17.4.2010
Hammaslääkäri ei saanut koko alempaa viisaudenhammasta poistetuksi. Ikeneen jäi palasia. Kaksi sirua olen saanut kaivettua ulos, ainakin kolmas on vielä piilossa. No, tulee lisää töitä kynsileikkurille ja partakoneenterälle. Minulla on hyvä kivunsietokyky, ei siinä muuta tule kuin hieman ylimääräistä puuhaa jonain vähän tylsempänä hetkenä.
21.4.2010
Olisi hauskaa tekstittää elokuvia ja tv-sarjoja - pikku vinkkinä. Harjoittelen usein itsekseni kun katson jotain kivaa englanninkielistä filmiä. Mutta hei, mieluiten vanhoja tuotantoja...
24.4.2010
Vihdoinkin velkani on painunut alle 2000 euron. 1935 euroa tarkkaan sanoakseni. Silti en voi välttyä kysymästä: miksi? Minunhan pitäisi olla jossain kaupungilla shoppailemassa, kahvilassa rentoutumassa, ja ostelemassa lisää levyjä divareista. Nauttimassa palkastani. Kiitos sen helvetin somalin joudun vielä odottamaan kuukausia ennen kuin talouteni on kunnossa. Olen jo unohtanut miltä tuntuu kun tilillä on säästöjä. Mahtaa olla upea tunne, pääsisipä joskus kokemaan sen. Minähän elän vaatimattomasti, kulutan vähän. En juo, en polta, en käy juuri missään, ei ole sosiaalista elämää, minulla on halvat harrastukset. Miksi silti joudun aina kiristämään vyötä? Vuodesta toiseen? En tajua. Onko joku tuolla ylhäällä päättänyt etten koskaan saa nauttia siitä kun tilillä on rahaa? Aina sattuu jotain ikävää, joka syö minulta kaikki rahavarani ja palkkani kuukausiksi / vuosiksi eteenpäin. Tyttöystävä helvetistä tai joku ketku afrikkalainen joka vetää minut mukaan johonkin kepulihommaan. En minä halua edes kuluttaa paljoa, haluaisin vain että tililleni kertyisi iso rahasumma jota minun ei tarvitse tuhlata. Kunhan rahaa olisi, ettei tarvitsisi murehtia siitäkään. Halveksin ihmisiä jotka kuluttavat kaiken rahan minkä saavat vain koska tuhlaaminen on heidän mielestään kivaa. Ei ole minun mielestäni. Rahaa kulutetaan vain sellaiseen mitä oikeasti tarvitsee hengissäpysymiseen. Välillä voi kartuttaa levykokoelmaa kuten minä teen, tai käydä kahviloissa nauttimassa jotain pientä. Halvat ilot voittavat kalliit ilot, koska ne tulevat halvemmiksi, ja niistä jää säästöönkin jotain.
Tulivuorenpurkaus? Tuhkapilvi? Kuljetusalan lakko? Mitä ne ovat? Eivät ne minun elämääni vaikuta, kun en matkustele, en omista autoa, en liiku enää ulkona vapaa-aikanani, ja ostan vain pienen valikoiman elintarvikkeita. Aina samat muutamat perustuotteet. Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, etteivät maailman mullistukset hankaloittaisi elämääni. Aika hyvin olen siinä onnistunut. Suosittelen muillekin. Ei elämiseen ja elämästä nauttimiseen tarvita paljoa. Yritän vain ottaa elämästä yksinkertaista nautintoa irti, ottaa rennosti väistämätöntä maailmanloppua odotellessa. Ei kukaan mahda enää mitään sille, että tuhoon syöksytään, en minä ainakaan aio sitä yrittää pitkittää tai estää. Onko itsekästä? Itse puhuisin mieluummin itseni suojelemisesta. Nyt kun olen havainnut että muiden ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta - niin naisten kuin miestenkin - aiheutuu vain ongelmia itselle, en ole kontaktissa vapaa-aikanani kenenkään kanssa. Paitsi sukulaisteni, kukaan heistä ei sentään ole minua huijannut tai käyttänyt hyväkseen. Ainoat ihmiset, joihin vielä uskallan luottaa.
Se oikeudenkäynti palaa vieläkin välillä muistoihini. Pikavippisekoilut myös. Ei sentään tule ahdistuskohtauksia kuten viime vuonna. Olin oikeasti menettää järkeni. Tunsin suorastaan miten älli pakenee päästäni. Onhan se aika hälyttävää, jos yhtenä huhtikuisena päivänä olin iltavuoron jälkeen niin kireä, että kävelin koko ison ratapiha-alueen ympäri ennen kuin lähdin kohti pukuhuonetta vaihtamaan vaatteet. Tai että jossain alikulkutunnelissa sain niin pahan kohtauksen, että potkin seiniä, pylväitä ja kaikkea mikä silmiini osui. Kukaan ei onneksi nähnyt. Tavallaan olisin halunnut että joku näkisi, tulisi selväksi että tämä mies voi huonosti. Tavallaan taas en halunnut kenenkään näkevän, olisi tullut ikävää sanomista. Yksi työkaverini huomautti toukokuussa jatkuvasti, että vessojen pesun jälkeen jätän aina vessojen ovet sulkematta. Okei, suljetaan sitten. No, miksei tuo ovi mene kiinni? No helvetti, paiskotaan se saatanan ovi sitten kiinni!!! Ja se työkaveri näki ja kanteli sitten pomolle. Jouduin puhutteluun, ja lopputulos oli, että minulle suositeltiin stressilomaa. Pomo huomautti, että kiukuttele vain, jos mieli tekee, mutta älä silloin kun joku näkee. Höh, sehän oli ainoa kerta kun joku näki! Silloin kun opiskelin graafista suunnittelua arkipäivät ja siivosin viikonloput sekä kesälomat, minulle kertyi melkoinen määrä käyttämättömiä lomapäiviä. En tiennyt että sellainenkin käytäntö tuottaa lomapäiviä, ennen kuin minulle kuukausia opiskelujen päättymisen jälkeen ilmoitettiin, että minulla on 66 käyttämätöntä lomapäivää. Käytin niistä osan silloin, toukokuussa sitten lähes kaikki loput. Sain siis neljän viikon stressiloman. Saatoin siis ruveta makselemaan pikavippejä takaisin kokopäivätoimisesti eikä vain työpäivien jälkeen iltapuuhana. Ja sen loman aikana tullipoliisi sitten soitti ovikelloani, ja koko karmiva totuus sen somalin vehkeilyistä lävähti silmieni eteen. Itkettää vieläkin.
Ihmettelen suuresti ettei edes oikeudenkäynti aiheuttanut minulle painajaisia. En ole nähnyt yhtään painajaista moneen vuoteen, eikä viime vuosi asiaa muuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti