Touhuan tänään urakalla vuoden 1955 Hesareiden parissa, koska Myrsky tynnyrissä, Kotkan-reissu ja päivätyö yhdessä verottivat pahasti selailuhommaa.
Viljami ei yllä Ullan tasolle hauskuudessa ja nokkeluudessa. Vitsit ovat ihan perustasoa. Tyypillistä melko harmitonta pikkupoikahuumoria.
Ace O'Haran piirtäjä, britti Basil Blackaller, on melkoinen peto arkkitehtuurin kanssa. Maahan sijoittuvassa osuudessa rakennukset ovat huikean komeita, paikoin futuristisiakin. Hienoja kaupunkimaisemia, joiden rakentamiseen on (sarjakuvan maailmassa) törsätty rahaa kunnolla. Tarinassa lähdetään selvittämään, onko Maan kanssa samalla kiertoradalla toinen samankaltainen planeetta, jota emme näe, koska se on Auringon takana näkymättömissä. Samaa ideaa käytti Robert Parrishin 1969 ohjaama brittiläinen (kas!) scifi-elokuva Doppelganger / Journey to the Far Side of the Sun. Avaruusmaisemat ja alukset ovat aika komeita nekin. Ihmiset eivät yllä ihan samaan, alussa näkyi muutamissa kohdin jopa horjahtelua ainakin kasvoissa. Tarinan edetessä tuokin puute tuntuu korjaantuneen.
Joonas lähti tauolle huhtikuussa - "taidetauolle", kuten hän ystävilleen ilmoittikin stadin slangia suoltaneen nuorisohuligaaniseikkailun viimeisessä ruudussa.
Roi Rohkea jatkaa hevosseikkailujaan, eli vakka ei kannestaan pääse.
Felixissä on kiusallista lukea koko ajan samoja tuttuja vitsejä tuhannennen kerran uudelleen piirrettyinä. Piirtäjä ei osaa enää keksiä uusia vitsejä kissan ja hiiren nahistelusta, vaan piirtää vanhoista uusia versioita.
Joonaksen Toope on tyypillisen tyhmä / ajattelematon pojanviikari, mutta enemmän vitsiä väännetään silti vuoren kokoisesta isästä.
Lauantaina 13. elokuuta nuortenpalstalla debytoi Veikko Silénin oma mykkä strippisarjakuva, joka vasta 3. marraskuuta 1956 sai nimen Veke. Silén itse asiassa taisi suorittaa ensiesiintymisensä Nuori HESA -osastossa jo 29. tammikuuta yhden ruudun vitsipiirroksella. Ikäisekseen tämä 16-vuotias Koivistonkylän asukas piirsi varsin taidokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti