27.4.2010
Junista löytyy paljon lehtiä, mikä on hyvä asia. Luen paljon, tosin kirjoja en ehdi lukea. Liikaa kaikkea muuta. Kirjahyllyni maailmankirjallisuuden klassikkoteokset odottavat eläkepäiviäni, silloin minulla on aikaa lukea niitä. Kotiin tulee Hesari, junista kerään iltapäivälehdet, Seiskan (hyh) selaan aika nopeasti läpi, Hymyn myös, Suomen Kuvalehden luen tarkkaan. Voisin tilata SK:ta jos olisi varaa, olen aina pitänyt lehdestä. Jos löytyy Newsweek, Time tai ulkomaisia musiikkilehtiä, voi sitä iloa. Tiedelehdet täytyy myös lukea. Joskus voin vilkaista muita suomalaisia sanomalehtiä paremman puutteessa. City-lehti ja Sue on pakko lukea, Voima-lehden olen hylännyt täysin. Ei edusta minun maailmankuvaani. Tai edustaahan se tavallaan, mutta liian äärimmäisesti. Se lehtihän on eettisyydestä numeroa tekeville kasvissyöjille. Mitä Toinen luokka -sarjakuvallekin on tapahtunut? En ymmärrä.
Kiva myös, että junista löytyy välillä ruokaa ja juomaa, jota vien kotiini. Kaikki puolikkaat mehutölkit ja limsapullot kelpaavat. Minulle parempi vaihtoehto kuin kauppojen roskisten tonkiminen, semminkin kun lähikauppani eivät ole mitään apajia sen suhteen. Yritetty on. Ei ehkä silti hirveän terveellistä, mutta minun rautainen kehoni on kestänyt hienosti. Silti mietin, mitä kaikkia outoja aineita kehooni lipsahtaa siellä työpaikalla. No, kuoleehan sitä kuitenkin, ei mitään pointtia yrittää kaikin tavoin pitkittää omaa elämää, ei se taida olla tarkoitus. Senkun elää vain, eikä mieti kauanko sitä vielä täällä porskuttelee.
20 päivän kuluttua alkaa Operaatio Mastercard.
28.4.2010
Tähän aikaan vuodesta mieluusti näkisi jo lehtiä tai edes isoja silmuja puissa. Huomaa että talvi on ollut rankka. Pelkäsin jo ettei luonto heräisi enää ollenkaan. Ei vaiskaan, ainahan se. Mutta kovin on rähjäisen näköistä kaikkialla. Ruoho on ruskeaa, maa on täynnä kuolleita lehtiä, kuivia oksia, koivunheteitä ja hiekoitussepeliä. Miksei luontoäidillä ole imuria?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti