Autottoman ihmisen on vaikea päästä eroon vanhoista, hajonneista sähkölaitteista, varsinkin jos asuu vielä kaukana moisten laitteiden keräyspisteistä. Ullakkovarastossani oli mukava valikoima vuosien varrella hajonneita tai tarpeettomiksi käyneitä sähköllä käyviä tavaroita. Pari viikkoa sitten otin viimein tehtäväkseni viedä niitä vähän kerrallaan Hermannissa sijaitsevaan kierrätyskeskukseen. Ensimmäinen satsi sisälsi tietokoneen näppäimistön, vanhemmilta 1996 omaan kämppään muuton yhteydessä saamani CD-soitin/radiolaitteen, huonon ja halvan tupladekkikasettisoittimen sekä pienen aggregaatin jota käytin ripatessani vinyylilevyjä vuosina 2007-2008 kun minulla oli vielä USB:tä alkeellisempi vinyylilevysoitin.
Kolme päivää sitten toinen satsi. Litteän tietokonenäytön ja sen vanhan USB-vinyylisoittimen onnistuin tunkemaan urheilukassiin, vaikkei vetoketju mennytkään enää kiinni. Reppuun sujautin loppuunkäytetyn kahvinkeittimen. Sitten suoriuduin pakaaseineni junaan, Rautatientorilla hyppäsin bussiin, Arabianrannalla Kumpulan kampuksen kohdalla bussista pois ja sitten parin kilometrin kävely kierrätyskeskukseen. Siivoan nykyisin mm. Arabianrannassa sijaitsevaa päihdeklinikkaa kolmesti viikossa, joten kierrätyskeskus on melkein matkan varrella.
Vielä pitäisi saada viedyiksi yksi printteri ja yksi tietokoneen keskusyksikkö. Printteri on ainakin ongelma. Se ei taatusti mahdu kuin pahvilaatikkoon, ja pahvilootaa jossa on tulostin sisällä on vielä ikävämpi kantaa kuin pelkkää tulostinta. Mahtuukohan edes keskusyksikkö urheilukassiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti