Terveisiä Kotkasta taas! Siellä oltiin neljään pekkaan - Matti, äiti, isäpuoli ja minä. Tavattiin Matin kotipihalla Keskuskadulla, oltiin hetki sisällä asunnossa, käveltiin Sapokan vesipuistossa ja ranta-alueella Kotkan Meripäivien tunnelmaa haistellen, syötiin kiinalaisessa ravintolassa ja lähdettiin sitten kaikki koteihimme. Nähtiin Meriniemi ja Mansikkalahden venesatama, jossa oli puuvenenäyttely. Mansikkalahdella pysähdyttiin sisätiloihin joksikin aikaa juomaan oluet, lonkerot ja kokikset. Siellä Edu Kettunen ja Hoedown-yhtyeen Mika Kuokkanen viihdyttivät asiakkaita akustisella laulelmamusiikilla, mitä nyt Edufoxilta on totuttu kuulemaan. Edulla oli kivoja spiikkejä.
Kiinalaisessa ravintolassa söin tosi tuhdin annoksen Shanghain kanaa. Siitä huolimatta jaksoin vetää napaani vielä loput Frejn ankka-annoksesta. Elämäni ensimmäisen onnenkeksinkin sain - siinä luki: "You will be the first in line for promotion in your firm". Mitenkähän se muka onnistuisi? Enhän minä muuta osaisi Planmecalla tehdä kuin siivota.
Opin pari asiaa äidistäni. Myrsky tynnyrissä -teoksessa ihmettelin, että äitihän onkin syntynyt Lappeenrannassa, eikä Kotkassa, kuten olin aina ajatellut. Aika vähältä kuitenkin piti: äiti syntyi 3. marraskuuta 1947, ja muutto Kotkaan tapahtui joulukuussa. Äiti on sisarussarjan vanhin, eli Matti ja Timo ovat molemmat Kotkassa syntyneitä.
1977 kun olin 2-3-vuotias, muuan sveitsiläinen Dominique ja kaksi miestä kävivät visiitillä Kavallintiellä. Äiti työskenteli Saksassa vuonna 1965, ja vähän samoihin aikoihin myös Genevessä. Genevessä hän tapasi jonkun miehen, jonka koti sijaitsi Ranskan puolella. Hänen luonaan äiti yöpyikin kerran. Eipä tarttunut päähäni tarkka tieto siitä, miten Dominique tuli tutuksi, mutta Saksan ja Geneven työkuvioiden seurausta se siis kuitenkin oli. Dominique kuulemma ihastui minuun kovasti, ja vielä 90-luvun alussa hän kirjeitse kyseli äidiltäni, miten Jan-poika pärjäilee.
Äiti suoritti nuorena tyttönä kesätyötä Eteenpäin-lehden toimituksessa, missä vaarini siis oli toimittajana töissä. Äitin tehtävänä oli oikolukijana toimiminen, ja muut työntekijät kuulemma nyrpistellen katsoivat moista... että suhteilla on päässyt sinne kesätöihin. Vaan äitipä oli niin nopea ja hyvä oikolukija, että hän voitti pian kaikki muut puolelleen jopa siinä määrin, että olisivat halunneet sen vakituisen oikolukijan pois toimituksesta ja äitini vakkariksi hänen tilalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti