Kvaakissa ruvetaan taas järjestämään sisällöntuottajien kesken äänestystä vuoden parhaasta käännössarjakuvasta. Kaikkien - minunkin - olisi ilmoitettava omasta mielestään kolme parasta käännössarjakuva-albumia, ja lopulta parhaaksi äänestetty voittaa sitten Herra Koipeliini -palkinnon. Viime vuonna sen sai Craig Thompsonin Habibi. Minulle tämmöiset äänestykset ovat hankalia, koska ostan ja luen hyvin vähän ja valikoidusti uutuussarjakuvia. Kun muut ilmoittavat lukeneensa jopa muutaman kymmentä vuoden aikana julkaistua sarjista, minulla lukema jää yleensä yksinumeroiseksi (paitsi tämänvuotinen 27 on minulle huikea ennätyslukema). Kirjastoja en viitsi käyttää apuna, koska en halua jonottaa sarjiksia, joita on minun edelläni varannut miljoona muuta ihmistä. Se vähä mikä kiinnostaa, päätyy ostettuna kotiini. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessani en edes voi ostaa mitään ylimääräistä.
Tämän vuoden sadosta pystyin vaivatta valitsemaan Sertãon miehen ja Ulkoministeriö - Diplomaattisia merkintöjä 2:sen. Kolmas tuotti päänvaivaa. Kotimaisista pystyisin valitsemaan vaikka 10 parasta, tämä on ollut suomalaiselle sarjakuvalle mahtava vuosi. Tutkailin Kvaakin arvosteluja ja poimin mahdolliseksi kolmanneksi ehdokkaakseni Olipa kerran Ranskassa 3:sen, Gipin Merkintöjä sotatarinaa varten ja Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä -eepoksen. Marssin Akateemiseen, jossa hyllyssä nökötti näistä vain se viimeksimainittu. Läpiselailun myötä totesin, ettei ole minun palani kakkua tämä. Läheisessä Suomalaisessa oli sarjishylly ympäröity älä kulje tästä -nauhalla ja kuulemani perusteella siellä oli jokin väittely käynnissä. En jäänyt katsomaan missä mentiin, vaan marssin tuohtuneena ulos ja suoraan SS Libriconiin, jossa ostin sen Gipin albumin. En mennyt enää Kampin Suomalaiseen katsomaan olisiko siellä Olipa kerran Ranskassa -albumia, gangstereista kun en niin välitä. Ehkä sota- ja rikostarina voisi olla mukaansatempaavampi. Tjaah, Gipin piirrostyyli on sekin silmääni kovin rumaa, mutta tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Jouduin ostamaan tämän luotolla, koska tililläni on rahaa juuri ja juuri ruokaan.
Olisin halunnut tänään piirtää alusta loppuun MM:n 36. sivun, mutta nyt on kolme sarjakuvaa luettavina. En nimittäin ole kumpaakaan Ulkoministeriötä edes vielä lukenut. Silmäilyn perusteella vaikuttavat hillittömiltä. Tämmöinen hässäkkä syö minulta aikaa jonka voisin käyttää piirtämiseen. Tämmöinen, ja sitten tämän valivali-tekstin kirjoittaminen.
Gipin albumi luettu. Hyvä tarina, muttei suosikkityylistäni sarjakuvaa. Harmaata. Ulkoministeriöt jääkööt vielä jollekin toiselle päivälle, Koipeliini-luku-urakka on minun osaltani tässä. Nyt piirrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti