Suuri olympiavuosi 1952 Hesarissa: lehti on oikein värikästä luettavaa. Piirroksia ja muuta kuvitusta joka paikassa. Lehti ei edelleenkään ole paksu, 8-28 sivua, mutta taitto on runsas ja joka sivulla riittää katseltavaa.
Roi Rohkeassa on irrotettu tarinaa muistakin aiheista kuin hevosista, mukavaa. Into Ilves on taas paremmin piirretty, mutta paras yritys puuttuu yhä. Felixissä tekijä kokeili kuukausitolkulla kuinka pitkään valokuvaamisesta pystyy vitsejä repimään, nyt keitoksessa on aineksena ampiainen, bulldogin ja kameran jäädessä vähän sivummalle. Felix-kissa on totisesti staattista sarjakuvaa tätänykyä, jämähtänyt omaan pysähtyneeseen maailmaansa.
Jori Sawyer on ollut aika vakava sarjakuva viime aikoina. Välillä vähän kuiva, mutta sitten tapahtuu taas jotain jännää ja hyvin menee. Minulla on vain lievä ongelma itse sankarin kanssa. Buz Sawyerin toimenkuva ja persoona on minusta epämääräisesti definioitu, en pysty tökkäämään neulalla mihinkään kategoriaan ja sanomaan, että tuohon joukkoon hän kuuluu. Niinpä hän jää vähän persoonattomaksi yleismies Jantuseksi jonka voi pistää vaikka minkä paikan eteen ja aina sopii kuvaan.
Mikki Hiiressä on edelleen jatkotarinoita, mutta vaikka meno onkin edellisvuodesta piristynyt, ei se ole ollut lähelläkään vanhan Gottfredson-ajan veroista. Kovin kotoista ja aika turvallista juttua vain. Mikissä on ollut särmikkäämpää seikkailua, sen tiedän, mutta ne tarinat Hesari on hypännyt yli. Koska Mikkiä ei ole julkaistu joka arkipäivä, sarjan julkaisu on laahannut jo vuosia jäljessä tässä vaiheessa. Varmaan paljon sota-aiheisia strippejä jätetty julkaisematta, Hesarin toimitus ei ole halunnut antaa lukijoiden kokea uudelleen menneitä painajaisia. Sunnuntaistripit ovat mainioita, Hessun lemmikkinä elelevä älykäs, puhuva Ellu-lintu on herkullinen hahmo.
Walt Scott on vastannut taas kahdesta lyhyestä kausiluontoisesta sarjakuvasta. Hänhän teki sen lyhyen kuvasarjan Dickensin Joulutarinasta. Eli pääsiäissarjakuvana huhtikuussa 1952 tarjottiin sisäsivuilla uskonnollinen Poika Golgatalla (A Boy At Calvary). Kuiva kuvasarja sekin, tekstit kuvien alla eikä puhekuplia. 13 strippiä jonkun Jeesuksen aikaan eläneen pojan puuhista. En viitsinyt lukea.
Paremmin meni joulusarjakuva Pikkuväen joulu (The Little People's Christmas). Puhuvia metsäneläimiä, ja pikkutonttuja askartelemassa lapsille leluja parrakkaan mestarin alaisuudessa kuin Korvatunturilla ikään. 22 strippiä, puhekuplia ja vähän elävämpää piirräntääkin. Huimaa on, että strippien päiväykset ovat nekin väliltä 1.-24.12.1952 - Pikkuväen joulu julkaistiin siis HS:ssa ihan reaaliaikaisesti jonkin brittiläisen lehden kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti