20.9.2019
Tiistaina Tähti-Siivouksen työnjohtaja soitti ja kertoi, että päihdeklinikalla vaivaa edelleen rakennuspöly, että voisinko tehdä siellä perusteellisen siivouksen? Lattialistat puhtaiksi, pöydät kunnolla puhtaiksi pölystä ja niin poispäin, ylimääräistä korvausta vastaan. Minä hölmö menin suostumaan. Niinpä, kun tuo siivous normaalisti on kahden tunnin keikka, niin keskiviikkona olin siellä 17:00 - 21:00, torstaina 17:00 - 20:30 ja tänään perjantaina 17:00 - 20:15. Pyyhin lattialistat, ovet, pysty- ja tasopinnat, kalusteet ja lattiat niin perusteellisesti kuin kykenin. Mehut menee. En ole ehtinyt kovin paljon syödäkään.
Tänä viikonloppuna aion vihdoinkin piirtää seuraavan Positiivisen navan. Deadline on 15.10., joten ei tässä mikään hätä ole. Sain kuitenkin idean nopeasti ja helposti, joten en halua jättää toteuttamista viime tinkaan.
Sitten vielä kolme piiiiitkää Legatio Musica -postausta tänä viikonloppuna. Näiden seikkojen takia olen selannut vuoden 1963 Hesareita normaalia kiivaammassa tahdissa.
24.9.2019
Matti-eno on soitellut ja tekstannut ehdottaen Itäkeskuksen IMAX-teatterin kokeilua vasta ensi-iltansa saaneella scifileffalla Ad Astra (Brad Pitt pääosassa). 30. päivänä olisi näytös, johon pyrittäisiin. Se on maanantai, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi yrittää jotenkuten sumplia sen päivän päihdeklinikan siivous. Se pitänee tehdä keskellä yötä sitten.
Elisalta on pitemmän aikaa soiteltu. Onnistuivat tyrkkäämään minulle ensin älypuhelimeen menevän nettiyhteyskortin, vaikken omista älypuhelinta. Lähettivät kortin postissa, ja kävin hakemassa sen K-Market -postista. Elisan mies sitten soitti minulle ja kyseli kortin käyttöönotosta, ja hetken aikaa asioita tuumittuaan totesi, että minulle kannattanee ennemmin lähettää uusi nettireititin pöytäkoneelle. Postittivat minulle sitten valkoisen Huawein reitittimen, jonka kävin hakemassa 11. päivä tätä kuuta postista. Parisen viikkoa sitten sain myös ehdottomasti viimeiset Ranskan Amazonista tilaamani sarjakuvaintegraalit sekä USA:n Amazonista tilaamani toisen kirjan Felix-kissasta. Kaikki nekin lähetykset piti tietysti hakea markettipostista. Jouduin siis toissaviikolla ramppaamaan ehtimiseen postissa hakemassa lähetyksiä. Vaan ei enää. Postissa ravaaminen saa loppua nyt. En tilaa enää mitään, en sarjakuvia, en levyjä, en kirjoja. Kaikkea on jo liikaakin.
Elisan mies on ottanut uudelleen yhteyttä tarkoituksenaan kysellä Huawein reitittimen käyttöönotosta ja avustaa puhelimitse sen asennuksessa. En ole pitänyt koko hommaa korkealla prioriteettilistallani, koska en todellakaan tarvinnut uutta reititintä. Vanha DNA:n lähettämä laite ja DNA Welho -nettiyhteys ovat kelvanneet oikein hyvin. Olen vedonnut kiireisiini, mikä osuu kyllä lähelle totuutta. Aika kiireiseksihän minä olen viime aikoina itseni tuntenut. Tänään se tyyppi nyt sitten soitti, auttoi minua reitittimen käyttöönotossa ja homma onnistui pähkäilyjen jälkeen. Yksi minulle päänvaivaa aiheuttanut juttu oli reitittimen virtanapin todella juonikas sijoittelu. Piti käännellä ja tutkia laitetta tarkkaan ennen kuin se löytyi. Se aiemmin saamani sirukortti tökättiin reitittimeen, mikä oli hankalaa sekin. Piti auttaa pinseteillä se chippi sisään koloon, ja sittenkin vaati yritys-ja-erehdys -menetelmää, ennen kuin kaikki toimi. Siru kun oli ensin ylösalaisin. No, mutta nyt minulla on uusi valkoinen Huawein laite käytössä, ja vanha, musta Ciscon laite saa lähteä. Pitää myös irtisanoa vanha DNA-nettiliittymä.
25.9.2019
Maanantaina päihdeklinikkaa siivotessani huomasin henkilökunnan taukotilan pöydällä mielenkiintoisen kokouksen pöytäkirjan, jota jäin hetkeksi lukemaan. Rakennus, jossa klinikka sijaitsee, on jossain vaiheessa vaihtanut omistajaa. Entinen omistaja oli jokin firma, nyt omistajana on Helsingin kaupunki - joka ei vaikuta ollenkaan tietävän, mitä rakennuksella tekisi! Kukaan ei myöskään tunnu ilmoittaneen tästä omistajanvaihdoksesta.
Klinikalla kärsitään huonosta sisäilmasta. Joku (muu kuin vakituinen työntekijä) on saanut siellä jopa astmakohtauksen. Klinikan ja muiden samassa rapussa olevien tilojen ympäriltä on purettu tohinalla seinää ja kattoa. Kellään ei ilmeisesti ole tietoa remontin aikataulusta! Purkutöiden takia rakennuspöly on jatkuva riesa, eikä paikkaa voida tuulettaa tarpeeksi (se taitaa olla syynä siihen, että useimmat matot ovat saaneet pysyä poissa lattioilta ludemyrkytysoperaatiosta lähtien). Henkilökunta on kysellyt uusien toimitilojen perään, mutta toistaiseksi ei mitään ole löytynyt. Tästä kaikesta klinikan henkilökunta on siis kokouksessa puhunut keskenään.
Tänään huomasin, että Työpajankatu on täysin katkaistu liikenteeltä työmaan kohdalla. Jälleen kerran. Siellä pyöri kello viiden aikaan pakettiauto ja henkilöauto, joiden kuskit eivät tuntuneet tietävän, minne kääntyä ja mitä kautta ajaa. Voi vain kuvitella, miten tuo työmaa- ja tiesulkukaaos vetää siellä säännöllisesti autoilevien pinnan kireälle.
Minä olen ollut pitkään leipääntynyt koko klinikansiivoushommaan. Se, että talo tuntuu olevan jo viittä vaille purku-uhan alla, ei paranna motivaatiotani, päinvastoin. Pikkuharmilta kaiken muun rinnalla tuntuu se, että klinikan takaovi (se, jonka vieressä hälytin on ja josta mennään ulos roskalaatikoiden luo vieville rappusille) on pistetty ulkoapäin varmuuslukkoon. En siis pysty avaamaan sitä ovea. Joudun kantamaan jätesäkin etuovesta ulos, ja ujuttamaan sen takaovea ympäröivän aidan raosta, kun en pääse roskalaatikoiden luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti