keskiviikko 11. syyskuuta 2024

6.4.2020 - 12.4.2020 - Musiikin äänittämistä, vanhoja radiotunnareita, hampurilaismainos ja osakkeiden myyntiä

6.4.2020


Milesago-projekti on hoidettu! Kolme duunia siis jäljellä. Spotify-homma tulee tästä eteenpäin etenemään vauhdilla, sillä alan nyt tehdä sitä joka ikinen päivä. Spotifysta ja YouTubesta äänittely loppuu viimeistään 17. toukokuuta, varmasti aiemminkin. Hesareiden selailu voi kestää lokakuun viimeiseen päivään asti, mutta varmasti se päättyy jo aiemmin, sillä voi olla, että kiristän tahtia jossain vaiheessa sen kanssa.


12.4.2020


Olen viettänyt pääsiäisen pelkästään äänittämällä vinyylilevyhyllyni sisältöä - en Spotifysta, vaan YouTubesta. Olen haravoinut Tuubista niitä levyjä, jotka eivät Spotikasta löydy. Ei ihan hirveän moni levy löydy YouTubesta kokonaisena, mutta kyllä minä äänitän vaikka joltain levyltä löytyisi vain yksi kappale. Tässä äänityshommassa on se riesa, että tietokone joutuu pakostakin käyttämään prosessoritehoa muihinkin hommiin, jolloin SoundTap Streaming Audio Recorder nykii ja jokin yksittäinen sekunti jää välillä äänittämättä. Sen seurauksena mp3:siin jää skippejä. Olen tilkinnyt reikiä jälkeenpäin sen verran kuin olen jaksanut, mutta välillä hermot menevät kireälle tämän ongelman kanssa tuskaillessa, ja tulee "antaa olla" -fiilis. Ajan kanssa pitäisi käydä kaikki äänitykset läpi ja kuulostella puuttuvia sekunteja, mutta kun on muutenkin ihan liikaa tekemistä.


Eilen lisäksi eksyin hetkeksi kuuntelemaan YouTubesta vanhoja radiotunnareita - idea, joka oli jonkin aikaa kytenyt päässäni. Hakutermillä "old radio jingles" löytyi aika monta videota, joihin on koostettu vanhoja radiotunnareita ja sopivissa kohdin radioasemilla soitettuja välijuttuja (legendaarisella Radio Luxembourgilla oli todella hienoja tunnareita!), ja minulla oli hetken oikein hauskaa niitä kuunnellessani. Äänitinkin niistä muutaman itselleni mp3-muotoon. Kerron sitten joskus toiste, mihin tarkoitukseen.


Huvin vuoksi koetin etsiä YouTubesta myös yhtä Carrols-hampurilaismainosta, jonka näin telkkarista joskus 1980-luvun alussa, ja jonka muistin vieläkin täydellisesti kaikkia yksityiskohtia myöten. Teloituskomppanian eteen joutunut mies toivoo komentajalta viimeisenä toiveenaan Carrols Clubburger -purilaista, se tuodaan hänelle, mutta miettiväisenä komentaja nappaa sen itselleen hänen silmiensä edestä. Mainoksen lopussa mies herää puistonpenkiltä - kaikki onkin ollut vain unta. Sitten hän vilkaisee vieressään istuvaa, lehteä lukevaa miestä, jolla sattuu oleman Carrols Clubburger -purilainen kädessään... Mainos löytyi Tuubista! Se on näköjään vuodelta 1983. Kiitos videon postaajalle! Kommenttiosiossa toinenkin suomalainen ilmoittaa muistaneensa mainoksen vielä vuosikymmenten jälkeen. Onhan tuo mainio mainos, ja muistan käyneeni tuohon aikaan jossain Carrols-ravintolassa, jossa tuo sama mainos oli jonkinlaisena paperille printattuna versiona still-kuvineen.


Tavoitteeni on saada tämä YouTube-urakka valmiiksi huomiseen, maanantai-iltaan asti, mutta voi tehdä liian tiukkaa. Minä nimittäin jouduin poistumaan tänään kotoa moneksi tunniksi, kun äiti ja isäpuoli kutsuivat pääsiäisen viettoon. Ensin ajettiin Suvisaaristoon Wikströmien taloon. Siellä juttelun lomassa allekirjoitettiin kauppapaperi, jolla myyn Kurre Wikströmille isäni firman, GW Metal-Engineeringin, 1000 eurolla. Osakkeiden arvo on itse asiassa jotain 2550,82 euroa, eli minulle koitui kaupasta tappiota. Minä en kuitenkaan osaa ajatella asiaa niin, koska sain tietää niiden arvon vasta nyt, en ole ikinä nähnyt niitä osakkeita, minulla ei ole niihin tunnesidettä, ja isäni firma on minulle ihan kaukaiseen historiaan kuuluva mennyt asia. Hädin tuskin edes tiesin, että omistan jonkin firman / joitain osakkeita. Kaikki asiat on hoidettu minun selkäni takana, ja minua on informoitu huonosti ja laiskasti asioista. Niinpä minä vain katson voittaneeni 1000 euroa.


Ann-May ei ole juuri muuttunut vuosien kuluessa, mutta Kurre on pulskistunut (entisestään), parroittunut ja harmaantunut. Heidän pikku narttukoiransa Dixie oli minulle uusi tuttavuus, ja oikein mukava sellainen. Se kaipasi niin kovasti rapsuttelua, ja sitähän minulta liikeni.


Laurinlahdella tietysti syötiin - lammasta, perunaa, sienikastiketta ja Frejn tekemää pashaa - ja juteltiin. Sain mukaani ruokaa kotiinvietäväksi. Tulevat vielä ensi viikon lopulla tuomaan uuden liesituulettimen ja vähän muutakin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Artikkeleita ja vitsejä Paavo Lipposesta, Jaakko Laaksosta ynnä muusta

Omia arkistoja on kiva selata: tänään Hesarissa kerrottiin Jaakko Laaksosta, vasemmistoliiton kansanedustajasta ja puolustusvaliokunnan jäse...