2.4.2022
Uusilla kotisivuillani julkaisen Naavametsäläiset-seikkailua numero 5: Siivetöntä elämää. Teen tätä sarjakuvaa osittain iPadilla. Prosessi on nyt aiempaa monimutkaisempi: ensin normaalisti tussaus tussikynällä ja sivellintussilla, skannaus, raakaskannausten yhdistäminen sekä kontrastin ja tummuuden säätö Paint.netillä, väritys Photoshopilla. Tästä lähtien kuitenkin tallennan sivun Photarilla PNG-muodossa. Sen jälkeen uploadaan PNG-tiedoston Google Driveen. Otan iPadin, lataan Google Drivesta PNG-tiedoston sille, avaan Clip Studio Paintin ja lisään mitä haluan sarjakuvasivulle lisätä. Tallennan PNG:n, poistan pöytäkoneellani PNG-tiedoston Google Drivesta, uploadaan uuden PNG-tiedoston iPadilla sinne, lataan sen pöytäkoneelleni, ja joko Photarilla tai Paint.netillä pienennän kuvan kokoa ja tallennan JPG:nä.
Teen iPadilla lisäyksiä sarjakuvasivuun vaihtelevasti. Siivetöntä elämää -sarjiksen ensimmäisellä sivulla lisäsin ja vahvensin varjostuksia siellä täällä, linnunpesään laitoin lisää vaaleanruskeaa väriä peittäen osan tummemmista kohdista, lisäsin munankuoren sisäpintaan harmaata, pehmensin taustan värikaaria 7., 8. ja 9. ruudussa, maalasin punaruskeaa väriä lintuisän jalkojen varjostuksiin ja loin lintuisän siipiin puna/sinisen hässäkän lähes tyhjästä. Tuo siipien puna/sininen kuvio on tehtävä oikeastaan kokonaan iPadilla, se olisi liian hankala toteuttaa Photoshopilla hiirtä käyttäen. Kolmella seuraavalla sivulla lisäykset olivat vähäisiä. Naaraslintujen siipien ja pyrstösulkien kärjissä oleva vaaleampi ruskea sekä pään ja vartalon vaaleanruskea pilkutus on iPadilla tehty. Viidennellä sivulla maalasin taustojen puut ja pilven iPadilla useiden pienempien yksityiskohtien lisäksi. iPadilla on myös kätevää peittää väritysvaiheessa jääneet valkoiset pisteet, pyyhkiä pois ääriviivojen yli lipsahtanut väri, tasoitella ruutujen reunoja ja kulmia sekä poistaa sarjakuvasivulle jostain eksyneet pienet mustat pisteet ja muut röpelöt.
iPadilla touhuaminen sujuu jo rutiinilla. Voisi jopa sanoa, että tämä on tuonut uutta hupia piirtämiseen. Aloitin viime viikon maanantaina, ja nyt on jo kuusi sivua netissä. Yritän saada sivut 7 ja 8 tehdyiksi tämän viikonlopun aikana. Asiaa auttaa se, että kaikki sivut on luonnosteltu. Minun ei tarvitse miettiä enää mitään, senkun piirrän vaan. En halua kuitenkaan hosua, koska se tuottaisi hutiloitua jälkeä. Pidän runsaasti pieniä taukoja tussausvaiheessa, ja sivun valmiiksi saatettuani pidän loppuillan "vapaata" ja alan tussata seuraavaa sivua vasta seuraavana päivänä. Väritysvaiheessa en pidä pahemmin taukoja.
Tarvitsen silti jatkossakin sitä paperioriginaalia. Tuntuisi liian vaikealta piirtää iPadille tyhjästä jotain, saada sillä kuvaelementit oikeille paikoilleen ja mittasuhteet kohdilleen. Lasipinta lisäksi luistaa liikaa, se tuntuu haittaavan hyvän viivan piirtämistä. Tottumiskysymys, epäilemättä, mutta minä en viitsi totutella.
Clip Studio Paint ei tunnu suoriutuvan kaikesta ainakaan iPadilla sitä käytettäessä. Magic Wandilla voin valita vain yhden alueen kerrallaan, Clone Stamp tuntuu puuttuvan, opasiteettipalkkia ei löydy useimmissa tapauksissa, ja kerran yritin turhaan siirtää layeria toisen alle. Ehken ole vain keksinyt oikeita kikkoja. Sekin haittaa, etten näe eri kuvakkeiden selityksiä, vaan joudun opettelemaan niiden käyttötarkoituksen yritys/erehdys -menetelmällä. Onneksi on Undo-toiminto.
Teen siis muitakin duuneja, mutta ne eivät edes yhdessä haukkaa isoa siivua päivästä. Minulla on Discogsissa Errors-kansio niille levyille, joista olen merkannut väärän version, koska Discogsissa ei ole sitä oikeaa versiota, joka vastaisi minun omistamaani levyä. Harvemmin olen viitsinyt lisätä sitä oikeaa versiota Discogsiin, odottanut vain että joku muu lisää. Olen käynyt vielä kertaalleen läpi kaikki CD:t ja LP:t tarkistaen, onko varmasti oikea versio merkattuna. Monissa tapauksissa ei ollutkaan, joten olen joko vaihtanut toiseen versioon tai siirtänyt levyn Errors-kansioon. Errors-kansio paisui tuossa hommassa yli sadan levyn kokoiseksi, ja päätin, että nyt olen saanut tarpeekseni. Helmikuun lopusta lähtien olen niitä oikeita versioita lisäillyt verkkaiseen tahtiin. 57 levyä tähän mennessä, Errors-kansiossa on vielä 59 levyä. Kaikille en uskalla tehdä mitään. Joissakin tapauksissa erot merkkaamaani versioon ovat niin pieniä, että pelkään, että minun versioni voidaan käsittää jonkin siellä jo olevan version variaatioksi, ja sitten minun luomani tietue yhdistetään siihen toiseen versioon.
Kuuntelen ihan kaiken musiikin, joka on tietokoneen kovalevyllä. Tarkistan äänitiedostojen laadun. Teen mp3-tiedostoille muokkausta tarvittaessa, kirjaan ylös ne biisit jotka napsuvat niin pahasti, että ne on äänitettävä uudelleen. Äänitän ne sitten joskus kun on aikaa. Nimeän kansioita uudelleen, siirrän joitakin kansioita eri paikkoihin. Häviöttömät FLAC-tiedostot muunnan mp3-muotoon jotta ne veisivät vähemmän tilaa kovalevyllä. N-levyjä kuuntelen nyt, kohta pääsen Nina Simoneen. Kuunneltavaa riittää vielä 726 tunnin ajan, kesäkuun puoleenväliin asti.
Uusille kotisivuilleni postaan joka päivä yhden Aaltotien keikarit- / Aaltotie -stripin. Niitä riittää pitkälle lokakuuhun. Stiff Records -katsausta kirjoittelen hiljakseen. Se valmistuu vasta heinäkuun lopulla. Kesäkuun jälkipuoliskolla kuuntelen vielä Stiff Records -kansion läpi ja kirjoitan kommentteja biiseistä. Tämän jälkeen 112 DVD-elokuvaa katsomaan, siitä voisi tehdä kesälomahomman. Eihän se veisi kuin 1½ - 2 viikkoa jos siitä kokopäivähuvin tekee. Lasken myös Smartum-homman ja toive-elokuvien kuukausittaisen etsimisen meneillään olevien projektien joukkoon, vaikka ensinmainittu haukkaa enää yhden huhtikuun päivän ja jälkimmäinen on oikeastaan ikuisuusprojekti. En minä kaikkia elokuvia tule koskaan näkemään.
3.4.2022
Niin ne tutut rakkaat ihmiset vaan poistuvat, kun tässä itse vanhenen. Äiti soitti viime lokakuussa ja kertoi nähneensä Hufvudstadsbladetissa Kaj Hindrénin kuolinilmoituksen. Lähetin sitten osaaottavan joulukortin vain Sagalle. Hetki sitten äiti soitti ilmoittaen, että Husiksessa on nyt julkaistu Saga Hindrénin kuolinilmoitus. Hautajaiset on jo pidetty, ja jokin rahasumma ohjataan Ukrainan sodan uhrien auttamiseen. Niin se taitaa mennä tuollaisten vuosikymmeniä yhdessä pysyneiden avioparien kohdalla, että kun toinen kuolee, puoliso ei jaksa enää sen jälkeen pitkään porskutella, vaan lähtee itsekin vähän ajan päästä. Mutta oli Saga sentään jo 87-vuotias.
Kiitos kaikesta hoivasta ja huolenpidosta, Saga ja Kaj.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti