24.4.2011
Voi jestas, mikä päivä. Kuin kesä olisi. Rentoilen vain kotona ja nautin parhaasta mahdollisesta pääsiäissäästä. Katselen piirrettyjä ja kuuntelen samalla YLE Areenasta Puhelinlankoja, hypäten kuitenkin niiden tylsien kappaleiden yli joita ihmiset siellä toivovat. Mämmit on ikävä kyllä syöty jo ajat sitten, ostin vain pari laatikollista. Usein olen ostanut enemmänkin, mutta en nyt uskaltanut ostaa enemmän kuin mihin rahat riittivät. Joku Puhelinlankojen asiakas ilmoitti tuossa syöneensä mämmiä ja silliä. Juontajat ihmettelivät, että onpa siinä melkoinen sekoitus. "Joitteko myös kuravettä kerman kanssa?", tokaisin. Tämä ihan vain näytteenä siitä, millaisia juttuja aina keksin.
Olo on jotenkin kumman puhdistunut. Johtuneeko vain siitä, että lumesta päästiin eroon... ja lisääntyneestä lämmöstä? Nyt voin pitää ikkunaa auki koko päivän ja tuuletella talven ummehduksen ulos yksiöstäni. Juon teetä, rouskutan porkkanoita ja ahmin ruisvoileipiä runsailla kasviksilla. Liikuskelen notkeasti että niveleni pysyvät fleksiibeleinä. Olo on niin terve että ihan hirvittää.
30.4.2011
En tarvitse yhdeltäkään ihmiseltä mitään. En syötävää, en lahjoja, en mitään tavaroita. Kunhan on työ josta saan palkkaa, jolla voin ostaa itse mitä tarvitsen. Vain minä voin tietää mitä haluan ja tarvitsen. Ei kenenkään tarvitse antaa minulle koskaan mitään. Voi kuulostaa oudolta, mutta tosiasia on, etten itse ole koskaan osannut antaa kellekään mitään. En ole ostanut paljoa lahjoja kenellekään, enkä jakanut kenenkään kanssa sitä mitä minulla on ollut. Mikähän siinä on ollut syynä? Sekö, että olen ollut ainoa lapsi? Että sen jälkeen olen asunut perheessä, jossa en niin paljoa ole viihtynyt? Että omillani asuessani minulla on ollut välillä niin paha rahapula, ettei ruokaankaan ole ollut varaa? Mene ja tiedä. Kuitenkin, koska en osaa antaa mitään muille ihmisille, ei minulla ole myöskään oikeutta vaatia muilta mitään. En minä silti aivan itsekäs ole. Kaikki tuntemani ihmiset saavat vapaasti tutustua kirjahyllyni sisältöön: sarjakuviin, kirjoihin, lehtiin, levyihin, elokuviin... Satua ei kirjahyllyni kiinnostanut. Hän välitti vain tietokoneestani.
Poden joskus huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän annan muille ihmisille. Kellään ei ole minusta paljon hyötyä. Satu ja Elmi kyllä ottivat kaiken minkä minusta halusivat ja irti saivat - väkisin, kuin iilimadot.
7.5.2011
Heikki Hurstin leipäjono häädetään nykyisestä paikastaan Kalliossa, koska se laskee alueen asuntojen arvoa. Itse asiassa asuntojen arvon pitääkin laskea, jotta ihmisillä olisi varaa hankkia niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti