14.2.2019
Soundi-lehtiin sain ensikosketuksen jo kloppina Kotkassa, isoisän luona kyläillessäni. Enojeni Matin ja Timon entisistä huoneista löysin lehtiaarteita, jotka oli jätetty hakematta pois. Juntusen sarjakuvista muistan mitä Soundin numeroita selasin. Oli ainakin numerot 12/77, jossa Hermo kuolee, 6/78, jossa Jeesus ryhtyy esittelemään Freaky Malonelle Suomea, ja 7/82, jossa on "Suurin koskaan kerrottu tarina" eli Soundin 10-vuotisjuhlasarjis. Taisi löytyä myös Epe's Music Shopin monisivuinen tilausluettelo.
Lisäksi Timon ja Matin huoneista löytyi Amerikan MAD-lehtiä ja ainakin yksi Suomen MAD (4/85 - yllättävän myöhäinen numero), sekä Playboy helmikuu 1979. Playboyssa en muista kiinnittäneeni erityistä huomiota tyttökuviin, mutta sarjakuvat ja yksi pilapiirros jäivät mieleen. Nythän minulla on pdf-muodossa melkein kaikki Playboyt kesäkuun 2012 numeroon asti, joten pystyin sarjisten ja sen yhden sivun kokoisen piirroksen perusteella selvittämään sen numeron, jonka pikkupoikana löysin.
Poikasena löysin pari yhtä vanhaa Playboyta myös Hindrénien pojan Samin huoneesta, ja niistäkin vilkaisin sarjakuvia. Oli yllätys nyt sitten aikuisena huomata, että hillittömän Ed Head -strippisarjiksen piirtäjä oli Maus-sarjastaan tunnettu Art Spiegelman! Ed Head kertoi miehestä, joka oli pelkkä pää. Hän nökötti kadulla kerjäämässä, poltti sikareita, käytti hienoa hattua, ja haaveili vartalosta. Ed Head pyöri Playboyssa 11 stripin verran numeroissa joulukuu 1978 - marraskuu 1979, sitten tuli tauko, jonka jälkeen Spiegelman jatkoi päämiehen tarinaa numeroissa elokuu 1981 - joulukuu 1982 seitsemän stripin verran.
15.2.2019
Viime viikonloppunahan lisäsin Bookogsiin Kari Suomalaisen pilapiirroskirjat. Paitsi yhden, joka minulta puuttui ja josta en ole koskaan nähnyt edes kuvaa missään. Sen ensimmäisen, Karin parhaat vuodelta 1953. Ääriharvinainen kirja, jota en oikeastaan edes odottanut löytäväni koskaan mistään. Googlaamalla huomasin kuusi päivää sitten, että Antikvariaatti Menecillä [https://menec.fi/] on se myynnissä 50 eurolla. Katsoin infosivua ja luin tekstin: "Menec on osa tiedeviestintäyhtiö General Media Carnacia. Myyntiluettelopalvelu on tietokantapohjaista postimyyntiä. Kaikki tilaukset, varaukset ja palautteet siirtyvät tietokantoihin, jotka välittävät ne edelleen käsittelyyn. Asiakkaan saamat sähköpostivahvistukset ovat automaattisia. Valikoimassa on yli 25 000 kohdetta. Kyseessä ei ole käytettyjen kirjojen kauppa; kohteet valitaan pääsääntöisesti loppuunmyydyistä, antikvaarisista kohteista, joita on vaikea saada muualta". Hieman epäillen tein tilauksen ja maksoin sen. Sähköpostiin tuli automaattinen vahvistusviesti, mutta mitään muuta ilmoitusta ei kuulunut. Arvelin jo heittäneeni viisikymppisen Kankkulan kaivoon, vaan tänään kirja saapuikin postissa Priority-merkinnällä varustettuun vankahkoon pahvikuoreen pakattuna, pahvinpalalla vahvistettuna ja muoviin käärittynä. Kiitos!!!
18.2.2019
Huh huh. Lisätty kaikki Soundit, ja kaiken päälle vielä vuosikirja 1983. Jäljellä on vielä 72 julkaisun verran sekalaista kuonaa, jonka lisääminen Bookogsiin ei kovin kiinnostaisi. Vaan katsotaan nyt vielä tarkemmin, onko niiden joukossa sittenkin jotain jonka suhteen voisin muuttaa kantaani.
Kävin katsomassa Kane Recordsin nettisivuja. Siellähän on runsaasti Soundeja myynnissä, myös vuodesta 1984 tasaisesti tähän vuosikymmeneen asti. Eli lehden yhtäjaksoinen, keskeytymätön ilmestyminen on varmistettu asia. Olisiko niin, että Soundin myyntilukemat laskivat rajusti vuonna 1982, ja myymättömistä lehdistä päästiin eroon sidottamalla niistä tämmöisiä vuosikirjoja? Olen nähnyt myös vuosikirjan 1982 divareissa. Vuosikirjaa 1983 muuten lueskelin Tikkurilan kirjastossa joskus monta vuotta sitten... tai sitä mitä siitä oli jäljellä. Sivuja kun oli revitty pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti