Sekalaisia kuulumisia

Olen nyt kuukauden ajan käyttänyt uutta skanneri-tulostin-kopiokone -yhdistelmää. Kevyt, musta HP:n laite on vaihtunut painavampaan Canonin valkoiseen Pixma TS7750i-malliin. Yllättävän halpoja tuollaiset, sain laitteen Stockan Powerista 137 eurolla. Jos olisin halunnut vielä faksin, olisi pitänyt pulittaa parisataa lisää. Laitteen kotiin kantaminen oli voimainkoetus, ja vähän pelottikin. En nimittäin saanut mitään ylimääräistä pahvilaatikkoa, vaan jouduin kantamaan sitä laitetta alkuperäisessä, värikkäässä pahvilaatikossaan, joka oli sen verran laadutonta pahvia, että kantokahva repeytyi jo kaupassa kassan luona. Kanniskelin raskasta pakkauslaatikkoa kotiin lopulta pelkän laatikon päälle kietaistun teipin varassa, eikä teippi edes ylettynyt pitkälle laatikon ympäri. Oli pieni ihme, että teippi pysyi laatikossa sen verran kiinni, että sain ostokseni kotiin ilman enempiä haavereita.

Katsoin, että HP sai lopullisesti sopimuksensa sanotuksi irti. Ongelmana sen laitteen kanssa oli pitkään ollut se, että sisällä ollut metallitanko, jossa värikasetit olivat, temppuili aina kun laitteen käynnisti. Kun tuollainen laite käynnistämisen jälkeen alustaa itsensä, se heiluttaa tankoa edestakaisin. Minun laitteessani oli ongelmana se, että se tanko värikasetteineen heilui aivan liian rajusti laitteen sisällä, hakaten väkivaltaisesti sisäseinämiä niin, että laite ja laatikosto, jonka päällä laite nökötti, ihan heiluivat. Sitten oranssit virhevalot alkoivat vilkkua. Tämän takia pidin HP:tä aina päällä ja toiminnassa, mutta joskus jokin katkaisi virran. Aiemmin laite oli onnistunut lopulta, muutaman yrityksen jälkeen, pääsemään yli alustusvaiheesta ilman virhevalojen vilkkumista. Vaan kuukausi sitten tuntui siltä, että enää se ei suoriudu tuosta vaiheesta millään ilveellä. Siispä uuden laitteen ostoon. Onneksi maaliskuun viimeisenä päivänä saapui sähkölaitteiden keräysauto Hakaniemen torille. Olin siellä kello 17:00 ja pääsin eroon HP:stä, vanhasta tietokoneen näytöstä, yhdestä vedenkeittimestä ja yhdestä langattomasta hiirestä.

Uusi Canonin laite on digitaalisempi kuin HP, ja pienen selvittelyn jälkeen omaksuin sen käyttötavan. Olen toistaiseksi ollut tyytyväinen hankintaani. Se tekee kunnolla mustia skannauksia, toisin kuin HP, jonka skannailuja piti aina korjailla Paint.netin tummuus- ja kontrastisäädöillä. Kopiointia ja tulostusta en ole kokeillut, koska en ole pitkiin aikoihin edes tarvinnut noita toimintoja enää. HP ei enää suoriutunut tulostamisesta, vaan sylki ulos kelvottoman haaleaa jälkeä jopa uusilla värikaseteilla, mutta koska minulla ei tosiaan ole ollut pitkään aikaan tarvetta tulostamiseen ja kopioimiseen, en pitänyt sitä ongelmana. Skannaamisen HP taisi, ja se riitti minulle. Vaan nyt sen aika oli lopussa.

* * *

Discogs-YouTube -kuunteluhommassa jatkan tavallaan siitä, mihin jäin muutama vuosi sitten. Nyt olen saanut käydyksi läpi kaikki USA:ssa vuosina 1970-1980 julkaistut singlet, ja vuosi 1981 alkaa myös olla loppusuoralla. Kaikkein kivointa oli kerätä 70-luvun alkupuoliskon instrumentaalifunkia. Se oli oikeastaan yksi tärkeimmistä syistä, miksi ryhdyin vielä uudemman kerran koko urakkaan. Instrumentaalifunkia löytyi runsaasti, jätin keräämättä vain tavanomaisimmat kappaleet. 70-luvun alusta löytyi myös paljon kivoja singlejä täysin tuntemattomilta jenkkirockyhtyeiltä, joista jotkut saivat aikaiseksi vain sen yhden singlen. Kuten ounastelinkin, 1980-luvulta löytyy enää vähän mitään hyvää. 17 tarpeeksi hyvää biisiä vuodelta 1980, 13 tähän mennessä vuodelta 1981. Se, ettei enää löydy niin hyvää musiikkia kuin mitä 70-luvulta löytyi, nopeuttaa selailuhommaa ja jättää enemmän aikaa piirtämiseen.

Tsirps etenee nyt hyvää vauhtia. Yksi ilta menee luonnosteluun, sen jälkeen piirrän ja väritän yhden ruuturivin valmiiksi kunakin iltana. Viisi iltaa siis menee. Ehtisin piirtää enemmänkin päivässä, mutten halua hosua tuon sarjakuvan kanssa. Maanantait ja tarvittaessa tiistait olen varannut Naavametsäläisille, Tsirps on siis tauolla sen ajan. Tämän vuoksi saan nyt Tsirps-sivun valmiiksi 6-7 päivässä, mikä on tarpeeksi hyvä tahti. Saan tehdyksi uuden, parannellun version yhdestä Naavametsäläiset 4: Yö kätkee suojaansa -sarjakuvan sivusta joka viikko. Tuohon on pahimmillaan mennyt kaksi iltaa, mutta nyt kun olen päässyt sivulle 30, alkaa piirrosjälki olla sen verran parempaa, ettei kaikkea tarvitse piirtää uudestaan. Usein riittää, että vain lisään yksityiskohtia vanhojen piirrosviivojen sekaan. Kykenen siis nyt työstämään yhden YKS-sivun uusiksi yhdessä illassa, eli viikossa on nyt kuusi iltaa aikaa Tsirpsin tekemiseen. Sivu 11 on suurimmaksi osaksi valmis, kolme ruutua uupuu vielä.

* * *

Pääsiäinen on sujunut mämmiä ahmiessa. Neljä laatikollista. Vaikka olen luopunut liioista herkuista, niin Runebergin päivänä pitää syödä paljon Runebergin torttuja, laskiaisena paljon laskiaispullia, pääsiäisenä runsaasti mämmiä, ja vappuna pitää olla paljon simaa ja tippaleipiä. Noista en luovu. Mämmin kanssa paljon sokeria ja maitoa, koska se ei ole sellaisenaan riittävän makeaa ja helposti nieltävää. Joitakin noista herkuista on kaupoissa tarjolla muinakin aikoina vuodesta, mutta eihän niitä sovi syödä muulloin kuin silloin, kun on niiden sesonki. Muuten noista herkuista katoaa hohto!

Olen löytänyt aikaa DVD-leffojen katsomiseen. Olen testannut aluekoodi 1:n levyjä uudemman tietokoneeni DVD-ROM -asemalla, ja ne toimivat nikottelematta! Hienoa tietää.

Taidan hommata sen The Man From U.N.C.L.E. - Complete Series -boksin USA:sta heti, kun pääsiäisestä on suoriuduttu.