Recordsin julkaisema Lokki kivellä -LP ja Arto Paasilinnan Kansallinen vieraskirja (molemmathan minulla on hyllyssä). Olin siis jo 18, ja minulla oli jo ennestään ensimmäinen itse ostettu pornolehti eli Erotiikan Maailman numero. Sain siitä paperinkeräyslaatikosta hienoa täydennystä kokoelmaani, oikein vintagea.
Minulla ei ole mitään noista lehdistä tallella, joten olen muistikuvien varassa. Yhdessä suomalaislehdessä oli artikkeli Aubrey Beardsleysta, 1872-1898 eläneestä englantilaisesta piirtäjästä ja kirjailijasta. Kuvituksena oli Beardsleyn taiteellisen tuotannon julkeinta päätä, piirroksia jättimunaisista miehistä joiden elimiä naiset palvoivat. Artikkelissa kerrottiin että Beardsleyn eroottinen proosa oli oikeastaan aika kornia ja kömpelöä, mutta se upposi kohderyhmäänsä ja aikalaisiin. Elantonsa hän pystyi hankkimaan sen lyhyen aikaa kun eli, ja se oli ilmeisesti jonkinasteinen saavutus. Beardsleyn seksuaalisuuden ja seksielämän kerrottiin olevan ehkä pysyviä arvoituksia, mutta normaaleja ne eivät missään nimessä olleet, ja tässä valossa on myös hänen kirjallista ja taiteellista tuotantoaan tarkasteltava. Ainoa viite hänen mahdollisesta insestisuhteestaan isosiskoonsa Mabeliin oli Beardsleyn kirjoittama kirje, jossa luki suunnilleen niin, että "Tänään lähden siskoni luokse komeasti puettuna kuin riikinkukko. Toivottavasti miellytän häntä, jotta illasta tulisi mukava".
Olen myöhemmin nähnyt Beardsleysta pari muutakin artikkelia, mutta ne ovat olleet sekä tekstin että kuvituksen osalta hillitympiä.
Kiire päivä tänään. Kvaakissa jäsenenä oleva nimimerkki Orjan May (nyt pelkkä OM) lähetti minulle Kvaak-yksityisviestejä. Sain niistä ilmoitukset sähköpostiini, ja jouduin pitkästä aikaa kirjautumaan Kvaakiin voidakseni lukea ne ja vastata niihin. Sovittiin, että hän voi tulla tapaamaan minua milloin huvittaa. Tänään hän tuli. Hän halusi takaisin osan niistä Blueberry-albumeista, Moebius-aiheiset DVD:t ja Moebiuksen Punainen Risti -sarjakuvavihon jotka myi minulle vuosia sitten. Ei antanut rahaa, vaan antoi vaihtokauppana kaksi ranskankielistä Valerian-albumia, joista toinen on kuulunut Suomen Sarjakuvaseuralle. Esilehdessä on Moebiuksen piirros sekä Valerianista että Laurelinesta, ja ranskankieliset terveiset Suomen Sarjakuvaseuralle. Kuulemma Moebius / Giraud ei tapaa piirtää kahta hahmoa omistuspiirroksiin faneille, vaan hän piirtää ainoastaan joko Valerianin tai Laurelinen. Se, että hän on sarjakuvaseuran kohdalla tehnyt poikkeuksen ja piirtänyt molemmat hahmot, tekee tuosta ranskankielisestä alpparista uniikin. En pidä vaihtokauppaa kehnona, eivät ne vieraskieliset Blueberryt minulle tärkeitä ole / olleet. Kivahan niitä oli katsella. Ei hän kaikkia takaisin ottanut, minulle jäi vielä joitakin. Sain vielä mustepullon ja joitakin tusseja lisäksi. Orjan tutki myös sarjakuvahyllyäni ja katseli tarkemmin mitä kaikkia aarteita minulla on. Esittelin mielelläni kaikkia ranskankielisiä herkkuja joita olen haalinut.
Orjan ihailee piirtämistäni ja varsinkin värittämistäni. Hän halusi katsella sarjakuvaoriginaalejani, niinpä esittelin hänelle Yö kätkee suojaansa- ja Ruutihampaat-originaaleja, ja hän ihasteli niitä vilpittömästi, vaikka huomautinkin, että YKS ei ole sen näköistä sarjakuvaa, mihin pyrin. Kun ihastelen ranskalaisten ja belgialaisten piirtäjien professionaalia jälkeä, ja haluaisin pyrkiä samaan, eroon kotikutoisuudesta joka vaivaa omia sarjiksiani. Orjan oli toista mieltä piirrosjäljestäni ja etenkin värityksestäni, ja ehdotti, että kun hän on nyt vuosien tauon jälkeen ruvennut itse taas piirtämään, niin voisin tehdä hänelle värityshommia. Hän kun ei osaa värittää eikä käyttää Photoshopia, niin minä voisin värittää hänen piirroksiaan. Katsotaan, katsotaan...
OM oli neljä vuotta poissa Kvaakista, kun oli saanut joiltakin siellä huonoa kohtelua. Sitten tulivat uskonnolliset piirit, jotka veivät miehen mukanaan, ja hän heitti pois sekä piirroksensa että työvälineensä, kun koki sillä saralla burnoutin. Hullu! Uskonnollisissa piireissä hän pyörii vieläkin (mitä mahtaa tehdä ammatikseen, vai tekeekö mitään?), mutta nyt piirtämisinto on palannut, ja hän on kuluttanut rahaa ostaakseen uusia tusseja ja muita piirtämisvälineitä. Pidetään yhteyttä, ties mitä tässä vielä tulee eteen. Täytyy vain olla vähän varpaillaan, mies on semmoinen persoona ja minä olen kokemusten koettelemana varautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti