Poikkesin pikaisesti Kaapelitehtaalla pidetyillä sarjakuvafestivaaleilla. Lopetin 2018-2019 sarjakuvien keräilyn, minkä vuoksi en ole käynyt niillä festareilla vuoden 2019 jälkeen. Kokonaan en ole sittenkään lopettanut keräilyä, vaan hankintoja on tullut tehtyä satunnaisesti ihan näihin päiviin asti. Vanhoilla uCoz-sivuillani olevasta sarjakuvakokoelmaluettelosta puuttuvat viimeksi hankkimani viisi Les Innommables -albumia.
Nytkin oli mielessäni muutama kohde, joita ajattelin etsiä sarjisfestareilta. Neljä Mustanaamio-lehden numeroa, joista yhdessä on kakkossarjana Mysteeripartiota (9/2005), ja muissa Jerome K. Jerome Blochea (26/2002, 26/2007, 1/2009). BD-sarjan albumeissa on julkaistu lähinnä sellaista, mikä ei kiinnosta minua, tai minkä jo omistan jossain toisessa muodossa. Olen kuitenkin poiminut pari Filemonia ja Valkoisen Tiikerin. Ajattelin hankkia sarjisfestareilta viimeisimmän Filemonin, Toisen T:n hetken. Myös mustakantinen Punaparta-integraali oli mielessäni, mutta sitä ei kyllä löydy enää mistään.
Tuossa yllä olevassa kuvassa ovat minun hankintani. Saga De Xam oli minulle melkoinen yllätyslöytö. Alunperin 1967 julkaistu äärihappoinen psykedeliasarjis on ollut todellinen Graalin malja kaikille ranskalaisen sarjakuvan keräilijöille, huippuarvokas ja vaikeasti löydettävä. Nyt se on julkaistu englanniksi alkuperäiskansilla ja kahdeksansivuisella esittelytekstillä. Hinta oli 72 euroa. Minulla on tietokoneella ranskankieliset skannaukset koko albumista, mutta voin nyt heivata ne menemään.
Vain yhdessä pöydässä näin Mustanaamio-lehtiä. Harmittelin sitä, että unohdin puutelistani kotiin. Onneksi olin kirjoittanut puutelistalle myös neljän puuttuvan numeron kanteen painetut otsikkotekstit. Kun selasin vuosien 2001-2010 lehtiä, silmäilin kansitekstejä ja yritin tunnistaa tuttuja otsikoita. Yhden numeron kannessa luki "Jumalten nektari". Haa, se taisi olla yksi tuttu. Ostin siis sen numeron. En halunnut vaivata myyjää vain yhden Mustis-lehden vuoksi, joten poimin mukaani myös 45 euroa maksaneen Corto Maltese Siperiassa -albumin ykköspainoksen. Kuitissa lukee Antikvariaatti ACV Oy, eli se oli Antikvariaatti Coppolan (entinen Antikvariaatti Coppola & Varpainen, ennen kuin jälkimmäinen mies jättäytyi pois divarinpitohommista) pöytä? Ei ollut kuitenkaan Kopponen myymässä, vaan joku muu.
Kotona hiukan hätäännyin, kun löysin kirjahyllystäni identtisen näköisen CM Siperiassa -albumin, ja pelkäsin, että mahdoinko jo omistaa ykköspainoksen tuosta. En sittenkään, hyllyssäni ennestään ollut Siperia-albumi onkin vuoden 1990 painos, kakkospainos, ja festareilta ostamani albumi on tosiaan ykköspainos vuodelta 1984. Kannet ihan samanlaiset, selkämyksen väri vain on eri. Ykköspainoksessa on keltainen selkämys, kakkospainoksessa valkoinen... tai itse asiassa hieman kellertävä, hmm?
"Jumalten nektari" -kansi on siis 26/2002, yksi puuttuneista. Minulta vielä puuttuvien Mustanaamio-numeroiden kansissa lukee "Aavepikajuna", "Määränpäänä Haiti" ja "Diana kadoksissa". Joo, sellaisia otsikoita en noilla festareilla nähnyt. Hyvin siis meni.
Festarivierailu kesti klo 12:sta viittä vaille yhteen. Niin nopeasti oli paikka koluttu läpi. Kävin ylhäällä parvella, mutta siellä oli vain askartelupöytä ja haastattelutila. Yhtään haastattelua en viitsinyt jäädä kuuntelemaan, siellä kun on teemana kreikkalainen sarjakuva, eikä sikäläinen sarjakuva voisi minua vähempää kiinnostaa.
Kävellessäni Kaapelitehtaalta pois huomasin Orjan Mayn, joka oli juuri menossa sinne itse. Juttelimme hetken, hän kertoi omia ikäviä kuulumisiaan, esittelin hänelle Saga De Xam -albumia ja kerroin hänelle Naavametsäläiset-sarjakuvani parantelusta eli värittämisestä ja uudelleenpiirtämisestä. Hän toivotti tsemppiä sarjakuvaprojektilleni.
OM kertoi myös, kun mainitsin hänelle SS Libriconin poissaolosta noilta festareilta, että siinä sarjakuvaliikkeessä on sattunut kuolemantapaus, josta on kerrottu Kvaakissa. Minä en siitä tiennyt, kun en ole Kvaakia juuri vilkaissut tänä vuonna. Joka tapauksessa, siitä syystä SS Libriconilla ei ole nyt omaa pöytää festareilla. Harmi, olisi ollut mukava käydä heidän pöytäänsä penkomassa, kun en ole itse liikkeessä vaivautunut käymään sitten viime vuoden marraskuun.
Ennen festareille menemistä poikkesin Rautatientorin asemalla, jotta sain HSL-korttini ladatuksi. Koska sekä Kontulan että Herttoniemen asemaa remontoidaan niin, ettei kummallakaan asemalla ole pääsyä lipunmyyntiautomaatteihin, en ole voinut ladata korttiani. En ole vaivautunut hakemaan vaihtoehtoisia tapoja, joten olen kulkenut puoli kuukautta pummilla. Asematunnelin neljästä lippuautomaatista vain yksi toimi - se, jota kokeilin kaikkein viimeiseksi. Rrrsetti. Täytyy kai ladata HSL-sovellus puhelimeen, sitten kun nuo poistetaan käytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti