19.5.2010
Kaiken viime vuosina kokemani jälkeen osaan arvostaa vapaata, yksinäistä vanhanpojan elämää entistäkin enemmän. Ainahan olen halunnut elää juuri näin, mutkattomasti, vain itsestäni huolta kantaen. Nyt kuitenkin ymmärrän ettei minun kannata yrittää olla mitään enemmän. Ei työelämässä, ei perhe-elämässä. Ei minun pidä yrittää kiivetä ylöspäin. Tulee vain pettymyksiä ja pahoja vaikeuksia. Luuseri olen ja luuserina pysyn, mutta olen mieluummin onnellinen luuseri kuin onneton.
Ainoa pikku murhe on, että saan vieläkin kännykkääni lainatarjouksia pikavippifirmoilta. Viime vuonna sain niitä pahimmillaan lähes päivittäin, mutta sain ehdytettyä tulvaa aika hyvin. STOP-komento tepsi kuitenkin vain muutamiin firmoihin, ja vain yhteen palvelunumeroon sain soitettua ja järjestettyä viestieston. Saan siis viestejä vippikepulifirmoilta vieläkin, mutta sentään harvakseltaan. En taida koskaan päästä noista tekstareista kokonaan eroon.
20.5.2010
Minulla on viime aikoina ollut melkein pelkkiä ilta- ja yövuoroja. Ei haittaa, tulee enemmän rahaa, ja olenkin enemmän ilta- ja yöihminen.
Olen viime aikoina ollut täysin elokuvien lumoissa. Innostuin vanhoista Hollywood-spektaakkeleista. 1940-, 50- ja 60-lukujen eksoottiset jättibudjetin elokuvat, merirosvoseikkailut, jopa Raamattuspektaakkelit. Niiden uskonnollisuus ei haittaa, filtteröin moiset ainekset pois mielestäni ja katson niitä toisella silmällä. Lataan niitä netistä ilmaiseksi tietenkin, eihän minulla ole varaa ostaa niitä. Poltan sitten samantien DVD-R -levyille. Minulla on myös kirja, jossa on lueteltu vuosilta 1939-1988 kunkin vuoden viisi USA:ssa kaupallisesti menestyneintä elokuvaa, ja kirjoitettu niistä 1-2 sivun kuvitettu artikkeli. Lopussa on vielä lista muista tärkeistä elokuvista ko. vuosilta. Kun sain kirjan 1990-luvun alussa vanhemmiltani lahjaksi, otin heti tavoitteekseni nähdä kaikki kirjassa mainitut elokuvat. 613 elokuvasta seitsemän on enää näkemättä. Nämä elokuvat ovat antaneet minulle yleisesti ottaen uskomattomia katselunautintoja. Melkein kaikki leffat ovat sykähdyttäneet minua tai vähintään olleet mukavia puolitoistatuntisia. Olen kerännyt niitä elokuvia jotka ovat antaneet minulle parhaat katseluelämykset, pitkälti yli 100 nimikettä. Painotus on 50- ja 60-luvuilla.
Vuosia sitten olisin tehnyt mitä vain päästäkseni takaisin 70-luvulle, nyt haikailen ehkä vielä enemmän 60-luvulle. Parasta musiikkia tehtiin 70-luvulla, mutta 60-luvulla tehtiin kivoimmat elokuvat. Varsinkin sellaiset 60-luvun elokuvat, joissa on oikein kunnolla sitä ajankuvaa ja ajan henkeä, ovat parhaita. Puhun lähinnä Amerikasta ja Brittein saarista.
Auringonottamisesta olen saanut tarpeekseni. En ole koskaan ollut mikään ahkera auringonpalvoja, mutta menneinä kesinä olen aina yrittänyt saada edes vähän väriä pintaan. Olen lukenut liikaa artikkeleita siitä, miten aurinko vanhentaa ihoa, ja haluan jatkossakin pysyä ikäistäni nuoremman näköisenä.
Tänään sain irrotettua ikenestä jo neljännen sirun entisestä viisaudenhampaastani. Tai oikeastaan viidennen, sillä yksi oli vain pienenpieni murunen. Vieläkin tuntuu kuin yksi pala olisi piilossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti