17.7.2017
Grace Jonesin Pori Jazz -vierailusta juttua Hesarissa. Mahtoi olla huima show. En silti harmittele, että kävin Porissa katsomassa Hancockia enkä Jonesia. Jos olisin mennyt lauantaina, Green River ja Antikvariaatti Markku Ranta olisivat menneet kiinni ennen kuin olisin ehtinyt paikalle. Olisin jäänyt vaille kirja- ja levyhankintoja. Päivän anti olisi jäänyt pelkästään Jonesin ja Chaka Khanin varaan. Eli parempi näin.
Katsoin Antikka.net- , Antikvariaatti.net- ja Antikvaari.fi -sivustoista ostamieni Lewisin kirjojen kaupusteluhintoja. Pyyntihinnat ovat 14-27 euron välillä. Eli vaikka Ranta kiskoi kirjoista vähän liikaa, niin kyllä nuo halutuilta ja kohtuuarvokkailta vaikuttavat. Hyvä tietää. En taida kuitenkaan liikoja vaivautua etsiskelemään sitä Matka Venukseen -kirjaa.
27.7.2017
Taiteilija tarvitsi tarviketäydennystä. Kävin varmaan ensimmäistä kertaa Temperassa ostoksilla - ellen ole unohtanut jotain monen vuoden takaista käyntiä. Piti saada uusia sivellintusseja, ja niitä löytyikin kun myyjältä kysyi. Ostin kuitenkin vain kaksi näin alkuun, katsotaan millaisia ovat käytössä. Ovat ihan erilaisia kuin harmaat ohutvartiset ThinLINE-tussit joita olen tähän mennessä käyttänyt. Nämä ovat mustia ja paksumpivartisia Piloteja, mutta kuitenkin edelleen japanilaista tekoa.
28.7.2017
Miten saisi ullakolta raivatuksi vähän turhia tavaroita pois? Viittaan erityisesti valkoiseen keinutuoliin, jonka äiti ja isäpuoli ovat sinne raijanneet. Se vie helkutisti tilaa, ja vaikka ullakkovarastoni on iso, siellä on nyt niin paljon pahvilaatikoita ja muuta tavaraa, että liikkuminen on vaikeaa muutenkin. Tuo keinutuoli on sinänsä tärkeä lapsuusmuisto, se kun oli synnyinkotini olohuoneessa. Se oli myös meidän Miska-karhumme vakiopaikka - minnekähän se pehmolelu on hävinnyt?
19.8.2017
Mietin vähän väliä niitä kaikkia leluja ja muita tavaroita joita minulla oli lapsena.
- Märklin-junarata, jolla isäni sai leikkiä yksinään, kun minua ei kiinnostanut.
- Kalkitos-siirtokuvat. Nämä olivat siitä välillä ärsyttäviä, että niitä ei kovasti raaputtamallakaan saanut aina sataprosenttisesti siirrettyä muoviarkista paperiin. Jokin pala jäi uhkaavasti roikkumaan ilmassa muovin ja paperin välissä ja sitten sai jännätä, tippuuko se paperin päälle vai kiinnittyykö takaisin muoviarkkiin. Silti en muista varsinaisesti raivonneeni sitä.
- Formula 1 -pienoisrata.
- Pöydällä pidettävä kovamuovinen/metallinen jääkiekkopeli.
- Meccano-rakennussarja, jonka isäni toi Saksasta. Sillä taisi olla jo valmiiksi ikää, kun sen joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa sain. Olisiko ollut peräti 50-luvulta? Muistan osien olleen punaisia ja vihreitä, jotka olivat ne alkuperäiset värit ennen kuin väritystä muutettiin. Saksankielinen ohjekirjakin oli vanhanaikaisen näköinen. Meccanoilla rakennettiin metalliosia ruuveilla ja muttereilla yhdistelemällä kaikenlaisia nostokurkia ja muita härveleitä. Meccanot olivat suosikkilelujani, isän kanssa rakentelin innokkaasti kaikkea ohjeiden mukaisesti. Ohjekirjan alkupuolella oli kaikkien helppojen härveleiden teko-ohjeet, ja kun sivuja käänsi eteenpäin, laitteet muuttuivat koko ajan haastavammiksi.
- Legot. Taisivat olla Tanskasta tuotuja, ainakin mukana seurasi jokin vihko, joka oli joko tanskankielinen tai tanskasta ruotsiksi käännetty. Kuvituksena valokuvia kahdesta tanskalaisesta teinipojasta legojuttuja rakentelemassa ja näillä sitten leikkimässä. Muistan, että toisen pojan nimi oli Ole.
- View Master -kiekot. Minulla oli ainakin kaksi, toinen niistä oli poimittu Disneyn Fantasia-piirretyn Noidan oppipoika -jaksosta.
Mitähän kaikkea vielä oli, mitä en enää muistakaan. Minne ne ovat joutuneet? No, Märklin-junarata on ullakon häkkivarastossa, eli sen kohtalo on selvillä ja kaikki hyvin. Mutta entä muut? Niin, ja sitten tietysti se isänisän rakentama Durran-vene, joka minua erityisesti kismittää.
Mielessäni elättelen ajatusta jostain varastosta jossain pääkaupunkiseudulla, jossa lojuu hirveä määrä tavaroita jotka ovat joskus kuuluneet meidän kodin roinavalikoimaan - varasto, jonka olinpaikkaa äiti ja isäpuoli eivät ole minulle kertoneet... tai sitten ovat kertoneet viimeksi joskus pari vuosikymmentä sitten enkä sitä enää muista. Jossain tuollaisessa isossa varastossa muistan käyneeni joskus 1990-luvulla, siinä säilytettiin meidän perheen omaisuutta. Mutta onko se meidän varastotilamme vielä meillä käytössä, vai onko kaikki tavarat viety sieltä jonnekin? En ole kehdannut koskaan kysyä, kun ei suhteeni äitiin ja isäpuoleen ole niin läheinen kuin pitäisi, johtuen juuri lapsuus- ja teini-iän kokemuksistani. Sen takia en näe heitä kuin pari - muutaman kerran vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti