2.10.2012
Eilen aukesi Myyrmäen kirjastossa kirjojen, sarjakuvien ja levyjen poistomyynti. Olin kärppänä paikalla. Levyt katsoin läpi, samoin osan kirjoista - joiden joukossa oli ainakin yksi Ray Bradburyn kirja joka olisi kelvannut minulle. Kirjat kuitenkin unohtuivat kun iskin silmäni sarjakuviin. Hohhoo, Luupäät 2-9! Minulla on ennestään englanninkieliset jpg-skannaukset koko saagasta. En ole ehtinyt niitä lukea. Joskus nähdessäni divareissa Luupäitä olen miettinyt pitäisikö ostaa, mutten ole viitsinyt kerätä niitä yksitellen ja metsästää puuttuvia osia. Nyt sain lähes koko sarjan kerralla. Antaa sen ykkösalbumin olla, kun minulla kuitenkin on ne skannaukset.
Sitten oli kaksi Enki Bilalin albumia: 32. joulukuuta ja Tapaamme Pariisissa. Hm, mieluummin olisin halunnut nähdä poistomyyntihyllyssä Bilalin vanhempaa tuotantoa, Metsästysretkeä, Unien vankilaa, Koston veljeskuntaa ja sen sellaisia. Myöhemmästä tuotannosta olen lukenut Kvaakissa niin ikäviä kommentteja. Mutta olkoon, 50 senttiä kappale kun maksavat, niin kyllähän ne mukaan lähtevät.
Vielä Berliinin muurin murtumisen kunniaksi 1990 tehty antologia Murros - rautaesirippu repeää. Pettymys sikäli, että useimmat niistä piirtäjistä, joista juuri olin innoissani, eivät ole tehneet koosteeseen varsinaista sarjakuvaa. Max Cabanes ja Jacques Tardi - aukeaman kokoinen kuva. Miguelanxo Prado - neljä sivua kuvitettua tekstiä. Mézières - yksi sanaton aukeama, jossa kaksi isoa ruutua ja kaksi pientä. Moebiukselta yksi sivun kokoinen ruutu, Bilalilta yksi vähän pienempi. Manaralta on sentään nelisivuinen sarjakuva (ilman nakuilua), vaikkakin mykkä. Neil Gaiman -faneille tiedoksi, että hän on tehnyt sivujen reunoille ulottuvan, aukeaman kokoisen synkkäsävyisen kuvan, jonka päällä on seitsemään osaan jaettu teksti. Vaikuttavan näköinen työ. Mutta hei, kuvien ja sarjojen pointti on tärkeämpi kuin pituus tai ruutujen määrä. Pitää tutkia tätä albumia ajatuksella...
Murros julkaistiin samanaikaisesti 13 maassa. Ruotsipainos on sikäli uniikki, että siihen on vielä 8 ruotsalaistekijää tehnyt omiaan, eli sivuja on tuossa Efter muren -painoksessa enemmän. Måns Gahrton ja Johan Unenge ovat taatusti työskennelleet yhdessä, samoin kuin Ulf Jansson ja Magnus Knutsson - ja miten lienee Andreassonien laita?
6.10.2012
Tehdessäni pienen divarikierroksen vähän aikaa sitten, ruksasin Vuorimiehenkadulla sijaitsevan Antikvariaatti Kauppamakasiinin pois kirjoittamattomalta divarilistaltani. Toinen kerta kun siellä kävin, ja minusta tuntui että paikka on nyt niin täyteen tupattu ja ahdas ettei siellä mahdu hoikka mies edes kääntymään. Sarjikset ovat hyllyssä isoissa pinoissa joita täytyy selata siten että ottaa parinkymmenen albumin mytyn käteen, vilkaisee selkämyksiä, asettaa pinon jonnekin lattialle (mikäli edes lattialla on tilaa), tutkii seuraavaa vastaavankokoista nippua jne. Koko ajan saa samalla liikkua varovasti ettei tönäise joka puolella olevia kirjapinoja. Minulla oli koko ajan kylmä hiki otsallani kun sarjakuvavalikoimaa tutkin, kun pelkäsin että kohta tapahtuu jokin onnettomuus. Tarjontakin oli vähän laihaa, mutta etten olisi poistunut tyhjin käsin semmoisen vaivan ja tuskan jälkeen, ostin Tarun Vanhoista herroista ja Ahlqvist-Kutilan Piirrä sarjakuvaa -oppaan kakkospainoksen. Nyt sai muinoin töhrimäni kakkospainoskappale sitten lähteä ja siisti kappale tuli tilalle. Siinä se nyt on hyllyssäni Oranssista Planeetasta hankkimani ykköspainoksen vieressä. Taru Vanhoista herroista sisältää kaikki jo omistamani kolme albumia kokonaisuudessaan sekä albumin verran lisämateriaalia. Kannatti siis sekin ostos. Tuosta lisämateriaalista minulla tosin oli jo pieni osa ennestään, mutta ei siis kaikkea.
Sääliksi käy divarinpitäjiä jotka pakkaavat liikkeensä niin täyteen ettei asiakas lopulta löydä sieltä mitään, kun ei mihinkään uskalla koskea ettei kirjapinot romahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti