22.2.2011 - 15.3.2011 - Warner Brothers: Looney Tunes -piirretyt

22.2.2011

Warner Brothersin Looney Tunes -animaatiot ovat loistavia. Yritän katsoa koko kokoelmani lyhyen ajan kuluessa ja arvottaa ne RateYourMusicissa. Ylimääräistä hupia tuottaa suomenkielisten tekstitysten luominen päässäni. Olisi hauskaa tekstittää leffoja, ja tehdä homma paremmin kuin jotkut. Yksi parhaista: yhdellä DVD:llä omistamani "Bully For Bugs", jossa Väiski Vemmelsääri jallittaa härkää espanjalaisella areenalla. Haukkumasanat "What a gullibull! What a nincowpoop!" ja "What an imbecile! What an ultramaroon!" on DVD:n suomenkielisessä tekstityksessä käännetty tylsästi "Herkkäuskoinen härkä. Säälittävä sonni." ja "Imbesilli. Uskomaton urvelo." Miten olisi: "Mikä härkäpönttö! Mikä lehmäntti!" ja "Jo on impässilli! Ääripäätön!" Ei siinä tarvita kuin ajattelukykyä.

15.3.2011

Kun jostain asiasta innostun, se vie minut mukanaan täysin. Vuosia sitten ostin neljä DVD:llistä Warner Brothersin piirrettyjä. Sitten niitä piti saada lisää. Internet Movie Databasen avulla loin täydellisen Microsoft Works -listan kaikista firman tuottamista piirretyistä. Tai itse asiassa kokosin WB:n animaatio-ohjaajien omat filmografiat, lisäsin jokaisen piirretyn kohdalle IMDB:stä poimitun juoniselostuksen tai arvostelun, ja ryhdyin imuroimaan niitä piirrettyjä koneelleni nettiin postatuista torrenteista. En kerännyt kaikkia kerralla, vaan tyydyin ensin yhteen isoon satsiin. Kun aikaa oli kulunut, keräsin vielä lisää. Ja sitten taas hieman lisää. Sitten taas ison määrän lisää. Sen jälkeen kävin sen tekstitiedostoni läpi ja valitsin puuttuvista piirretyistä nelisenkymmentä kiinnostavinta ja imuroin ne. Lopulta päätin että kerätään nyt sitten ne loputkin vielä. Nyt minulla on melkein kaikki Warnerin vuosina 1941-1969 tuottamat piirretyt sekä joitakin vanhempia ja muutama tuoreempi. Myös kooste-elokuvat ja täyspitkä "Gay Purr-ee" (1962) ovat hallussani. Kaikki katsottu ja poltettu DVD-R -levyille, ja RateYourMusicissa olen antanut niille arvosanatkin mikäli ne on sinne laitettu.

Minulla ei ole kaikkia sotamies Snafun seikkailuja, niitä joita tehtiin valistuspiirretyiksi armeijan sotilaille toisen maailmansodan aikaan - eikä kummemmin kiinnostakaan kerätä kaikkia. Ei niillä ole enää kuin historiallista arvoa. Pari ilmeisesti kadonnutta piirrettyä puuttuu minulta myös, "Secrets of the Caribbean" (1945) ja "A Hitch in Time" (1955). Lisäksi minulla on hyvä kokoelma Tex Averyn tuotantoa ja joitakin Disneyn juttuja. Täyspitkistä piirretyistä "Fantasia", "Make Mine Music", "Melody Time" ja "Lilo & Stitch", sitten on tv:stä ammoin nauhoittamani puolitoistatuntinen kooste-elokuva "Lifestyles of the Rich and Animated" jossa on 11 klassista Disney-lyhytpiirrettyä miltei kokonaisuudessaan Taavi Ankan juontojen linkittäminä. Ne piti tosin tunnistaa IMDB:tä apuna käyttäen, sillä alkutekstit on niistä silti leikattu pois. Nyt kun tiedän noiden yhdentoista piirretyn nimen, olen voinut arvottaa ne RateYourMusicissa.

Tämäkään kokoelma ei sammuttanut nälkääni täysin. Käydessäni läpi DVD-kokoelmaani löysin Marx-veljesten leffojen bonusmateriaalien joukosta muutaman MGM:n tuottaman piirretyn, joista pari oli todella upeita. Tutkin firman animaatiotuotantoa IMDB:ssä ja sain sen käsityksen, että vähän suppeaa on. Tex Averya, Tom & Jerryä... Kissalan pojat-sarjakuvan pohjalta tehtiin 30-luvun lopulla muutama mustavalkoinen "Captain & the Kids" -piirretty. Sitten oli Barney-karhun seikkailuja ja joitakin irrallisia piirrettyjä. Keräsin YouTubesta ne neliväripiirretyt mitä löytyi, Tom & Jerryjä lukuunottamatta. Ne jätän väliin. Tex Averyn neronleimauksista olen nauttinut jo muutamia vuosia ahkeralla tahdilla, eli niitäkään ei tarvitse enempää kerätä.

Nyt minulla on siis melkoinen cartoon-kokoelma. Olen tehnyt päässäni huomioita ja yleisarvioita, ja koetan tässä nyt vuodattaa niitä.

Ensinnäkin Disneyn tyyli ei oikein pure. Vakiohahmoista en voisi juuri vähempää välittää. Akulla ja Mikillä on ärsyttävät äänetkin. Löysin yhden torrentin, jossa olivat lähes kaikki Disneyn lyhytpiirretyt, ja latasin siitä kaikki lyhärit, joissa ei esiinny yksikään firman vakiohahmoista. Etsin nimenomaan abstrakteja, kokeilevia piirrettyjä. Vain yksi tyydytti minua: "Bumble Boogie" (1948). Se on upea! Tosin myöhemmin paljastui, että se löytyy myös "Melody Time" -koosteesta, joten minulla on nyt "Bumble Boogie" tuplana. No, ei se mitään.

Minuun puree enemmän Warner Brothersin särmikkäämpi, anarkistisempi tyyli. Väiski, Repe ja Maantiekiitäjä ovat suosikkejani. Kuitenkin myös isäntää etsivä tyrkky Charlie-koira ja kaksi kohteliasta taskurottaa ovat mainioita hahmoja. Pepe le Pew'n seikkailuissa oli aina sama juoni, mutta Pepe oli hahmona vastustamaton, eihän tuollaisesta metroseksuaalisesta hurmurista voi olla pitämättä. Minua kiinnostaa etsiä Pepen aina samankaltaisista seikkailuista erityispiirteitä, ideoita jotka saavat aina yhden piirretyn poikkeamaan muista. Onhan se tietyllä tavalla palkitsevaa löytää jokin pikku juju, joka laajentaa ja syventää tuon hahmon persoonaa. Sylvesteri-kissa oli parhaimmillaan silloin kun hän teki jotain muuta kuin jahtasi Tipiä. Hauska hahmo silloin kun häntä käytettiin vähän monipuolisemmin. Foghorn Leghorn oli vähän kiikun kaakun-hahmo, joskus hauskaa seurattavaa silloin kun gagit olivat hyviä ja juoni näppärä. Huonoimmillaan tylsä. Putte Possun kohtalona oli olla totinen aisapari sekoilevammille ja hauskemmille pääkoheltajille, kuten Väiskille ja Repelle. Statisti, ja syystä. Ei hän yksinään jaksanut kantaa kokonaista piirrettyä.

Noin yleisesti ottaen, puhuttiin sitten Disneystä, Warner Brothersista tai Metro-Goldwyn-Mayerista, 30-luvulla tehdyt animaatiot ovat kaikin tavoin melko alkeellisia. Heti kun värit saatiin mukaan seuraavan vuosikymmenen taitteessa, animaatioista tuli yhtäkkiä visuaalisesti henkeäsalpaavan upeita. Ihastelen noita 40-luvun alun animaatioita silmät suurina ja toivon että pystyisin luomaan jotain samanlaista. Toisen maailmansodan jälkeen myös sisältöpuoli kohosi huippuunsa, gagit muuttuivat yhä absurdimmiksi ja kekseliäämmiksi. 50-luvulla alkoi taantuma, vuosikymmenen loppupuolen piirretyt ovat pelkistettyjä ja tyyliteltyjä ja vähän ankeanoloisia, ja siitä alamäki jatkui hitaana. Ehkä deadlinet ja tuotantovaatimukset (määrä tärkeämpi kuin laatu) pakottivat nopeaan työskentelyyn? On surullista katsoa Warnerin 60-luvun loppupuolen halpoja animaatiorumiluksia. Ainut piristys oli Chuck Jonesin tuottamat Tom & Jerry -animaatiot.

Aivan, Tomista ja Jerrystä lisää. Olen kai lapsena joskus katsonut jotain heidän kohelluksiaan, mutten koskaan ole kehittänyt mitään suhdetta heihin. Olen vältellyt katsomasta heidän piirrettyjään osittain väkivaltaisuus-kuulopuheiden säikäyttämänä, osittain siinä luulossa että ne piirretyt ovat halvalla tehtyjä. Hahmojen historiaa yhtään tuntemattomana tutkin Chuck Jonesin filmografiaa ja huomasin, että hän ohjasi joukon T&J-lyhäreitä 60-luvulla - ajattelin, että ne ovat varmaankin ensimmäiset koskaan tehdyt T&J-piirretyt. Nyt kun keräsin tämän WB-animaatiokokoelmani, täytyi tietysti kerätä nuokin. Katsoessani sen vanhimman, joka oli "Penthouse Mouse" vuodelta 1963, huuli pyöristyi. Hei, tämähän on vaikuttavaa työtä. Kunnon budjetilla ja näppärillä gageilla toteutettua Jonesin parhaimmistoa. Muutama seuraava T&J-piirretty meni silmieni editse yhtä vaikuttavalla teholla, ja tuumin, että näihin hahmojen suosio epäilemättä perustuu. Sitten tutkin asioita Internet Movie Databasessa ja opin, että William Hanna ja Joseph Barbera tekivät ensimmäisen T&J-piirretyn jo 1940 ja yli sata muuta 50-luvun loppuun asti. Kuulemma nuo Hanna-Barberan tuotokset ovat niitä suosittuja, Chuck Jonesin tekeleet taas saavat T&J-fanien keskuudessa kritiikkiä siitä, että mies sovelsi niihin Maantiekiitäjä/Kelju K. Kojootti -kaavaansa ei kovin hyvällä menestyksellä, eikä niissä myöskään ole samaa henkeä ja taikaa kuin Hanna-Barbera -tuotannoissa. Makuasia, minusta Maantiekiitäjä-kaava on hyvä kaava, ja hyvää kaavaa saa käyttää estoitta. Pikavilkaisuni Hannan ja Barberan Tom & Jerry -piirrettyihin ei saanut minua innostumaan. Uteliaisuudesta katsoin putkeen myös kaikki Gene Deitchin räpellykset 60-luvun alusta. Heh heh, ne on paras jättää kohteliaasti kommentoimatta.

Pohdiskelen MGM:n animaatiotuotantoa, sitä, miksi se jäi Disneyn ja Warnerin varjoon. Vuosina 1938-1955 puljun animaatiosiipeä johtanut Fred Quimby oli kuulemma epäsuosittu. Lahjaton tylsimys, joka ei ollut täydestä sydämestä mukana animaatiohommissa, mutta tappeli silti animaattoreiden kanssa näiden ideoista ja omi itselleen kaiken kunnian joka kerta kun MGM:n piirretyt voittivat palkintoja. Tuskin hän silti oli syynä MGM:n heikompaan asemaan animaatiotuottajana. Ehkä syynä oli vain tuotannon suppeus. Muutaman harvan hyvän vakiohahmon varassa sinnittelee kyllä pari vuosikymmentä, mutta kahdelle jätille (Disney, Warner) ei mahda mitään. MGM:llä ei näytä myöskään olleen vahvaa omaa linjaa ja tyyliä. Tuotanto on puolelta toiselle heiluva sekoitus Disneyn sakkariinimakeutta ja Warnerin väkivaltaista törmäilyanarkiaa. Rudolf Isingissa heillä oli ällistyttävän lahjakas animaattori heti kun mies sai värit mukaan tuotantoihinsa. Tex Avery pelasti paljon hyppäämällä MGM:n kelkkaan. Disneyltä hypännyt Dick Lundy näytti saaneen myös aikaan jotain, vaikka oli tyyliltään Tex Avery II. Mikä ei ole huono asia sinänsä.

Noita piirrettyjä katsoessani orastaa pakko luoda itsekin upeita piirroksia. Tällä tavalla yritän houkutella taas piirtäjä-Janin esiin. Ehkä tässä vielä tartun kynään jonain päivänä.

Viime viikkoina on ollut hyvä olo. Tapasin viime kuussa vanhan musiikkibloginpitäjäkollegani Harrin, ja hän oli loistava seuramies. Olin hänen seurassaan parempi keskustelija kuin koskaan. Hänen tapaamisensa taisi parantaa minut. Nyt eivät ole enää masennus ja paha olo vaivanneet. Kun talouskin on kunnossa ja elämä jatkuu rauhallisena omissa uomissaan, niin mikäs tässä ollessa.