13.1.2019 - 14.1.2019 - Lisäilen kirjoja ja tietokonelehtiä Bookogsiin

13.1.2019

Vähän reilu viikko kesti lisätä kaikki 23 Shakespeare-nidettä Bookogsiin, kun pidin verkkaista tahtia. Niiden myötä Bookogsiin on nyt lisätty kaikki tärkein. 393 kirjaa siinä oli. Omalla Excel-listallani taas on 889 julkaisua - lukumäärä elää vielä, koska musiikkilehdet eivät ole tarkkaan kirjattuina ja muutama yhä ullakolla lojuva oppikirja puuttuu myös. Excel-listalle olen lisännyt kaikki sanakirjat, tietokone- ja musiikkilehdet, pilapiirroskirjat (Kari Suomalainen, Mauri Kunnas, Ansu, Jari Elsilä), Sarjainfon numerot ja muutaman sarjakuvista kertovan tietokirjan. En tiedä mitä siitä kaikesta kehtaan lisätä Bookogsiin. Pilapiirroskirjat ja sarjakuvatietokirjat liippaavat liian läheltä sarjakuvia, ja sarjiksia varten on olemassa sellainen saitti kuin Comicogs. Mauri Kunnaksen lastenkirjat assosioituvat myös minun mielessäni kovin läheisesti sarjakuviin, koska Kunnas on tehnyt niin runsaasti niitäkin, ja Kunnakselta minulla on niitä pilapiirroskokoelmiakin. Eli minun omituisen ajatuksenjuoksuni mukaan Kunnaksen lastenkirjat ja pilapiirroskokoelmat alkavat olla vaarallisen lähellä Comicogsin heiniä. Sen kun nauratte.

Mutta katsotaan. Pari sarjakuvatietokirjaa kehtasin lisätä, ja nyt otin ne Kunnaksen lastenkirjat hoidettaviksi. Bookogsissa on niitä useita, mutta ne ovat melkein kaikki juuri niitä joita minulla ei ole, paitsi Hui kauhistus. Kunnaksen 1979-1990 tekemät lastenkirjat puuttuvat Hui kauhistusta lukuunottamatta lähes kaikki. Aukon paikkaaminen olkoon minun tehtäväni.

Vähän vavisten uskaltauduin käymään lehtien kimppuun. Niissä on omat hankaluutensa. Lisäsin Bookogsiin ensin kaksi englantilaisen Computer + Video Games -tietokonepelilehden numeroa. Ne löysin 1993 Porvoon Lukeva-divarista. Tammikuun 1988 numero on kanneton. Vasta jälkeenpäin tajusin lisätä ilmestymiskuukaudet lehtien nimiin. Aika näyttänee, mitä muuta olen mokannut noiden lehtien tietoja syöttäessäni. Ei ole helppoa tämä. Suomen Luonto 6/2011 löytyi Ilmalan ratavarikolla junaa siivotessa. Laitoin sen laukkuun, jossa pidin siivoustarvikkeita. Lehti taisi ottaa vähän siipeensä jostain pesuaineesta tai jotain, mutta on se hyvin luettavissa edelleen. Minä kun piirrän Naavametsäläisiä, ajattelin että tuollaisesta luontolehdestä voisi saada inspiraatiota metsätaustoja piirrellessä.

Kesäkuun 2006 MOJO-lehti löytyi myös junasta Ilmalassa. Punk-juttuja on ollut kiinnostavaa lueskella, ja muidenkin genrejen bändeistä, joiden levyjä minulla on tai joita olen kuunnellut, on mainiota pikkuinfoa. Minulla taisi olla silloin jo tiedossa Lontoon-matka saman vuoden elokuussa. Sivulla 107 on muutaman lontoolaisen levykaupan osoite. Minulla oli tämä lehti mukanani reissulla, ja kävin näissä kaupoissa levyostoksilla. Yksi myyjä kysyi, mistä olin saanut tietooni osoitteen, ja kerroin sen. Hän sanoi jotain sensuuntaista, että osoite löytyy myös muualta, minkä lie nettisivun tai muun hän mainitsikaan?

Englantilaisen Zero-tietokonepelilehden numeron 6/1992 ostin 23. heinäkuuta 1992 käydessäni Tapiolassa pyöräreissulla. Olin lukenut MikroBITIstä haukkuvia kommentteja ko. lehdestä, ja perverssin uteliaisuuden valtaamana päätin ostaa yhden numeron todetakseni itse sen kehnouden. Kirjoitin päiväkirjaani:

"Zero ei ollut niin kovin huono lehti, tosin sen viimeiset 10-15 sivua eivät sisältäneet mitään järkevää materiaalia edes yhden sivun täytteeksi, ja ensimmäinen peliarvostelu oli vaivaannuttavan naiivisti kirjoitettu. Käteen jäi kuitenkin paljon. MikroBITTIin oli joitakin yhtymäkohtia (prosenttijärjestelmä peliarvosteluissa, toimittajien mollaaminen, humoristisuus joka artikkelissa (Zerossa vielä enemmän) ja lukijoiden kritisoivat kirjeet). Sain runsaasti tietoa tulevista peleistä, joista BITTI ei vielä ole kuullutkaan, ja sillehän voi aina hykerrellä vaikkei tiedoilla käyttöä olisikaan. Oli kahden minua hyvin paljon kiinnostavan pelin arvostelut (Wizardry 6, Plan 9 From Outer Space) ja "The Addams Family" -pelin arvostelussa sain tietää miltä itse peli näyttää, Pelit 4/92 -kirjassa oli vain alkukuva. Lisäksi Zero kelpasi naurupommina, ja se korjasi myös yhden minuun juurtuneen asenteen, jonka mukaan ulkomaisissa pelilehdissä ylistettäisiin joka ikuista peliä. Yhden jos toisenkin pelin kotelon kannessa kun on muiden (ulkomaisten) pelilehtien ylistäviä kommentteja tai sitten pelkkä arvosana väliltä 90-100, mutta BITTI on antanut arvostelussa korkeintaan 80 ja risat. Mutta niin se kai on, että aina niitä ylistyksiä jostain kaivetaan, vaikka kivenkolosta. Zeron tilaajaksi en kylläkään ikinä ryhtyisi."

Oliko niin, että kaikissa brittiläisissä pelilehdissä toimittajat mollasivat toisiaan, ja yksi sai lehden sivuilla aina niskaansa enemmän ryöppyä kuin muut? 1993-1994 julkaistun Commodore Force -lehden tapauksessa se suurin heittopussi oli Ian Osborne, Zerossa taas irvailtiin eniten Duncan MacDonaldin kustannuksella. Tuo "vaivaannuttavan naiivisti" kirjoitettu ensimmäinen peliarvostelu koski PC-versiota lentosimulaattorista Tornado. Arvio oli MacDonaldin kirjoittama, ja kaksi sivua vallannut teksti on niin kamalaa, että sellaisella jäljellä ei kukaan pääsisi kirjoittamaan mihinkään lehteen yhtään mitään. Silkkaa sivuntäyttöhöpinää, liirumlaarumia viidellä erimittaisella palstalla. Asiaa vähän, jaarittelua runsaasti.

Plan 9 From Outer Space sai Zerolta mukavat 86 pistettä sadasta, mutta BITTI haukkui pelin ja antoi sille muistaakseni vain jotain päälle 60 pistettä. Eli kyllä briteilläkin oli tapana jaella ansiottomia kehuja peleille, ilmeisesti?

Lisää brittiläisiä tietokonepelilehtiä. ZZAP!64:n numerot 38, 44, 55, 56 ja 57. C+VG-lehtien tavoin nämäkin löytyivät Porvoon Lukeva-divarista kun 1993-1994 opiskelin tuossa kaupungissa. Olin törmännyt lehden kannet tehneen Oliver Freyn nimeen jo MikroBITTI-lehdessä, mutta viimeistään ZZAP!64:t ja Commodore Forcet tekivät Oliver Freyn taiteen minulle oikein hyvin tutuksi. Taitaa minulla olla muutama pelikin, joiden koteloita koristaa Freyn jälki. Yllätys oli lukea Wikipediasta, että Freylla on vankka historia homoeroottisen taiteen tekijänä. Tietokonepelitaiteilijan pimeä puoli, heh. Ei vaiskaan, Sveitsin oma Tom of Finland ansaitsee tottakai kunnioitusta, ja hienoa että lahjakkaalla taiteilijalla on riittänyt töitä.

ZZAP!64 -lehdessä taas Paul Glancey sai osakseen eniten kiusaamista.

14.1.2019

Loput ZZAP!64:n numerot: 73, 76, 77, 78, 79 ja 80. Noita tuli kaikkiaan 90 ennen kuin lehti syntyi uudestaan Commodore Forcena. CF:n taival kesti 16 numeroa.

Nuo kuusi ZZAPia löytyivät jostain pohjoishaagalaisesta divarista siinä vaiheessa kun asuin jo Etelä-Haagassa. Samasta puodista löysin myös yhden Ratto-lehden vuoden 1977 numeron. Sitäkin oli hauska lukea muutaman kerran. Sitä ei ole enää tallella.