1.12.2011
Tekaisin pari esisivua, lisäsin ja parantelin kuvatekstejä, korjasin turhia englanninkielisiä kohtia ja puhekielisiä sanoja. Poistin tyhjät rivit jotka osuivat sivujen alkuun. Olen pinnistellyt päätäni yrittäessäni keksiä jotain täytetekstiä irvisteleviin aukkokohtiin. Aukot on nyt paikattu ja tarinatakki alkaa olla tyhjä. Vuoden 2009 tapahtumia ja lopun sekalaisia mietelmiä lukuunottamatta teksti tuntuu valmiilta. Vaan eihän se ole. Täytyy hioa, hioa ja vielä kerran hioa.
Elämäkerrastani on nyt kaksi versiota, kuvien kanssa ja ilman. Kuvien kanssa tiedosto on niin suuri, että pelkään sen tärveltymistä. Koneeni tuhosi sen jo yhden kerran kun yritin tallentaa. Onneksi muistitikullani on varmuuskopio.
15.12.2011
Sarjakuvien suhteen hillitsen nyt itseäni. Kokeilin yhden kerran Huuto.netiä, kun siellä kaupattiin Ruutu-lehden numeroa 5/74, joka minulta juuri puuttuikin. Kansilehden irtoaminen ja repeytyneen kannen korjaaminen teipillä ovat sellaisia kuntovikoja, ettei lehteä huoli kukaan muu kuin keräilijä, jolta sattuu juuri ko. numero puuttumaan. Tämä keräilijä siis huoli sen. Minun ei tarvinnut huutaa kenenkään kanssa kilpaa, vaan iskin heti alkuun euron tarjoushinnan, ja se pysyi. Minulta puuttuu täysin kilpailuvietti. Sen takia en olekaan elämässäni menestynyt.
Minun ei tarvinnut edes maksaa postikuluja???
Tilasin viikko sitten itselleni myös joululahjan... Odottelen sen kolahtamista postiluukusta. Tosin lahja saattaa saapua vasta joulun jälkeen, mutta jaksan kyllä odottaa.
Itsenäisyyspäivänä olin perheemme perinteeksi muodostuneella illallisella turkulaisessa Teini-nimisessä ravintolassa. Yksi harvoista tilaisuuksista saada minä ja isäpuolen tyttäret Jonna ja Mia kokoontumaan samaan paikkaan ja vaihtamaan kuulumisia. Jonna on eroamassa Terostaan. Mies ei ottanut lainkaan osaa lastenkasvatukseen ja taloudenpitoon, vaan sälytti ne hommat vaimolleen milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse vain paiski töitä tai vietti vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Harmin paikka, mies tuntui niin symppikseltä ja sitten kävikin tällainen asia ilmi. Tytär on viisivuotias ja poika vielä nuorempi, heistä tulee avioerolapsia minuakin nuorempina. Mialla taas on pitkästä aikaa poikaystävä. Yhtä lihava ja ilmeisesti patalaiska sohvaperuna. Saa nähdä mitä siitä suhteesta tulee, huonot ennusmerkit ovat jo ilmassa.
Minä voin taas salaa kehua omaa viisauttani, kun en ole lähtenyt mukaan ihmissuhderulettiin. Onnistunut suhde naisen kanssa on yhtä harvinainen kuin lottovoitto mutta nielee yhtä paljon rahaa kuin henkilökohtainen konkurssi.
16.12.2011
Mistä ihmeen voipulasta nyt vaahdotaan? Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia löytää Floraa lähikaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti