10.9.2018
Viime viikonloppuna tein lähinnä kahta asiaa. Skannasin musiikkiartikkeleita vanhoista Suosikeista yhä edelleen. Kaikki jutut artisteista joiden levyjä minulla on. Tarkoitus on että laitan niitä artikkeleita Levyhyllyni Tarinoiden (tutkikaa Legatio Musica -blogiani, sieltä ne löytyvät) joukkoon. Vuosien 1975-1983 Soundit on käyty läpi, samoin pari Introa vuodelta 1971, nippu Help-lehtiä, yksi vuoden 2006 Mojo Magazine, ja viimeiseksi olen jättänyt ison läjän Suosikkeja vuosilta 1971-1985. Suosikeissa käyn juuri nyt läpi vuotta 1982 ja jäljellä on vielä 34 numeroa. Näiden lisäksi olen ottanut kuvakaappauksia vanhojen Hesareitten musiikkijutuista Aikakone-palvelussa. Raakaskannauksia omistamistani musalehdistä on kertynyt hillittömät 2325, ja lisää tulee vielä sen verran mitä jäljelläolevista 34:stä Suosikista irtoaa. Tietenkään en pistä kaikkia artikkeleita näytille, vaan suoritan tylyä karsintaa. Yritän pitää artikkeleiden määrän kohtuudessa, etteivät omat musiikilliset tarinani huku sekaan.
Toinen asia jonka tein oli Punk In Finland -foorumin lukeminen, ja lähinnä Mahdollisimman yleistä -osasto. Luin esim. koko 50-sivuisen Ilmastonmuutos-ketjun alusta asti. Oli niin lohduttoman synkkää ja masentavaa tekstiä, että melkein teki mieli vetää samantien naru kaulaan. Olen koko ajan ollut tietoinen siitä, että maapallo syöksyy kuiluun eikä sille voida enää mitään, mutta silti yllätyin kuinka nopeasti, rajusti ja vääjäämättömästi siihen kuiluun syöksytään. Pelkään tosissani, että joudun vielä näkemään sen päivän, jolloin luontoäiti, meret ja maa allamme saavat tarpeekseen. Silti olen iloinen siitä, että luin sen viestiketjun. En halua tuudittautua mihinkään turvallisuudentunteeseen, vaan haluan tiedostaa ja olla huolissani. En koe mahtavani mitään maailman tilalle, mutta voin sentään olla tietoinen ja voivotella.
Voinpahan sentään kuluttaa jäljelläolevan aikani sivistämällä itseäni ja itseopiskelemalla. Internet, pohjaton tietolähde ulottuvillani. Niinkuin tasan viikko sitten kirjoitin, haluan tietää isoja asioita maailmasta enkä tuijottaa mitään tympeitä viihdeohjelmia joista ei opi mitään. Tiedän nyt miksi en pärjännyt koulussa enkä oppinut siellä tarpeeksi - siitä kerroin omaelämäkerrassani. Koska en katso telkkaria eikä ole perhettä viemässä aikaa, voin kuluttaa vapaa-aikani opiskelemalla sillä metodilla joka sopii minulle. Ei niin kuin koulu opetti, vaan omaan verkkaiseen tahtiin, ilman deadlineja, kaikkea ja vain sitä mikä kiinnostaa. Viimeksi Australiasta: aboriginaaleista, aavikoista, maantiedosta - Chilen ja Argentiinan mapuche-intiaaneista jotka Pelle Miljoona mainitsi Kaikki muuttuu -albuminsa biisissä Puerto Montt. Musiikkikin saa toimia inspiraationa ja innoittajana kun sivistän itseäni. En jaksa päntätä päähän kaikkea kaikesta, mutta muutaman tärkeän yksityiskohdan voin painaa mieleeni joka asiasta. Välttelen politiikkaa ja muuta sellaista mikä on minulle liian vaikeaa, opettelen vain sellaista mistä ymmärrän jotain.
Seuraava Positiivinen napa pitäisi piirtää, joulukuussa ilmestyvään firman lehteen. Ei ole mitään ideaa päässä. Olen aiemmin haistellut tuulia ja tehnyt strippejä siitä mitä tunnen ilmassa, mutta nyt en huomaa ilmassa mitään sellaista josta voisi vitsiä vääntää.
Paha juttu vain, että YKS joutuu kärsimään tästä kaikesta, mutta teen sitäkin aina kun tuntuu siltä. Kolme sivua Uuvakan ja Cenokraksen oikeudenkäyntiä on luonnosteltu ja puhekuplat tussattu. Aikamoista tekstiryöpytystä kauttaaltaan, Cenokras on hurjana.
14.9.2018
Joskus vuosia sitten katsoin 1968 valmistuneen komedian nimeltä I Love You, Alice B. Toklas. Peter Sellers esitti siinä päälle kolmikymppistä lakimiestä, joka päättää hylätä tylsän elämänsä ja muuttua hipiksi. Leffan katsomisen jälkeen päätin googlata tietoa elokuvan titteliin päätyneestä Toklasista ymmärrettyäni hänen olleen oikea henkilö. Sain tietää, että hän oli amerikkalaisen kirjailijan ja runoilijan Gertrude Steinin elämänkumppani, ja Toklasista jäi mielikuva aika tyhjäntoimittajasta joka muistetaan lähinnä marijuanaleivonnaisreseptistä jota tuossa Sellers-komediassakin hyödynnetään. Pari päivää sitten päätin lukea Wikipediasta tarkemmin ja virkistää muistiani. Toklas oli Steinin uskottu, rakastajatar, kokki, toimittaja, sihteeri, kriitikko ja yleinen järjestyksenpitäjä. Lyhyt, huonoryhtinen, vaatimattoman näköinen nainen. Eli pitkälti Steinin siivellä. Toklasilla ei ollut omaa varsinaista ammattia, ja Steinin 1946 tapahtuneen kuoleman jälkeen hän jäi aika tyhjän päälle. Kuoli 89-vuotiaana köyhyydessä vuonna 1967. Kirjoitti joitakin artikkeleita ja julkaisi pari reseptikirjaa, joista toisessa on se marijuanalla tai kannabiksella terästettyjen brownieiden valmistusohje. Ei ole kuitenkaan varmaa, tekikö Toklas niitä leivonnaisia koskaan itse, eikä resepti edes ollut hänen keksimänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti