2.9.2016
Näin sitten alkoi meikäläisen vuoden kohokohta, eli sarjakuvafestivaalit. Ensimmäistä kertaa saan käydä Kansalaistorilla festaroimassa, ja ensimmäistä kertaa saan ihmetellä kahta päätelttaa.
Suunnitelmani oli alunperin, että hoidan velvollisuuteni eli Arabianrannan päihdeklinikan siivoamisen ensin ja vasta sitten festareille. Kävelin vähän neljän jälkeen kotoa kohti Kurvin ratikkapysäkkiä, ja olin melkein ylittänyt Piritorin, kun tulin toisiin aatoksiin. Käännyin 135 astetta oikealle, alas portaita Sörnäisten metroasemalle, ja ei kun metrolla keskustaan.
Pääteltassa no. 1 tärkein homma oli selata SS Libriconin mittavaa tarjontaa. Sieltä löytyikin niin paljon ja niin jännää ulkomaankielistä sarjakuvaa, että olin aivan äimänä. Suomenkieliset sarjikset saivat jäädä kakkoseksi kun laareista löytyi tämmöistä herkkua:
Magnus Knutsson - Ulf Jansson: Martin Udd går på en mina (1991-92)
Henk Kuijpers: Franka 5 - Livsfarlig cirkus
Bild & Bubblas stora seriebok (1989). Milton Caniff: Terry and the Pirates, Claire Bretecher, Richard Corben, Hämähäkkimies, Frank Robbins: Johnny Hazard, Alan Moore, F'Murr, Winsor McCay: Pikku Nemo, Joakim Pirinen, Milo Manara, sekä suoraan valokuvista piirtävä ruotsalainen jonka sarjiksia näin nuorena isäni kirjahyllyssä säilyttämissä ruotsalaisissa valokuvauslehdissä, mutta jonka nimen olin unohtanut tyystin: Rolf Gohs. Ruotsin Kyky Ahonen siis, paitsi että Gohs on enemmän perheystävällisten sarjojen tekijä kuin punk-henkinen Kyky.
Terje Nordberg - Arild Midthun: Troldungen Trøfle 2 - Urgrims hemmelighed. Norjalaista peikkosarjakuvaa. Näyttää ihan hauskalta, semmoiselta että saattoi viitosen sille uhrata.
Libriconin valikoimasta vielä Pahkasiat 3 ja 4/1993, UFO - lentävät lautaset 2/1979 (vitonen tästä roskasta on kyllä liikaa - ykkösnumero maksoi kaksi euroa Oranssissa Planeetassa - mutta menköön) sekä Corto Maltese Etelämerellä - ykköspainos, kulunut kappale kohtuulliseen 35 euron hintaan.
Hypistelin Libriconin pöydässä vielä ruotsalaisia Epixejä ja Poxeja, mutta niissä ei ollut mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Hauska löytö oli Lucky Luke -albumi Daltonin muori eestinkielisenä. "See olen mina, mammi! Sinu pisipoju!" Jäi ostamatta kuitenkin. Suomenkieliset Lucky Luket ovat olleet 20+ vuotta niin elimellinen osa sarjakuvakokoelmaani, että samat albumit vieraskielisinä olisivat vähän niin kuin maahanmuuttajat Suomessa: ne kokisivat integroitumisvaikeuksia.
Yhdestä pöydästä löysin kolme albumillista englanninkielistä Donjon-sarjakuvaa (tekijöinä Joann Sfar, Lewis Trondheim sekä vaihtuvia muita tyyppejä): Dungeon Monstres [sic] osat 2, 3 ja 6. Näitä on aikomus kerätä kunhan saan muita keräilykohteita pikkuisen pois alta. Nyt sain alkupääomaa.
Tilsan Poutaa Japanissa viitosella.
Rahat lompakossa riittivät vielä vuoden odotetuimpaan sarjakuvajulkaisuun, eli Buddy Longway -integraaliin.
Pääteltassa no. 2 ei löytynyt Rosebudin tai Turun sarjakuvakaupan pöydistä mitään, mutta Fennica Comicsin pöydästä bongasin mielenkiintoisen kuriositeetin: Pajatso - suomalainen sarjakuvalehti 1/1977. Tuo oli jo vähän aikaa kiinnostanutkin, eikä maksanut kuin 50 senttiä. Cazaa löytyi ruotsiksi samasta paikasta, eli Mardrömmarnas stad. Joku siinä ihmetteli, että kumman kauan tuo Caza oli saanut lojua heidän hyllyssään ilman ketään ostajaa. Olisin ehkä joskus jonain päivänä hankkinut tuon ranskaksi, Cazan olen todennut kiehtovaksi tekijäksi tykästyttyäni hänen Tapiirissa ja Kylmässä Metallissa julkaistuihin sarjoihinsa. Kvaakissa muutama kertoi omistavansa tuon ruotsinkielisen albumin, ja tuumin että voi kun minäkin saisin. Epixejä ja Poxeja löytyi tästäkin pöydästä, mutta ei niissä vieläkään ollut mitään tarpeeksi houkuttelevaa.
Ehdin kuudeksi vielä kymppikirjastoon kuuntelemaan Veli-Matti Uralin juttelua Keijo Teuras -albumistaan. Kvaakista tuttu sarjakuvahan tuo. Oli siellä myös joku Kris Keränen Ahistunu pupu -sarjiksensa kanssa, mutta Uralin poikaa minä olin tullut kuuntelemaan.
Ja sitten Arabianrantaan siivoamaan.
3.9.2016
Uusi päivä, uusi rupeama alkoi lähemmäs puoli yhdeltä. SS Libriconin ständistä poimin kaksi kiinnostanutta uutuusjulkaisua, Hiltusen uusimman Praedorin ja Ossi Hiekkalan Nimettömien hautojen maan. Kun myöhemmin katselin signeerauspöydän ääressä istuneita herroja, totesin mielessäni että ei ole Hiekkala yhtään sen näköinen kuin oletin. Libriconilta vielä Lassi ja Leevi juhlakirjat 6 ja 7. Nyt on kaikki L&L-stripit kansien välissä ja voin paiskata muistitikulla olevat sunnuntaistrippiskannaukset pellolle.
Joku nainen Libriconin ständin luona katsahti minuun ja totesi että "säkin olit siellä". En ehtinyt kuulla kunnolla sitä jutustelua joka siellä oli meneillään, joten jäin vain ihmettelemään, missä minä nyt olen ollut. Olinhan minä eilen kymppikirjastossa kuuden aikaan, siitäkö oli kyse?
Antikvariaatti Coppola & Varpaisen pöydästä ei löytynyt muuta kuin Manaran Matka Tulumiin 24 eurolla. Olen saanut aika tarpeekseni Manaran pyllyilyistä, mutta tässä lienee vähemmän sitä puolta. Pääsin kiittämään Kopposta ensimmäisestä Ruutu-lehdestä, kun hän tuli kysyneeksi minulta, olenko kertaakaan tilannut mitään Antikvariaatti C&V:n nettisivujen kautta. Sitä kauttahan minä sen sain, ja Ruutu-kokoelmani vihdoin täyteen 18 vuoden keräilyn jälkeen.
Rosebudilta ostin Keijo Teuras -albumin, joka sattui olemaan valmiiksi signeerattu. Käväisin myös Fredrikinkadulla SS Libriconin kaupassa, jossa monikin hylly ammotti tyhjyyttään. Silti sieltä löytyi vielä ostettavaa: en ole pitänyt Semicin 90-luvulla julkaisemia Blueberryn nuoruus -albumeja sen 20 tai 30 euron arvoisina, mitä niistä on pyydetty, mutta ostinpahan nyt kaksi tuolla kahdenkympin kappalehinnalla. Superpokkari 3 - Taistelu jäätiköllä löytyi hyväkuntoisena, ei puutu sivuja keskeltä kuten vanhassa kappaleessani. Milo Manaran Pandoran silmät vaikuttaa aika joutavalta albumilta, mutta eipähän ole kauheasti vilauttelua. Seitsemän euroa maksoi, ja sen verran sain alennusta.
Palattuani telttojen luokse aloin olla kasvavassa määrin huolissani harmaantuvasta taivaasta. Eikä se taivas sitten pitänytkään. Tihkusade, kiinnostavien vieraiden puute, hengailuun sopivien paikkojen vähyys ja selkärepun paino verottivat intoani, ja häivyin kohti kotia neljältä.
Kuuntelin vähän Simon Hanselmannia, sarjakuvakääntäjänaisia ja Lena Furbergia. Hanselmannin jutut olivat ihan uskomattomia, mieshän on pahemmin sekaisin kuin minä! Furbergin anekdootti pitkästä kolmiosaisesta talvisesta heppasarjasta, joka väritettiin Argentiinassa oli hauska. Argentiinassa ei oltu lunta nähtykään, joten hevoset tarpoivat kaulaa myöten mudassa ja puutkin olivat täynnä ruskeaa mönjää. Ja Furberg näki lopputuloksen vasta kun lehti oli jo painettu. Tästä opimme, että omat sarjansa kannattaa opetella värittämään itse, niin saa taatusti sellaista jälkeä kuin haluaa.
4.9.2016
Onneksi taivas sai eilen itketyksi kaiken surunsa pois, niin että festarit saatettiin lopetella aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Pieni tuuli ei päässyt minua ainakaan haittaamaan.
Minulla ei ollut aikomuksena ostaa tänään yhtään mitään, ettei olisi tarvinnut kanniskella painavaa reppua selässä kuten eilen. Vaan eihän tuollainen päätös meikäläisellä pidä. Kun erehdyin toisemman kerran Fennica Comicsin sopukan luo ja näin laarillisen ranskalaista sarjakuvaa, mikä oli tainnut jäädä minulta perjantaina tutkimatta, niin sieltähän löytyi Lauzieria kolme albumillista, Druillet'ta ja F'murrria niteellinen kumpaakin. Sorruinhan minä sitten. Lauzieria en innostunut ahmimaan kun niissä on sitä tekstimassaa kumminkin eikä yhdessä albumissa ollut kuin pilapiirroksia sarjakuvan sijaan. Ostin vain albumin Tranches de vie - tome 5, se maksoi neljä euroa. Semicin suomennos Elämän pirstaleita on saman sarjan ykkösalbumi vuodelta 1975, nyt siis löytyi 11 vuotta myöhemmin piirretty viitososa. Se milloin ja miten jaksan kahlata tuon ranskankielisen albumin läpi onkin sitten oma lukunsa, mutta tiedänpähän ostaneeni laatua. F'murrrilta löytyi Le génie des alpages -sarjan osa 12, Bouge tranquille!, ja Druillet-annoksesta huolehtii Lone Sloane -sarjaan kuuluva Salammbô 3 - Matho vuodelta 1986. Gustave Flaubert on tässä kreditoitu kirjoittajana.
Kaikenlaisten lattianrajaan piilotettujen laatikoiden penkominen on vaarallista. Yhdessä oli Ameriikan MAD-lehtiä, eniten 1980- ja 1990-luvulta. Vaan löytyi niitä vanhempiakin numeroita, vuodesta 1957 vuoteen 1972 kaikkiaan 15 kappaletta. Ahneus iski ja ostin kaikki. Hinnat vaihtelivat 5 ja 15 euron välillä. Hintalappujen yhteenlaskettu summa oli 150 euroa, mutta sain armahdusta 20 euron verran. Silti pelkään tässä, että tulin aiheuttaneeksi itselleni tulevan henkilökohtaisen konkurssin. Tiedä kuinka pitkään SS Libricon oli näitä kaupannut, kun hintalappuja ei saa pois millään hienovaraisella konstilla.
No, ohjelmapuolella kiinnostusta herättivät Corto Maltesen uudelleenlämmitys, Ossi Hiekkalan haastattelu sekä Juhani Tolvasen juttelu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisista yhdessä Timo Mäkelän ja Johanna Ristimäen kanssa. Tolvanen kertoi, että joku on tekemässä kirjaa Kuukauden kotimaisten historiasta. Kun tuli yleisökysymysten aika, olisi tehnyt mieli kysäistä, onko tuohon tulevaan kirjaan luvassa täydellinen luettelo kaikista sarjakuvista joita Iltiksessä on KK-nimikkeen alla julkaistu näiden 30 vuoden aikana. En saanut kysymystä ulos suusta, vaikka olin hetkeä aiemmin huudahtanut "Aura Ijäs" kun Tolvanen ei muistanut Tiuku-kissan piirtäjän nimeä. No, ehkä Tolvanen ei olisi ollut ihan oikea henkilö vastaamaan kysymykseen. Toivottavasti kirja tulee ulos kuitenkin, minä kyllä ostan melko varmasti.
Muuten harrastin ihan vain naamabongailua. Kati Kovács tuli nähtyä ensimmäisen kerran livenä, samoin Kari Sihvonen, jolle Vesa Kataisto antoi yhden numeron Mafia-sarjakuvalehteä jota Sihviksellä ei tainnut ennestään olla. Mustan Ritarin Mikael Mäkinen teki Ossi Hiekkalan ja Jussi Piirosen haastattelun aikana pikku käytännön pilan jollekulle edessään istuneelle partaheebolle, ja kun tuli haastattelun loputtua aika nousta ylös, housuista roikkunut avainketju oli mystisesti kietoutunut tuolin selkänojan ympärille. Tuommoista pientä tuli bongattua.
Lehdenkauppaajakerjäläiset olivat kyllä siinä määrin kiusana koko festarien ajan, että melkein teki mieli henkilökohtaisesti hätistää heitä muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti