18.9.2013 - 24.9.2013 - Tilitystä sarjakuvapiirtämisestä ja muustakin

18.9.2013

Pohdin edelleen Britta-tätini kuolemaan liittyen, vedettiinkö minua nenästä perintöasioissa. Britalla oli serkkukin, jolle periaatteessa kuuluu osa perintörahoista. Ainakin Frej piti kuitenkin minua lähempänä sukulaisena, mikä merkitsisi sitä, että minulle kuuluisi teoriassa suurempi osuus. On otettava huomioon myös Brittaa hoitanut palvelutalo sekä mahdollinen testamentti, mikäli tätini sellaista kirjoitti. Keille täti halusi testamentata mitäkin ja kuinka paljon? Minä sain henkivakuutusrahat, siinä kaikki. Frej sanoi ottavansa selvää kaikista Britan kuolemaan liittyvästä jälkipyykistä, mutta sen koommin hän ei ole puhunut minulle mitään näistä asioista. Toivottavasti Britan serkku ei ole ottanut itselleen suurempaa rahasummaa kuin hänelle olisi kuulunut, minun kustannuksellani. Sellainen ajatus päätäni nimittäin nakertaa. Paha kuitenkaan sanoa mitään, kun ei minulle ole puhuttu sanaakaan mistään.

Sitten se Elisa-liittymäjuttu. Kyse oli kahdesta liittymästä. Toinen niistä eräänlainen meiliboksi netissä - sen olin hankkinut itse vuosia sitten, mutta ajan kuluessa olin sen jo puoliksi unohtanut. Sen liittymän irtisanomiseen omat valtuuteni riittivät. Sitten on jäljellä vielä se toinen mikälie liittymä, jonka Frej on minulle järjestänyt. Se on hänen irtisanottava. Minun pitäisi soittaa hänelle ja kertoa asia, mutten ole saanut aikaiseksi.

Entä onko asunnossani vielä jotain mitä Frej ja Riitta haluavat tehdä? Minulla oli pari-kolme viikkoa sitten lomaa. Puhuivat, että tämän lomajakson aikana tulisivat hoitamaan loput duunit kämpässäni. Eivät tulleet. Alan aavistaa, että alkavat olla liian iäkkäitä hoitamaan mitään mutkikkaita asioita, ainakaan sellaisia jotka vähänkään koskevat minua. Ehkä minun pitäisi hoitaa kaikki omat asiani tästä lähtien... sellaisetkin, joista en ymmärrä mitään (niitä on aika paljon).

Mutatoitunutta metsää on mukava piirtää. Nyt kun otan tarinan kertomisen suhteen rennosti, minulla on juuri se oikea ote jota olen vuosia turhaan tavoitellut. Mutatoituneesta metsästä saattaa tulla ensimmäinen sarjakuvani, johon olen sataprosenttisen tyytyväinen. Sininauhaista riipusta ja Hypokritonia tein liialla vimmalla, jolloin kerronta kärsi enkä saanut esille kaikkia haluamiani yksityiskohtia ja sävyjä. Hukkasin ideoita matkan varrella, kun piirsin noita tarinoita liian hysteerisellä vauhdilla. Tarinat juoksivat myös liian nopeasti. Mutatoitunutta metsää olen piirtänyt verkkaisemmalla tahdilla, harkitummin, ja antanut tarinan rauhassa kulkea eteenpäin omalla painollaan. Tähän asti valmistuneisiin 25 sivuun olen onnistunut saamaan mukaan kaiken minkä olen alunperin halunnut ja kaiken minkä olen matkan varrella keksinyt.

Yksi ajatus, joka päässäni on pyörinyt: Miljonäärikulkurin piirrettyäni en ole enää kiinnostunut kuvaamaan ihmisten välisiä rakkaustarinoita. Sen sijaan eläinten välisiä romansseja olen hyvinkin innokas kuvaamaan. Tässä on takana selkeää psykologiaa: a) olen kokenut naisten kanssa pelkkiä pettymyksiä b) olen ihmisvihaaja c) rakastan eläimiä d) niinpä mielelläni kuvaan eläinhahmojen kautta niitä asioita, joista olen ihmisenä jäänyt paitsi. Naavametsäläis-tarinoissa tulee siis olemaan romanssien kuvauksia. Mahdollisimman herkkiä sellaisia.

    Samaten parhaiden ystävien läheisyyttä, halauksia ja lohduttelevia eleitä...

24.9.2013

Kvaakissa on viestiketju "Oletko kokenut harrastuksellista yksinäisyyttä?". Minä koen sitä mitä suurimmassa määrin. Kukaan muu isän, äidin tai isäpuolen suvussa ei ole koskaan piirtänyt. Kukaan ei ole lukenut koskaan sarjakuviani - ainakaan minun nähteni. Minulla ei ole koskaan ollut piirtämisestä kiinnostuneita ystäviä jotka olisivat osoittaneet kiinnostusta tutustua sarjakuviini, poislukien pikkuserkkuni jotka lapsina yrittivät jotain sarjiksia tai piirroksia väsätä. Perhepiirissä sarjakuvapiirtämisestäni ei ole minun kuulteni puhuttu ollenkaan, ei myöskään kotisivuistani. Ketään ei ole vähääkään kiinnostanut harrastukseni, lukuunottamatta sitä että Frej yritti 80-90-lukujen taitteessa jonkin verran avittaa järjestämällä minut sarjakuvakursseille ja ehdottamalla että yrittäisin lähettää sanomalehdille joitain sarjojani. Kvaak on siis ainoa paikka jossa olen saanut kommunikoida kaltaisteni ihmisten kanssa. Tosin sekin on nykyään vähän tylsä paikka. Kaikki sarjakuvat on keskusteltu jo puhki ja vilkkaimmat keskustelut käydään sarjakuviin liittymättömissä ketjuissa. Sarjakuvan suurimmat piirtäjästarat välttelevät paikkaa osittain ehkä piirtämiskiireiden, mutta myös foorumia kohtaan kokemansa halveksunnan ("harrastelijoiden leikkikenttä") takia. Kvaakista puhutaan jo kuolevana foorumina. Ehkä vielä liioittelua, mutta joitakin ennusmerkkejä on havaittavissa.

Kotisivuillani ei käy ilmeisesti kukaan muukaan, ainakaan kommenttien lähes täydellisen puuttumisen perusteella. Minä siis postaan kotisivuilleni sarjakuvia ainoastaan itseni huviksi. Toistaiseksi se ei kumma kyllä kyllästytä. Voin haistattaa pitkät kaikille muille jättämällä pois kommenttilaatikot sivujen alareunasta ja olemalla kirjoittamatta mitään omia mietteitä piirtämistäni sarjakuvasivuista niiden oheen. Eihän kommentteja kukaan kuitenkaan lähettäisi / lukisi. Voisin oikeastaan poistaa jopa vieraskirjani, kun ei sinne tule kuin spämmiviestejä jatkuvalla syötöllä. Niiden poistaminen vie joka päivä vähän vapaa-aikaa.

Harmittaa kuitenkin, koska olen perhepiirissä vielä aika tuntematon tapaus. Jo pelkästään sarjakuviani lukemalla äiti, isäpuoli, sisarpuolet ja sukulaiset saisivat jonkinlaisen käsityksen sielunmaisemastani.

Minä siis myös piirrän sarjakuvia ainoastaan itseni huviksi. Jos ei ketään voisi vähempää kiinnostaa se mitä minä kaikkein eniten rakastan tehdä ja josta saan eniten sielunpalkintoa, niin olkoon sitten näin. Mutta kyllä se syö joskus piirtämisintoa.

Mutatoitunut metsä on paussilla sillä aikaa kun yritän väsätä arvostelua Jalavan uudesta Corto Maltese - Kelttiläistarinoita -kokoelmasta. Hemmetin hitaasti ja nihkeästi edistyy. Sen jälkeen odottaisi arvosteluvuoroaan vielä toinen Hugo Pratt -albumi, Sertãon mies. Sitä en ole edes saanut vielä Jalavalta. Pyysin sitä jo viime viikon maanantaina, olisi pitänyt tulla jo. Onko Posti unohtanut tiputtaa postiluukustani saapumisilmoituksen (miksi luukkuni on niin perkuleen kapea - melkein joka sarjiksen joudun hakemaan postitoimistosta), vai olenko epähuomiossa vienyt saapumisilmoituksen paperinkeräykseen edes huomaamatta sitä? Kohta minä kyllä ostan sen albumin Akateemisesta, vaikkei rahatilanteeni ole tällä hetkellä paras mahdollinen.

Tunnen itseni hieman apaattiseksi. Toivottavasti ei ole alkavaa masennusta.

Kvaakissa on myös "Sarjakuvapiirtäjä: kerro murheesi" -ketju, mutta en minä tätä vuodatusta sinne laita. Silloinhan tyrkyttäisin omia huoliani muille ja kerjäisin kehuja ja huomiota muilta foorumin käyttäjiltä, se olisi typerä ja alhainen teko. Saisin niskaani vain kehotuksia pitää Kvaakissakin enemmän ääntä itsestäni ja piirtämisestäni, vaikka postaamalla omia töitäni sikäläiseen galleriaan. Vaan kun en piirrä muuta kuin niitä sarjakuvasivuja A3-arkeille. Kvaakin gallerian kokorajoitukset tekisivät sarjakuvasivuistani lukukelvottoman pieniä, ja koska en piirrä mitään muuta ei minulla ole mitään galleriaan sopivampaakaan. Syy siihen miksen piirrä muuta kuin sarjakuvaa (esim. luonnoksia, sivellinharjoituksia, yksittäisiä piirroksia, hahmosuunnitelmia ja tekniikkakokeiluja) on, että sellaisiin tuhraantuisi kallista vapaa-aikaa. Jos päivätyöni ei veisi niin paljon aikaa, ehtisin tehdä piirustustaitoa kehittäviä ja monipuolistavia pikkutöitä, mutta kun pelkästään sarjakuvaprojekteissa riittää työsarkaa loppuelämäksi. Kaiken mitä piirrän laitan kotisivuilleni. Jos se ei ole sarjakuvaa, se päätyy näille vuodatussivuille, kuten ylempänä olevat Kriitus-työt. Surullista mutta totta. Joudun kehittämään taitojani pelkästään sarjakuvasivuja piirtämällä, vaikka tarvitsisin kehittyäkseni myös pienimuotoisia irtiottoja sarjakuvatarinoista.