18.12.2010
Ikävä kyllä kaikki aiemmat vaikeudet, ongelmat ja vaikeat ajat tuntuvat vaikuttaneen mielenterveyteeni. En ole ihan entiselläni, huomaan sen itsekin. Töissä olen usein omissa maailmoissani enkä kuuntele muita, en hymyile koskaan, puhun todella vähän ja olen välillä oikukas. En hymyile vapaa-aikanakaan koskaan, olen kadottanut sen ominaispiirteen. En tiedä paranenko koskaan täysin, mutta toisaalta voi olla että tämä talvikin vaikuttaa.
Muuten menee hyvin. Rahaa on, ostelen levyjä aktiivisesti - ehkä liiankin. Ainoa harmi on, etten ole ehtinyt kirjoitella omaelämäkertaani pariin kuukauteen. Se on nyt puolessavälissä ja haluaisin kovasti jatkaa kirjoittamista. Vanha "kaverini" entisestä musiikkiblogistani, HarrisonX, joka aina lähetteli kommentteja, levytoiveita ja piti omaakin blogia, on kärsinyt tietokoneen kovalevyn vaurioitumisesta ja hukannut suuren määrän minultakin lataamaansa musiikkia. Hän on pyytänyt minua rippaamaan niitä levyjä uudestaan ja vielä lisää siihen päälle, kun olen saanut levykokoelmaani runsaasti lisää levyjä jotka häntä kiinnostaisivat. Niinpä kaikki vapaa-aikani on viime viikkoina kulunut vinyylilevyjä ripatessa ja skannatessa ja levynkansien koostamisessa. En tiedä koska pääsen kirjoitustöihin taas. Silloin kun pidin musablogia, varastoin kaikki mp3:set ja jpg-kuvat datalevyille, mutta heitin ne roskiin kun tuli se rikosjuttu. Pelkäsin että poliisi tutkii asuntoni ja keksii, että tämä kaverihan on syyllistynyt muihinkin laittomuuksiin eli musiikin laittomaan levittämiseen. Samasta syystä lopetin bloginikin. Olen nyt yrittänyt haalia tekemiäni levykansikuvia takaisin torrenteista ja SoulSeekistä ja saanutkin jonkin verran niitä takaisin. Auttaa vähän. Nyt tallennan omistamistani LP-levyistä tekemäni kannet muistitikulle. Sieltä niitä voi kätevästi poimia jos joku RateYourMusicin käyttäjä pyytää minulta samoja levyjä joita olen jo aiemmin antanut jollekulle toiselle. Ei tarvitse skannata levyjä uudestaan ja koostaa kansia, pelkkä rippaaminen riittää. Tämä kaikki vain syö aikaa kirjoittamiselta. HarrisonX on itse työkyvyttömyyseläkkeellä joten hänellä sitä aikaa riittää. Itse olen aina vaan yöt töissä ja päivät nukun.
25.12.2010
Kävin isäpuolen ja äidin luona Espoon Laurinlahdella viettämässä rauhallista jouluiltaa kolmen kesken. Ei lahjoja, ei kuusta, vain hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Sellaista meidän perheessä. Kun isäpuolen tyttäret on kohtalo kaikkine yhteensattumineen ajanut Turun liepeille asumaan, niin ei meillä enää nuo tapaamiset onnistu kuten joskus ennen. Tavataan kun päästään ja kun aikaa riittää, mutta hyvin vaikea on kaikkia saada samaan paikkaan yhtäaikaa. Vain minä olen enää tarpeeksi lyhyen matkan päässä.
Nikke-kissa kuoli lokakuussa. 28.10. hän nukkui pois kotonaan. Keuhkot eivät oikein saaneet enää ilmaa ja sydän petti. Isäpuoli oli jossain kyläilemässä ja kuorolla, jossa äiti laulaa, oli konsertti sinä päivänä. Nikke oli sinä päivänä erityisen uupunut, joten isäpuoli kantoi hänet keittiön pöydän alle lepäilemään, laittoi peitteen alle ja vielä päällekin ja lähti ulos. Muutamaa tuntia myöhemmin isäpuoli palasi ja totesi että Nikke oli nukkunut pois. Seuraavaksi päiväksi oli ehditty jo suunnitella eläinlääkärille menoa - viimeinen nukutuspiikki - mutta sitä ei sitten tarvittukaan tehdä. Nikke osasi lähteä itsekin. Minulle tuli melkein kyyneleet silmiin, kun katselin valokuvaa Nikestä. Siihen oli teipillä kiinnitetty yksi hänen viiksikarvoistaan...
Nikke kuoli siis suunnilleen kuukausi sen jälkeen kun kävin Laurinlahdella hakemassa älppärini pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti