6.4.2019
Lentäjäsankareita esitellyt Kunnian kentältä -sarja sai väistyä kolmeksi kuukaudeksi, 1938 huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, kun Mikki Hiiri -sunnuntaistripit kasvoivat kokoa ja veivät sille varatun tilan. Aku Ankka aloitti 18. heinäkuuta stripillä, jossa sirkuksessa työskentelevä Aku syöttää kalaa liian ahneille hylkeille ja pelastautuu häkkiin.
7.4.2019
Ed Kressyn piirtämänä aloitti The Lone Ranger eli Yksinäinen ratsastaja taipaleensa Hesarissa 15. joulukuuta 1938. Arkisarjojen määrä kasvoi näin viiteen. En välitä YR:n kaltaisista realistisista lännenseikkailuista (paitsi Blueberrystä), mutta otan kyllä lukuun - tuo vaihtelua muiden sarjisten lomaan. Münchhausen päättyy tammikuussa 1939, enkä jää sitä kaipaamaan. Tarinat ovat huimia, mutta parempi lukea niitä kirjoista kuin Stangenbergin tapaan raskaasti kuvasarjoitettuina.
Mikkiä jaksan edelleen lukea innokkaana, pidän siitä että tarinoiden tyyli vaihtelee: kauhua, huikeita tiedejuttuja, puhdasta seikkailua muissa maailmankolkissa, ja väliin kotikaupungin mysteerien ratkontaa, arkisia ongelmia tai ihan vain keveitä hupitarinoita. Tällä hetkellä tarjotaan tarinaa, joka yhdistelee arkisia ongelmia ja kotikaupungin mysteerejä. Rahaton ja työtön Mikki saa viimein pestin putkimies Piipun apupoikana. Luettuani ahkerasti Aku Ankan taskukirjoja tunnen Piipun hahmon hyvin, joten arvasin heti että Mikki sai oikean roiston työnantajakseen, ja että rikoksia on luvassa.
Aku on skitsofreeninen tapaus: hän on nyt saanut veljenpoikansa kasvateikseen, ja voi pojat, että hän koettaa noita tyhmiä, jekkuilevia ilkiöitä kasvattaakin. Toisaalta taas Aku joskus mielellään tekee muille kepposia. Vaan teki mitä hyvänsä, aina hän saa kaiken nokkaansa.
Kippari Kallessakin kerrotaan pitkiä jatkotarinoita, mutta kerronnasta puuttuu imua ja jouhevuutta. Stoorit etenevät vähän jahkaillen ja kankeasti.
Felix-stripit ovat olleet vuosia vailla signeerausta, ja mietin vähän, milloin strippeihin ilmestyy jokin tekijänimi. Tosiaan, on minun kirjahyllyssänikin Felixiä. Jalavan Suuri sarjakuvakirja II:ssa (1985) on kymmenen sunnuntaisarjaa toisen maailmansodan ajalta. Felix seikkailee niissä sotasankarina ja pelastajana. Ei ole signeerauksia niissäkään.
11.4.2019
Ed Kressyn Yksinäinen ratsastaja on mukiinmenevää sarjakuvaa, jossa jaksan pysyä juonista jotenkuten kärryillä. Sunnuntaistripit kertovat ihan omia tarinoitaan, eri stooreja kuin arkistripit. Tonto on suomennoksessa "Tontto", mikä menee vaarallisen lähelle Tonttua. Kressy ei ole piirtäjänä ihan huippu, hän hallitsee juuri ja juuri realismin. Ihmiset vääntyilevät hiukan hassusti karrikoituina. Yksi ongelma on myös YR itse kasvonaamioineen, pupillien piirtäminen silmäaukkojen sisään vaatii omat kikkansa jottei katse mene tuijottavaksi. Muutamia kertoja näin on käynyt. Junat on hienosti piirretty, epäilemättä apupiirtäjiä asialla.
Felixissä ei ilmeisesti vaivauduta enää kertomaan kunnon jatkotarinoitakaan. Kerrotaan vain irrallisia vitsintynkiä harmittomista jutuista. Felixillä on koti, mutta isäntäperhe on niin persoonatonta sakkia, etten pysty muistamaan, milloin heidät nähtiin ensimmäisen kerran. Tuurimaskotti-ideasta lienee luovuttu.
Helmikuun lopulta maaliskuun loppuun julkaistiin strippisarjaa nimeltä Ratsumies Räpiskö. Mykkä sarja kelvottomasta ratsumiehestä. Huomasin vain kolme strippiä. Yhdessä stripissä on signeeraus, joka näyttäisi olevan "Tina". Voi olla suomalaista tekoa, jonkun keskinkertaista taitavamman lukijan sarja.
13.4.2019
Kesäkuu 1939 menossa. YR-arkisarjassa tuntuu piirtäjä jo vaihtuneen johonkuhun huimasti parempaan. Nimihahmo ei ole enää mulkosilmäinen, ja pupillit silmänympäryksineen näkyvät vain lähikuvissa. Ratkaisu on tehokkaampi, YR näyttää kauempaa kuvattuna vakuuttavammalta ja kunnioitettavammalta aavemaisen tyhjine silmäaukkoineen. Signeerausta ei stripeissä vielä näy... ei kun nyt näkyy, kun seikkailu vaihtui toiseen. Flanders... siis Charles Flanders.
Sirkka Ruotsalaisen jääräpäinen idea suomentaa kaikkien hahmojen nimet, koska pelkää etteivät suomalaislukijat pärjää englanninkielisten nimien kanssa, tuottaa korneja lopputuloksia. 18.6.1939 julkaistun Hesarin YR-sunnuntaistripissä nimi Samppa Pesuvuori... voi rytkimän jehnake.
16. heinäkuuta myös sunnuntaistrippien piirtäjä vaihtui Flandersiksi.
14.4.2019
Yksinäinen ratsastaja -parka ei taida olla niitä sankareita, jotka keräävät vuolaimmin kiitosta. Vähän joka seikkailussa häntä epäillään ja etsitään murhasta tai muuten vain rikollisten kanssa veljeilystä, ja sitten tulee kova työ todistaa päinvastaista. Ei ole myöskään tavatonta, että joku käskee riisumaan naamion ja kertomaan kuka sen takana on. Lopussa seisoo sentään sen verran iso kiitos kun syylliset ovat kiikissä, että koko vaiva tuntuu oikeutetulta. Mutta ottaako YR koskaan palkkioita hommistaan? Millä hän elää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti