10.8.2019
Kalasatamassa tehdään siis rakennustöitä vielä riittämiin, ja päihdeklinikan ympäristö on kaaoksessa. Yhtä rakennusta rakennetaan, toinen on juuri purettu maan tasalle, Työpajankadulla työmaa haukkaa osan ajoväylästä yhdessä kohdassa, maassa olevasta pienestä, pyöreästä luukusta tulvii vettä jatkuvalla syötöllä ties monettako päivää, päihdeklinikan ulkopuolella olevien roskalaatikoiden kanssa on jätehuoltolaitoksella joitain ongelmia ja välillä olen joutunut jättämään jätesäkin keskelle irtonaista roskaläjää... Slummialuetta kaikki tyynni, sanonpa vaan. Paikka on minulle jopa vaarallinen, sillä mutkitteleva ja entisestään korotettu aita estää minua näkemästä vasemmalta tulevia autoja kun poistun takaovesta Työpajankadulle. Etuovea en saa käyttää, koska klinikan hälytinlaite on sen oven luona, joka vie portaikkoon, josta pääsee ulos takaovesta. Ja hälytinlaite antaa vain 30 sekuntia poistumisaikaa. Ja ovathan roskalaatikotkin takapihalla. Sitten vielä klinikan henkilökunta valittaa sisälle kulkeutuvasta rakennuspölystä, ja minua vaaditaan pitämään huolta pöytien siistimisestä ja lattian kunnollisesta pesusta. Käyn klinikkaa siivoamassa 13-14 kertaa kuussa, teen töitä 26-28 tuntia kuussa, ja saamani nettopalkka vaihtelee välillä 100-160 euroa / kuukausi. Siitä voi laskea tuntipalkan, joka ei pienuudessaan kauheasti motivoi.
Kotona minua rassaavat ampiaiset. Jossain on kolo, josta niitä lappaa sisään. Minä nimittäin pidän ikkunaa kiinni. Ampiaiset eivät onneksi ole ärhäköitä, pikemminkin ne vaikuttavat siltä kuin elämänvoimaa riittäisi vain välttämättömään. Valmiiksi kuolleitakin yksilöitä olen nähnyt. Tämä amppareiden sisällä lentely taas tarkoittaa sitä, että jossain on pesä - jossain seinässä tai rakenteissa. Ne lentelevät lähinnä kattolampussa - olen saanut ne helposti pois imaisemalla ne pölynimurin sisuksiin. Muutaman ikkunassa lennelleen ampiaisen olen tappanut sanomalehdellä. Olen tilkinnyt katossa kattolampun tarvitseman aukon paperisuikaleilla, jotka olen kiinnittänyt pikaliimalla. Yhden seinän vieressä olevan aukon, josta tulee lämpöpatterin putket sisään, olen tukkinut myös sanomalehtipaperilla ja runsaalla liimalla. Enpä oikein muita mahdollisia sisäänmenokohtia keksi.
22.8.2019
Viime viikolla Jehkosen Pasi varoitti minua, että maanantaina 19. päivä rakennuksessa, jossa päihdeklinikka on, alkavat kaksi viikkoa kestävät purkutyöt ja pääsy b-ovelle estetään siksi ajaksi. Minun pitäisi mennä a-ovesta, johon minulla ei ole avainta. Avaimen saanti klinikan henkilökunnalta on ollut jostain syystä vaikeaa Pasille. Henkilökunta ei ole toistaiseksi reagoinut hänen yhteydenottoihinsa. No, maanantaina pääsin kuin pääsinkin b-ovesta sisään, mutta en enää eilen keskiviikkona. Klinikka jäi siis eilen siivoamatta. Tietenkään klinikalla ei ollut ketään ylitöissäkään (soitin summeria), eikä joku neljännen kerroksen työntekijäkään päästänyt minua sisään kun soitin hänen summeriaan ja ilmoitin haluavani kakkoskerrokseen. Tavallaan vain mukavaa, kun pääsen edes yhtenä päivänä klinikansiivoushommasta, mutta pitäähän velvollisuudet hoitaa vaikkei se niin kivaa olisikaan. Oma arvoituksensa on sitten se, minne jätesäkin voisi jättää, kun roskalaatikoiden luo ei ainakaan kadulta käsin pääse.
Kotona pujahtaa yhä kahden käden sormilla laskettava määrä ampiaisia sisään joka päivä jostain vielä salaisesta kolosta. Ovat sen verran uupuneen oloisia, että kaikki on helppo napata joko pölynimurilla tai sanomalehdellä. Eilen taas postimies kertoi minulle tiputtaneensa vahingossa minulle osoitetun postipaketin väärästä oviluukusta sisään. Oikea rappu, mutta väärä ovi kerrosta alempana. Eikä asukas tunnu olevan kotona. Paketissa on yksi kahdeksasta vinyylisinglestä, jotka olen tilannut netin kautta ulkomailta. Tiedän mikä se on, sillä saapumatta on enää kaksi sinkkua ja toinen niistä postitettiin vasta 10 päivää sitten USA:sta, joten se ei voi olla se. Onneksi ei mikään vaikeasti löydettävä eikä kallis single, mutta tietysti se harmittaa.
YKS:n jatkaminen viivästyy yhä, koska urakka tiettyjen CD-R -levyjeni parissa jatkuu aina vaan. 117 levyä. Olen kopioinut suuren osan niiden sisällöstä koneeni kovalevylle, mutta biisit vaativat vielä kuuntelutarkistusta ja monenlaista jälkityöstämistä. Jotkut levyt ovat jo niin huonoon kuntoon menneitä, etteivät kaikki biisit suostu kopioitumaan. Huonoja äänitiedostoja pitää heittää menemään, ja ne on korvattava parempilaatuisilla. Paljon biisejä on siis hommattava Spotifysta ja YouTubesta äänittämällä. Tavallaan kivaa, mutta jotenkin jää fiilis siitä, että hommat seisoo enkä saa tarpeeksi paljon aikaiseksi vapaa-ajallani.
Tämmöiset pikkumurheet vaivaavat mieltä.
23.8.2019
Tähti-Siivouksen työnjohtaja Nele kävi työpaikallani Herttoniemessä tuomassa minulle klinikan a-oven avaimen. Se piti teettää, 17 eurolla. Sainpa paikan tänään siivotuksi, ja sain jätetyksi jätesäkit roskalaatikoihinkin ihan normaalisti. Kummastelen vain sitä, että hälytys oli päällä kun tulin paikalle. Miten se pystyttiin jättämään päälle? Huomasin nimittäin poistuessani, että 30 sekunnin poistumisajalla ei ole mitään väliä jos ryntää b-ovesta kohti a-ovea. Ennen kuin sain a-oven avatuksi, hälytys pärähti joka tapauksessa soimaan vaikkei kulunut kuin muutama sekunti hälytyskoodin näppäilystä. Oli pakko sammuttaa hälytys. En siis pystynyt jättämään sitä päälle. Toivottavasti en saa nuhteita.
26.8.2019
Se postimiehen erehdyksessä väärästä luukusta tiputtama sinkkupaketti odotti oveni takana kun saavuin töistä kotiin, kuin myös se toinen single, jota vielä odotin. Kaikki tilaamani levyt ovat saapuneet. Tämä oli varmaan tässä. En ole aikeissa tilata enää levyjä netistä ulkomailta. Kiinnostavia levyjä olisi vielä, mutta ne alkavat olla niin peruskamaa että mieluummin etsin niitä divareista ja levymessuilta. Tai sitten ne ovat päinvastoin liian harvoin - jos koskaan - myynnissä missään.
3.9.2019
Ampiaisista ei ole ollut juuri riesaa enää. Viime viikolla näin ja tapoin vain yhden, eivätkä ne ole vielä tällä viikolla pörränneet lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti