Uusi asunto siis 28.3. lähtien Vaasankadulla. Pahamaineisella Vaasankadulla. Pummeja, juopuneita & muita syrjäytyneitä. Seutu niin ankeaa, etten viitsi kävellä täällä muuten kuin pakollisten kauppa- & kioskireissujen merkeissä. Asunto 19,5 neliön yksiö, joka vaatii paljon töitä jotta sen saa hyväksi asunnoksi. Frej on tee-se-itse -mies, joka tietää paljon sähkö- ja rakennustöistä. Hän uurasti minun puolestani Forenom-asunnon eteen, ja uurastaa nyt Vaasankadun asuntoni eteen. Minä seison tumput suorina vieressä ja tunnen itseni uusavuttomaksi.
Huhtikuu on jo edennyt jonkin matkaa, mutta uudessa kämpässäni on vasta vähän minun tavaroitani. Vanhemmat hankkivat omilla rahoillaan minulle kaikkia uusia tavaroita. Vanha pölynimurinikin sai lähteä ja uusi ostettiin tilalle. Frej ostaa hyllyjä, pistorasioita, suihkuverhon ja sille telineen, aikoo ostaa uuden sängyn ja vaatekaapinkin. Uhraavat eläketulonsa minuun, hemmetti. Olen 38-vuotias, mutta olo tuntuu paapotulta. No, kiitollinen pitäisi olla ja niin olenkin.
Elämäni masentaa minua. 40:n rajapyykki lähestyy, ja nyt mieleni täyttää tietoisuus siitä, ettei elämäni enää tästä etene mihinkään suuntaan. Ei minusta enää voi tulla mitään kehumisen arvoista. Tähän kurjaan elämään olen jämähtänyt.
Nettiyhteyteni on maaliskuun alusta lähtien ollut mokkulan varassa. Helvetin huono yhteys. Jos yritän kuunnella jotain musiikkia YouTube-videosta (levyni ovat viettäneet aikaansa vanhassa yksiössäni), video ei aina meinaa edes käynnistyä. Jos lähteekin pyörimään, se saattaa pysähtyä määrittelemättömäksi ajaksi. YLE Areenassa sama juttu. Nettisivut latautuvat huonosti.
Jotain lohtua tuo kevät. Tosin HITAASTI ja MYÖHÄÄN se saapuu. Saapuu kuitenkin. Valo lisääntyy, lämpökin. Saan tästä lisää vireyttä ja jaksan työntekoa paremmin. Raput ovat koko ajan siistimpiä kun ei tule enää loskaa ja hiekoitusta sisään. Ei kesä ole ainoa vuodenaika jota rakastan. Nautin minä keväästäkin.
Hankin tänään DNA Welho -liittymän. En ole asentanut sitä vielä. 100 megan nettiyhteys. Vaasankadun talo on Welho-talo. Elisa Viihde-sopimukseni on irtisanottava. Tosin tuli mieleeni, että digiboksini - se joka toimii - tuli Elisa Viihde -liittymän mukana. Jos irtisanon liittymän, digiboksi on palautettava ja jäljelle jää vanhempieni hankkima digiboksi - se jota en saanut toimimaan. No, telkkarista en katso kuin vanhoja Suomi-leffoja, joten ei paljon vahingoita elämääni.
Ensi viikonlopun aikana saadaan ilmeisesti kaikki tavarani siirrettyä Etelä-Haagasta tänne Vaasankadulle. Eilen toin tänne jo joitakin CD-levyjä, tussikyniä ym. pikkutavaroita. Loppui ahdistus, kun nyt voin kuunnella taas musiikkia taukoamatta kotona ollessani.
Haagaa tulen kaipaamaan aina. Sinne jäävät maahan juuret, jotka minä puskin. Pelkkä kanto ilman runkoa. Ehkä käyn tästedes säännöllisesti katsomassa sitä. Katselen samalla tuttua, rakasta ympäristöä. Vaasankadulta yritän ummistaa silmäni. En halua katsella sitä. Sattuu silmiin koko slummiympäristö. Joka toinen liikehuoneisto on kapakka täynnä örveltävää asiakaskuntaa. Ai, yksi italialaisravintola löytyy. Siellä Frej, Riitta ja minä kävimme kolmistaan syömässä tässä yhtenä päivänä. Löysimme sen lopulta kierreltyämme ensin iiisoon ympyrän, joka ulottui Kallioon asti. Sinä aikana näimme vain pubeja.
Mutta hei, kunnon säilytystilat! Ensin pelästyimme, kun huomasimme, että luvattu kellarikomeroni on melko tarkalleen puhelinkopin kokoinen. Myöhemmin löysin oman ullakkovaraston, joka on vieläpä se kaikkein suurin koko ullakolla. Isompi kuin Haagassa. Pahuksen pimeä tosin, mutta doesn't matter.
Itse asuntoni säilytystilat ovat erittäin säälittävät. Kaksi kaappia, ja eteisessä ovella varustettu naulakko. Kaappien syvyys- ja leveysmitat sellaisia, etten pysty mielikuvituksellani keksimään mitään, mitä niissä voisi säilyttää. Toisessa kaapissa ohuet vanerilevyt, jotka räsähtävät pienestäkin painosta. No, vaatteet ja vuodevaatteet saan mahtumaan sisään, mutta kauhealta näyttää. Naulakkokin on niin ruppuinen, että jos minulla olisi numeroa isommat kengät, ei ovi menisi enää kiinni. Frej pystytti naulakon toiselle seinälle. Siinä ovellisessa naulakkokaapissa on nyt pölynimuri. Se mahtuu juuri ja juuri.
Vaasankadun talossa tehty putkiremontti vuonna 1990. Hmm, kuinka pitkällä aikavälillä noita remontteja tehdään?
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti