Kun nyt muuttohässäkkä on hässäköity ja minä asettunut uuteen kotiini, on aikaa taas jatkaa kesken jäänyttä projektia ja aloittaa uusi. Siihen uuteen hommaan sisältyy pelkkää tiettyjen kriteerien mukaan valittujen levyjen pikaista kuuntelua YouTubesta ja Spotifysta, ja työn tulos jää vain koneeni kovalevylle. Tämän lisäksi jatkan taas vanhojen Hesareiden selailua. 1970 käyty läpi tuskallisen hitaasti. En tiedä onko vika minun koneessani vai Aikakone-palvelussa, kun eivät sivut tahdo enää latautua kohtuullisessa ajassa. Sitkeydellä sinnittelen eteenpäin.
1970 oli kohtalaisen kuiva vuosi HS:n historiassa. Jotain mainittavaa toki aina tapahtuu: Henry Scarpellin TV-hetki päättyi toukokuun lopulla. Bill Hoestin toraisa aviopari Pulmuset sen sijaan jatkaa edelleen keskinäistä tölvimistä lehden sisäsivuilla.
Masan arkin oma söpökki, pikku koalakarhu, oli suruissaan siitä, että hänellä ei ole nimeä. Niinpä sarjan tekijätiimi päätti järjestää lukijakilpailun. Voittanut ehdotus oli Cubcake, mikä onkin vastustamattoman ihana nimi. Sanaleikki perustuu sanoihin cub (=pentu, poikanen) ja cupcake (=kuppikakku, vuokaleivos). Mietin jo, että suomentajan mielikuvitus ei sitten riittänyt Naperoa paremman nimen keksimiseen, mutta kävikin ilmi tällainen:
Pompola ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mikään tiuhaan toistunut nimi Masan arkissa, edelleen häntä puhutellaan usein vain koalaksi tai pikku koalaksi. Napero-nimikin on vilahtanut kerran...
Versus-sarjan antisankari Artturi on monella tapaa kuin B. Virtanen, paitsi ettei hänellä ole työtä. Yhdessä stripissä hän sanookin, että hänen työnsä on olla Eveliina-vaimon komenneltavana, talossa kolmantena lorvivan tyhjäntoimittajalangon Pertun ja älykkään mutta koppavan lemmikkipapukaija Henry Pointdexterin ruokkijana, sekä jättimäisen Hermannin murskaksi tallottavana. Muutaman kerran Artturi sentään kerää sisua ja haukkuu sekä vaimonsa, lankonsa että Hermannin.
Artturin paras ystävä on Hannu, jolla on aina toinen käsi, toinen jalka ja pää paketissa ja joka kulkee aina kainalosauvoilla. Eipä ole vielä selitetty syytä moisille pysyvän oloisille vammoille. Artturi on antanut ymmärtää, ettei Hermanni tallo muita kuin häntä. Hermanni taas on kertonut, että hän kyllä nauttii elämän pienistä iloista, kuten luonnon kauneudesta. Välillä hänen ilkeyttään yritetään pohtia syvällisemmin, johtopäätöksenä että Hermanni ei ole saanut koskaan osakseen rakkautta ja ymmärrystä, siksi hän talloo muita valtavien jalkojensa alle. Ehkä hänen elämässään ei myöskään ole tarpeeksi sisältöä. Korkealla yläilmoissa luulisikin olevan yksinäistä.
Asterix rantautui Suomeen rytinällä 60-luvun lopulla. Mutta moniko tietää, että ensimmäinen piirretty seikkailu, Asterix gallialainen, julkaistiin Hesarissa kauan ennen kuin se tuli Zoom-lehdessä ja suomennettuna albumina? Zoom-lehtijulkaisu ja ensimmäinen suomenkielinen albumijulkaisu tapahtuivat vasta 1974, mutta hiukan tyyliä hakien piirretyn esikoisseikkailun vastaanottoa kokeiltiin jo 1970 Hesarissa urheilusivuilla aikavälillä 30.11.1970 - 2.3.1971. Puolikas sivu tuli päivässä.
Elokuussa 1970 sai HS uuden Tiikerin. Urheilupalsta tarjosi kevennyspaloina hauskaa kommentointia eräältä myöhemmin tunnetuksi tulleelta suomalaistekijältä. Tunnistatteko? Sehän on Tarmo Koivisto!
Minkähän takia Tape ei ole tuonut tätä puolta varhaistuotannossaan esille? Olisiko syynä se, että noiden pilapiirrosten tyyli ja asettelu on niin viimeisen päälle Tiikerin matkimista? HS tuntui melkein hypänneen kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin. Mutta hauskaa noita on lukea, ja ihastella nupullaan olleita taitoja ajalta ennen Mämmilää - jopa ennen Helmiä sioille -lehtiä.
Lukijan sarjakuvana nähtiin välillä Harri Ojalan piirtämää Isonenää. Jonnekin kauas menneisyyteen sijoittuva huumoristrippi, jossa asutaan linnakkeessa ja ammutaan kivilingoilla. Aiemmin Pula-ajan Teräsmiestä ja Unskia Nuorten posti -palstalla piirtäneet nimimerkit Timppa ja Tippa saattavat olla yksi ja sama henkilö, ja he voivat hyvinkin olla sittemmin kuvittajana ansioitunut Timo Kästämä. Näin epäilen. Kästämältä nähtiin 1972-1974 Sarjis-lehdessä sekalaisia huumoristrippejä, joita yhdisti taidokas piirräntä ja köykäinen ideointi. Hesarin lukijan sarjakuvissa Kästämä ei tarjonnut vielä edes hienoa piirrostyötä, Teräsmies ja Unski olivat aika avuttomasti piirusteltuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti