21.9.2011
Leikkasin tukkani. Puolen vuoden hiukset saivat kyytiä. Kun rahaa on mennyt niin paljon levyihin, sarjakuviin ja kirjoihin, niin halusin vähän säästää tätä kautta. Olen kerran aiemmin leikannut itse tukkani, se oli pari vuotta sitten kun olin masentunut ja rahapulassa, ja velkataakka painoi. Silloin tuntui että takaraivosta jäi vähän pitkäksi, mutta nyt onnistui hyvin. Niskatukasta on tietysti vaikea saada itse tarpeeksi lyhyttä. Sitten vielä trimmaus alapäästä ja takapuolesta, karvat pois selästä ja olkapäistä, ja parin päivän leukasänki pois. Huh huh, on siinä miehelle kauneudenhoitoa tarpeeksi.
Corto Maltesesta vielä: sarjisfestivaaleilla huomasin myös Samarkandin, mutta ostin vain Tangon ja Venetsian kun rahat eivät riittäneet kolmeen albumiin. Nyt vaikuttaa siltä, että tein oikean valinnan. Samarkandista tulee kohta uusi painos. Amazonista taas tilasin Etelämerialbumin englanniksi, eli "Ballad of the Salt Sea". Heijaa, vain Nuoruus jää puuttumaan.
23.9.2011
Jatkan taas ammoin näkemieni mutta vielä RYMissä arvioimattomien elokuvien katselua. Kun monissa netistä lataamissani elokuvatiedostoissa on mukana useita vaihtoehtoisia ääniraitoja, joissa on jokin vieraskielinen dubbaus, se laittaa minut taas miettimään dubbauksen mielekkyyttä. En usko, että niissä maissa, joissa elokuvia ja tv-sarjoja dubataan, oikeasti ihaillaan muunmaalaisia näyttelijöitä. Miten voi fanittaa jotakuta näyttelijää, ellei saa kuulla hänen oikeaa ääntään? Näyttelijän roolisuorituskin menee pilalle, kun hänen äänensä hoitaa joku mitätön dubbaaja.
Jokunen vuosi sitten tätini halusi nähdä elokuvan "Tyttö ja helmikorvakoru", ja minun piti tulla mukaan. Menimme Lasipalatsin Bio Rexiin, jossa se pyöri. Minua ei elokuva kiinnostanut ollenkaan. Tiesin ettei se olisi minun makuuni, eikä juuri sitten ollutkaan. Otin kuitenkin elokuvasta kaiken irti tarkkailemalla valaistusta, lavastusta, esineitä ja sen sellaisia yksityiskohtia. Se, että leffa käsitteli maalaustaidetta, oli oikeastaan hyvä juttu minun kirjoissani. Minusta ei ole maalariksi. Karjaan kansanopistossa vuosina 1995-96 tein muutaman öljyvärityön, mutta kaameita niistä tuli. Vesiväri onnistuu paremmin, mutta siinäkin olen vain käytännöllinen, en erityisen hyvä.
Kerran tätini kysyi minulta, kiinnostaisiko minua vastavuoroisesti kutsua hänet elokuviin. Katsoin lehdestä, mikä kaupungilla pyörivä elokuva sopisi parhaiten tädin nähtäväksi, ja valintani osui Spielbergin "Terminaaliin". Täti ei tainnut ihmeemmin vaikuttua leffasta, mutta minusta se oli aika hyvä. Parempaa harmitonta elokuvaa ei kuitenkaan silloin teattereissa esitetty. Loppukohtaus jazz-juttuineen oli ehkäpä parasta. Eipä olisi hassumpaa viettää aikaa tuollaisella jazz-klubilla.
Jotkut puhuvat siitä, että Spielberg olisi taantunut ohjaajana. Onko muka helppoa 36 vuoden ajan suoltaa mestariteoksia toisensa perään, varsinkin kun on vielä sellainen työmyyrä? Minusta Spielberg tekee niin hyvää työtä kuin nykyajan Hollywoodissa pystyy. Ei kukaan ohjaaja kykene siellä enää tekemään sen parempaa työtä. Ei Spielberg ole romahtanut, vaan koko Hollywood. Eiköhän unohdeta tuo entinen kultakaupunki, jonka hyvät päivät ovat vuosikymmeniä sitten päättyneet, ja etsitä niitä laatuelokuvia muualta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti