13.7.2019
Melkein ilman yllätyksiä sujui myös vuosi 1953 Helsingin Sanomien osalta. Jori Sawyer jatkaa toiminnallisella, jännittävällä seikkailuotteella. Roi Rohkeassakin on seikkailtu kunnolla. Norman Pett jaksaa yhä keksiä temppuja, joilla saa sankarittarensa Jennin alusvaatteisilleen. Se tuntuu olevan sarjakuvan tekemisen ainoa motiivi. Onneksi Jenni on myös fiksu nainen, muuten häntä ei jaksaisi.
Mikki Hiiri tarjoaa edelleen enimmäkseen kotoisia jatkojuttuja, mutta ei mitään pitempää ja täysillä ideoitua. Oli yksi kummitusjuttu joka eteni lupaavana kauhupalana, mutta se loppui äkkinäisesti ja todella hölmösti, jättäen juonilankoja ilmaan roikkumaan. 18. elokuuta Tarzanissa alettiin kirjoittaa tekstit käsin, ja sarjakuva vaikuttaa jo viittä vaille sellaiselta, että puhekupliin siirtyminen voisi olla mahdollista.
13. - 23. lokakuuta sisäsivuilla nähtiin Ilmailun isät -niminen strippisarja, opettavainen faktasarjis siitä kun Wilbur ja Orville Wright keksivät lentokoneen. Alkuperää en pystynyt selvittämään. Signeeraus näyttää olevan "NEX" tai "NEA" ympyrän sisällä.
Joulusarjana Pikkuväen joulun jatkoksi Puhuva pikku puu (The Little Tree That Talked). Samat hahmot, sama engelsmanni Walt Scott piirtäjänä.
15.7.2019
Tammikuu 1954. Into Ilves -stripit ovat jo pitkään näyttäneet tältä. Meurosella on ollut pulaa tussista. Hesari maksanut huonosti? Tai sitten on ollut kiirettä muiden hommien kanssa?
17.7.2019
11. maaliskuuta 1954 Hesarissa alkoi Joonas-seikkailu, jonka inspiraationlähde oli ilmiselvästi Armi Kuuselan menestys missinä vuonna 1952, ja hänen tuleva aviomiehensä Gil Hilario. Eli Joonas eskorteeraa suomalaista kauneuskilpailun voittajaa USA:han, jossa tytön on määrä kilpailla isommissa skaboissa. He saavat vastaansa juonittelevan amerikkalaisen kosijan yhtä petollisine kätyreineen. Siitähän seuraa sitten sabotaasia, jonka tarkoituksena on estää Suomen missin voitto. Tämä seikkailu julkaistiin Hesarissa toistamiseen 7.10.1996 - 28.4.1997. Kyseessä oli vain tuon tarinan mittainen uudelleenpistäytyminen HS:ssä Joonaksen osalta. Tuon seikkailun jälkeen Pauli Kalllion ja Pentti Otsamon FC Palloseura sai pelivuoron.
Leikkasin 1996-1997 talteen yhtä vaille kaikki stripit tuosta missikilpailutarinasta ja liimasin A4-arkeille. HS kärsi joistakin jakeluongelmista yhtenä päivänä, eivätkä kaikki tilaajat saaneet lehteään. Minä olin yksi epäonnisista. Menin sitten vähän myöhemmin Pasilan kirjaston lukusaliin, pyysin virkailijalta kyseistä lehteä, ja kirjaston kopiokone sai pikkuhomman. Eli yhdestä missikisatarinan stripistä minulla on vain valkoiselle paperille tulostettu kopio, muut stripit ovat Hesarista leikattuina. Koko hoito on yhä tallella kansioon kiinnitettynä.
Lunttasin joulukuun lopun Hesareista tarinan viimeisen stripin julkaisupäivän. 28. joulukuuta! Tällä viikolla vielä selviää, miksi missikisaseikkailun julkaisu kesti vuonna 1954 yhdeksän ja puoli kuukautta, kun uusintakierroksella se hoidettiin kuudessa ja (reilussa) puolessa kuukaudessa. Savolainen varmaan piirsi tarinaa verkkaiseen tahtiin.
19.7.2019
Felixissä ei ole kesäkuuhun 1954 mennessä tapahtunut paljoa. Kissa ja hiiri hoitivat jonkin aikaa taloa yhdessä, vaikka hiiri motkottikin katin komentelusta. Sitten ystävyyteen tuli särö, ja Felix alkoi sinnikkäästi yrittää pitää hiirtä poissa talosta. Ilmeisesti talo on nyt Felixin oma. Ei tietoa, minne isäntäperhe hävisi. Nyt mennään sekalaisilla vitsi-ideoilla, kuten jäniksillä.
Joonasta ei julkaista enää joka päivä. Ensimmäistä kertaa näin. VeSa ei pitänyt kiirettä.
Tilasin eilen Amazonista Craig Yoen kirjoittaman kirjan Felix the Cat, the Great Comic Book Tails. Uteliaisuus kissan seikkailujen tekemisen taustoja kohtaan vaatii tyydytystä. Katin tarina on huonosti dokumentoitu ja täynnä salaperäisyyttä. Googlaaminen toi minulle tiedon, että kissaa piirsivät ainakin Otto Messmer, Joe Oriolo ja Jim Tyer. Tämä hyvä blogikirjoitus antaa apua kolmen piirtäjän tyylien tunnistamiseen ja erottamiseen toisistaan. Jack Bogle piirsi varhaisimmat stripit, vuosina 1927-1931. Se on ainakin minulle epävarmaa, piirsikö hän Felixiä vielä 40-luvullakin.
20.7.2019
Kesäkuussa 1954 Hesariin alkoi hiipiä uusi tekstaaja. Liekö Eeva Lepistö?
Into Ilves päättyi 13. heinäkuuta kovin epähäjymäisissä eli pehmeissä ja tylsissä merkeissä. Into taisi saada naisen, ja työpaikan jonkun pariskunnan luona. Jos joku ehdottaisi sarjakuvan kokoamista albumiksi, kyseenalaistaisin kyllä julkaisun mielekkyyttä. Vahvan alun jälkeen piirrostyö meni ihmeelliseksi ekspressionistiseksi kokeiluksi, sitten parani kohtalaiseksi ja päättyi kalpeana viivapiirräntänä. No, viimeisissä stripeissä viivapiirrokset sentään vähän jämäköityivät.
1. - 21. elokuuta Hesarin sisäsivuilla pyöri taas faktasarjis, tällä kertaa Winston Churchillista. "Churchill ja hänen aikansa" eli "Churchill: A Man and an Era", tekijöinä Ward Cannel ja Ralph Lane. Signeeraus oli sama "NEA" ympyrän sisällä kuin Ilmailun isien kohdalla, mutta googlaus ei tuonut tietoa, että Cannel ja Lane olisivat tehneet sarjiksen myös Wrightin veljeksistä. Yksi blogikirjoitus sentään antoi jotain tietoa.
Mikki Hiiri -sunnuntaistripeissä on harrastettu aika paljon selittämättä jääneillä surrealistisilla jutuilla vitsailua. Absurdia huumoria äärimmäisimmillään. Maasta nouseva kuuma ilmavirtaus muuttaa Hessun pihan trooppiseksi paratiisiksi viidakkoeläimineen päivineen - keskellä talvea. Hessu tekee sarjan maisemamaalauksia, jotka kiinnittää ikkunaansa antamaan vähän kauniimpia näkymiä. Kuuluu pari kertaa "räiskis" ja Hessu huomaa talonsa ajelehtivan avomerellä valaiden keskellä. Mikin ja Mortin pihalleen rakentama iglu houkuttelee paikalle eskimoita. Sitä rataa.
Jennissä vaihtui piirtäjä syys-lokakuun vaihteessa, kun Norman Pettin tilalle tuli hänen apulaispiirtäjänsä Michael Hubbard. Playboy-lehden numerossa 9/1954 Jane-sarjis esiteltiin amerikkalaisille. Tosin vain kahden sivun voimalla, mutta suurimman tilan jutussa vei sentään viiden stripin sarja Janen toilailusta terveyslaitoksessa, jota tyttö luuli nudistipaikaksi. Hubbardin piirtämää tarinaa se oli.
HS starttasi Nuori HESA -liitteen lehden nuorimmille lukijoille lauantaina 2. lokakuuta 1954. Tasan viikon päästä liitteessä debytoi Veikko Savolaisen yksiruutuinen pilasarja Toope.
Marraskuun alussa Rex Maxonin piirtämä Tarzan-tarina päättyi, ja Burne Hogarthin huikeasti paremmin piirtämä seikkailu tuli tilalle. Mutta... puhekuplia siinäkään ei ole. No, parempaa piirrostyötä sentään, on sekin hyvä juttu.
Mikki sai kerrankin taas kunnolla seikkailla, kun hän ja Hessu menivät kaikkien pelkäämään luolaan, josta kukaan ei ole koskaan palannut. Sieltä löytyi marraskuussa 1954 Eka Vekara! Hahmon ensiesiintyminen. Itse asiassa hahmon oikea nimi oli Pittisporo Psersi Pistatsi Pseteri Psersimon Plummeri-Push, mutta koska se oli liian tuskallinen lausuttava jopa hänelle itselleen, Mikki antoi hänelle nimen Eka Vekara. Hän kun hoki vähän väliä Eka-sanaa.
Tapahtumarikkaan sarjakuvavuoden huipensi kolme uutta sarjakuvaa. Nuori HESA -osastolle tuli Toopen rinnalle Sepuli, Lätsästä tunnetun Reg Smythen mykkäsarja pikkupojasta. Smythen Wikipedia-sivulla kerrotaan, että ennen Lätsän luomista mies teki sarjakuvia sellaisiin lehtiin kuin Evening Standard, Reveille, Punch ja Daily Mirror, mutta sarjoja ei juuri nimetä - paitsi "Laughter At Work", mutta se ei voi olla sama kuin Sepuli. En ole onnistunut löytämään muualtakaan tietoa, mikä Sepulin alkuperäinen nimi oli.
Jouluspesiaalia ei tälle vuodelle löydetty, mutta joulukuun ensimmäisenä toi Dave Gerardin Will-Yum vaihtelua kovin seikkailupainotteiseen sarjakuvatarjontaan. Hyvin taisi Viljami pärjätä melko samantyyppisen Ullan rinnalla.
Basil Blackallerin avaruusseikkailija Ace O'Hara ehti aloittaa vielä Lucianpäivänä. Hesari julkaisi siis nyt peräti 16 sarjakuvaa, plus Joonaksen Toopea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti