7.10.2013
Kaikki jotenkin tympii. RateYourMusic on menettänyt kiinnostavuutensa sivustona, työ ei anna minulle mitään, elämäni on paikoilleen jämähtänyt. Jopa Kvaak on nykyisin tympeä paikka. Kiinnostavat keskustelut ovat loppuneet ja nyt siellä vain jauhetaan tylsiä pikkuasioita uudestaan ja uudestaan. Niin moni nimimerkki on sieltä vuosien varrella kaikonnut. Saa nähdä milloin jaksan taas tarttua arvosteluhommiin.
Ehkä kaipaisin jotain positiivista radikaalia muutosta elämääni.
Masentaa. Sydämeen koskee eikä hymy irtoa. Levyt on kerätty ja kohta kaikki kiinnostavat sarjakuvatkin.
Yhdessä työkohteessani Mäkelänkadulla oli jalkakäytävällä remmiin kytkettynä koira, joka ulvoi hiukan ikäväänsä. Huomattuaan minut se piristyi, sain rapsutella sitä ja se nuoli naamaani. Illalla matkatessani bussilla kotiin oli kiva hetkeksi istua nuoren naisen ja hänen pienen koiransa viereen. Pitää nyhtää iloa irti tällaisista pienistä asioista.
Melkein ei haluttaisi edes piirtää. Katsotaan, josko kuitenkin jaksaisin luonnostella 32. sivun.
11.10.2013
Yksi harvoista ilonaiheistani tällä hetkellä on, että painoni on noussut. Nyt painan 73 kiloa vaatteet päällä. Kun olen teini-iästä asti painanut aina tasan tarkkaan 65 kiloa (ilman vaatteita) ja hiukan joskus kärsinyt alhaisesta painoindeksistäni, tuntuu hyvältä tämmöinen. Nojuu, syön runsaasti... elän suklaalla, ruisleivällä, jogurtilla, teellä, riisillä, Kurvin Lidlin omenataskuilla, omenoilla ja salmiakilla. Syön ehkä vähän liikaakin rappusiivouksen aikana, vatsani on aina välillä pikkuisen ähkyssä eikä koskaan vähääkään nälässä. Mutta hyvä kun paino on noussut, ja kilot ovat kasautuneet vieläpä tasaisesti ympäri kehoa. En ole enää mikään ruipelo. Oloni on harvinaisen terve, ja syksyn flunssa-aalloistakin olen välttynyt tähän mennessä vaikka liikun kaupungilla, julkisilla ja ihmisten rapuissa päivittäin. Painonnousu ehkä on syynä siihen, että uni maittaa niin pahuksesti ja minun on vaikea vääntäytyä aamuisin sängystä ylös. Se on kyllä pikkuinen ongelma.
Pelkään jatkuvasti työpaikkanikin puolesta. Tunnustan suoraan, että pelkään ja inhoan pomoja ja muita auktoriteetteja. Seurausta ikävistä kokemuksistani työelämässä. Auktoriteettikammoni on onneksi lievää, joten pystyn elämään sen kanssa.
13.10.2013
Yksi Kvaakkari on aloittanut artikkelisarjaa eurooppalaisista sarjakuvista, sellaisista joita on suomennettu joko liian vähän tai ei ollenkaan. Toistaiseksi hän on saanut aikaiseksi vain Marsu Kids -artikkelin, ja artikkeli no. 2 edistyy kovin hitaasti. Kun kerroin Kvaakissa että olen hankkinut kaikki Valhall-integraalit, hän ehdotti että voisin väsätä artikkelin Valhallista - olla juttusarjan "vierailevana tähtenä". Suostuin. Erittäin hyvä idea, mutta nyt tässä vähän itsekseni voivottelen miten ehdin sekä piirtää Mutatoitunutta metsää riittävän usein että painiskella Valhall-artikkelin parissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti