Olen vilpittömästi pahoillani siitä, etten ole kyennyt päivittämään tätä rakasta sivustoani puoleen vuoteen. Tämä vuosi on ollut minulle niin helvetillinen, että kaiken maailman muut murheet ovat kuluttaneet koko henkisen kapasiteettini. Olin jo ennestään aika down, mutta se tapahtumasarja joka lähti liikkeelle viime tammikuussa on ajanut minut ihan oikeasti hulluuden partaalle.
Ei minulla ole elämässäni paljon muuta kuin vähäpalkkainen työ junasiivoojana. Työssä tutustuin somalitaustaiseen mieheen, joka oli hyvä työntekijä muutaman vuoden, mutta viime vuoden loppupuolen poissaolot ja myöhästymiset aiheuttivat hänelle potkut viime tammikuussa. Hän jutteli minulle tavaroista, joita oli tilannut / halusi tilata itselleen, mutta hän ei voinut tilata niitä suoraan kotiovelleen. Voisinko antaa oman kämppäni oven siihen tarkoitukseen? Hyvä on. Sitten hän kertoi että tilaa Englannista tietokoneita ja yrittää myydä niitä voitolla kavereilleen. Hän tarvitsi alkupääomaa, joten hän otti pikavippejä eri vippifirmoista minun nimelläni - lupasi maksaa takaisin. En kai koskaan ymmärrä miksi suostuin.
Vippejä otettiin yhä enemmän, tietokonelaatikoita tupsahti ovelleni yhä enemmän, otettiin 4000 euron laina, vippilaskuja tuli yhä enemmän... olin aivan paniikissa ja aloin epäillä ettei se kaveri maksakaan mitään takaisin vaikka kivenkovaan niin väittikin. Toukokuussa laitoin rahahanat kiinni, ja siitä lähtien olen käyttänyt palkkani kokonaisuudessaan velkojen lyhentämiseen. Yli 7000 euron velka on pienentynyt 5000:een. Pulloja keräämällä olen saanut aina sen verran ruokarahaa kokoon etten ole nälkää tarvinnut nähdä.
En halua tässä ainakaan vielä kertoa sen yksityiskohtaisemmin kaikkea mitä on tapahtunut. En taida kertoakaan. Koko totuus on liian kauhea kerrottavaksi.
4.11. on vuorossa oikeudenkäynti jossa se somali on syytettynä, minä olen vastaaja. Syyttäjä vaatii minulle vähintään lieviä sakkoja, enimmillään kuukauden ehdollista. Olen täysin kauhuissani. Henkisesti lopussa. En minä ole rikollinen. Olen tietämätön ja rajattoman hyväuskoinen ihminen joka on vedetty mukaan rikokseen. En minä kestä oikeudenkäyntejä. Pimahdan siellä oikeussalissa lopullisesti. Keikun jo nyt rajalla.
En ole pystynyt piirtämään mitään moneen kuukauteen. Luomisvoimani on täysin mennyttä näiden sotkujen ja rahavaikeuksien takia.
Pahinta on, etten pysty enää ikinä luottamaan ihmisiin. En keneenkään. Olen jo muutenkin erakkoluonne, ja nyt erakoidun sitten entisestäni.
Tämän kuun viimeisenä päivänä meidät työntekijät potkitaan pellolle tai siirretään muihin siivoustehtäviin, ja junasiivous annetaan toisen firman tehtäväksi. Kilpailutusta, nääs. Toinen firma esitti halvemman tarjouksen. Minä alan ehkä toimistosiivoojaksi. Oikeudenkäynti osuu samaan aikaan. Miten kestän? Miten käy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti