22.11.2019
Olin huomannut papereissani maininnan ullakkokomerosta, jota en muistanutkaan. Niinpä kävin eilen töiden jälkeen Kontulassa ihan vain tsekatakseni ullakkokomeron olemassaolon ja sijainnin. Normaali pieni komero, mutta se riittää kun kämppä on niin iso. Lukko vain puuttuu, siitä on kysyttävä. Tein eilen neljä tuntia sisääntekohommia, eli olin töissä seitsemään asti. Mietin kyllä, että ihan hullua lähteä vielä puoli kahdeksaksi kotiin hakemaan avaimet, sitten metrolla Kontulaan ja asuintaloon ihan vain tuon asian vuoksi, mutta tunsin että se oli pakko tehdä. Hyvä, että reissu kannatti sittenkin.
Poistuvan asuntoni omistava isännöitsijätoimisto ei aikaile. Soittivat eilen kertoakseen, että aikovat järjestää siellä sunnuntaina jonkin katselmuksen. Apua, minulla on kämpässä 40 pahvia, joista taittaa muuttolaatikoita. Ehtivätkö äiti ja isäpuoli viedä ne kaikki pois, jotta asunnon katselijoille jäisi tilaa liikkua? Mitä järkeä edes näyttää asuntoa kenellekään, kun siellä alkaa kylpyhuoneremontti vasta helmikuun alussa ja se on valmis vasta joskus maaliskuussa?
Soitto Kontulan Huoltoon. Lukko ullakkokomeroon on hommattava itse, pesutupa on maksuton, saunatilat on poistettu käytöstä A- ja B-rapuissa koska liian harva viitsi käyttää niitä. Kylmävaraston munalukko lienee edellisen asukkaan laittama, kunhan lähetän meiliä asiasta isännöitsijälle, niin joku saapuu murtamaan lukon. Asiakaspalvelijan äänensävystä olin aistivinani, että kyselin ärsyttävän tyhmiä kysymyksiä. Se saunajuttu vaati jopa ylimääräistä tenttimistä, ennen kuin irtosi se tieto, että saunatilat on poistettu käytöstä juuri alhaisen käyttöasteen takia.
Olin kahden vaiheilla, että varaanko saunavuoron vai en. Se, että ainoa sauna on C-rapussa, ratkaisi asian: en sauno. Enhän minä Etelä-Haagassakaan saunonut ennen kuin vasta yhdeksän vuotta muuton jälkeen, kun sain tyttöystävän joka halusi saunoa.
Lauantaina rupean pakkaamaan pahvilaatikoihin tavaroita. Sunnuntaina käydään viemässä laatikoita Kontulaan. Sähköt tulevat sinne vasta maanantaina, joten olemme päivänvalon varassa.
Naispuolinen siivoojakolleganikin sai tänään asunnon. Hän sai uutisen kahvitauolla. Onneksi olkoon! Meitä on nyt sitten kaksi muuttajaa. Näin se elämä liikehtii meistä jokaisella.
24.11.2019
Huh, isäpuolen kanssa siirretty 14 muuttolaatikkoa Kontulaan. Minä pakkasin laatikot, kahdestaan kannoimme ja isäpuoli ajoi autolla edestakaisin. Äiti siivosi uuden asuinpaikkani keittiötä minkä ehti. Siinä Vaasankadun yksiössäni pidetyssä asuntonäytössä en ollut mukana, joten en tiedä mitä porukkaa sinne tuli. Frej ja äiti tulivat jo klo 11, eli tuntia ennen asuntonäyttöä, joten ehdimme saada useimmat valmiiksi pakkaamistani 11 laatikosta pois ennen sitä.
Nyt Vaasankadulla on 14 laatikollista tavaraa vähemmän, ja eron huomaa. Frej vei vielä mukanaan vanhan telkkarini (siis OIKEASTI vanhan!), entisen nettireitittimeni ja vanhan, risan parranajokoneen Sortti-asemalle vietäväksi, samalla kun lähti kotiinsa äidin kanssa.
Ensi viikolla jatketaan muuttohommia vasta torstaina, koska Frejllä ja äidillä on muita kiireitä kolmena seuraavana päivänä. Jos siihen mennessä pakkaan vielä kahdeksan muuttolaatikkoa lisää, niin hyvä. Jep, mutta tänään kyllä huilin loppupäivän.
Huomaa, miten ikä alkaa painaa kumpaakin. Seuraavassa muutossani - mikäli sellainen tulee eikä Kontulan asunto jää loppuikäni majapaikaksi - tuskin enää ovat mukana ja valmiina auttamassa. Minulla ei ole koskaan ollut hirveän kummoisia käsivoimia, olen pyrkinyt kompensoimaan sitä puutetta energisyydellä. Nyt huomaan, että jaksan kantaa painavampia taakkoja kuin isäpuoli, häneltä ei enää suju raskaiden painojen kantelu. Ja hän oli ennen väkivahva! Olen muutenkin aina välillä miettinyt sitä, milloin he eivät enää jaksa pärjätä edes omassa asunnossaan, milloin he joutuvat muuttamaan palvelutaloon, milloin tulee lopullinen lähtö ja mitä toimenpiteitä kaikki tällainen tulee vaatimaan minulta. Sekin kulma asiassa, että sekä Jonna että Mia asuvat Turun seudulla, eli välimatka rajoittaa heidän kykyään auttaa asioissa. Jos jollekulle siirtyy vastuuta, niin minulle eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti