1/90. Olin tästä lähtien Bitin tilaaja, mukavaa. Kannet valitettavasti olivat alkaneet olla entistäkin pahempaa kuvakollaasi- ja tekstisotkua, mutta silmäthän siinä vain kärsivät.
Pari näytettä Bitin uudesta peliarvostelusysteemistä. Jostain syystä tämä design toi mieleeni huoltoaseman bensapumpun mittarin, en tiedä miksi:
Tapanimäki aloitti Konsolaatikko-palstan, jossa arvosteli Nintendon ja Segan pelejä. Kiva lukea tätäkin, vaikken omaa vieläkään kokemusta moisista vehkeistä.
Nirvi ilmoitti Uutuudet-palstalla nähneensä vihdoinkin Star Trek V:n. "Elokuvassa on paljon hyviä kohtia, mutta valitettavasti myös paljon huonoja kohtia ja käsikirjoituksen aukoista mahtuu lentämään läpi koko Starfleet. Liika huumori, epäonnistuneet efektit ja sankareiden epänormaali käyttäytyminen ei myöskään miellytä. Toivottavasti Paramount tekee vielä Star Trek VI:n, sillä The Final Frontier olisi nolo testamentti. Toisaalta: en kyllä kyllästynyt kertaakaan koko elokuvan aikana".
Bittipostissa pisin vuodatus tuli koko lehteen viimeisen vuoden aikana pahasti pettyneeltä Jani Aholta, joka otti hampaisiinsa erityisesti mielestään liian pelipainotteisen 1989 marraskuun numeron, josta löysi vain 30 sivua ja risat varsinaista asiatekstiä (onko se vähän 80 sivun lehdessä?). "En toki odota lehtenne noudattavan Tecnopressin ammattilehtien sisällön tasoista linjaa, mutta mielekkään ja älyvapaan kirjoittamisen raja-aita on mielestäni jo karkeasti ylitetty. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni lehtenne sisältö palvelee nykyisellä tyylillään lähes ainoastaan noita väsymättömiä ilotikkujen vääntäjiä tai satunnaisia "mun koneeni on parempi kuin sun..." -kirjeenvaihtajia. Tietysti se on ihan ymmärrettävää, jos lukijakuntanne suurin volyymi löytyy em. henkilötyypeistä. Onko asia näin?"
* * *
2/90. Toimituksen Varaventtiili-palstalla taas juttua viruksista. "Suomessa mikronkäyttäjien kiusaksi tehdyt virukset ovat toistaiseksi vaivanneet lähinnä Amigan omistajia. Koska kiintolevyt eivät ole kovin yleisiä Amigan lisävarusteita, ovat vahingot jääneet suhteellisen vähäisiksi. Tyypillinen viruksen tuhoama levyke kun sisältää jonkun pelin piraattikopion, ja niitähän maailmalta löytyy.
PC-maailma sen sijaan on saanut olla tähän asti melko rauhassa. Mutta kehitys kulkee eteenpäin myös täällä Pohjolassa, ja PC-käyttäjienkään ei enää kannata suhtautua väheksyvästi viruksiin. Niitä liikkuu myös Suomessa, ja on aivan varmaa, että tulevaisuudessa yhä useampi mikron käyttäjä huomaa eräänä kauniina päivänä saaneensa kiintolevylleen kutsumattoman vieraan".
Uutispalstallakin riittää juttua ovelista virusohjelmista. "Electronic Arts on ilmoittanut, että sen Atari ST:n Star Command -pelissä on virus". Englantilainen Price Waterhouse kauppaa 26 minuutin virusvalistusvideota 120 punnalla.
"Cocom, läntisten maiden vientiä säätelevä elin on lieventänyt rajoituksia tietokoneiden myynnistä Neuvostoliittoon ja muihin itämaihin. Aiemmin suunnilleen mitään tietokoneita, joiden teknologia oli perus-PC:tä tai C-64:sta laadukkaampaa, ei saanut viedä itään", kerrottiin. Laaturajoituksia riitti silti yhä niin mallien, tehojen, grafiikkakorttien kuin kiintolevyjen koonkin osalta.
Nirvi arvostelee joulun hittipelit. Ensimmäisinä vuorossa ovat autopelit Power Drift, Turbo Outrun, Chase HQ ja Hard Drivin'. Nuo kaikki löytyvät minulta, huhtikuussa 1991 tein nimittäin parhaan tietokonepeliostokseni, kun löysin neljän autopelin kokoelman Wheels of Fire. Se oli myynnissä Kauniaisten Info-kirjakaupassa, joka ei toiminut pitkään. Kauppa sijaitsi Kauniaistentiellä kirjaston ja liikenneympyrän välissä. Sieltä ostin runsaasti Lucky Luke -albumejakin (Kauniaistentien ja Käsityönkadun välissä oli 90-luvun alussa myös irtokarkkikauppa Bom Bom, mutta se luovutti vielä nopeammin). Isä oli innoissaan ostoksestani, autohulluna hän rakasti myös autopelejä. Hard Drivin' oli tosin niin surkea, että sitä juuri ja juuri pystyi pelaamaan, Chase HQ oli erittäin ankea mutta pelaamiskelpoinen. Power Drift ja Turbo Outrun tarjosivat paljon ihania hetkiä.
Uutuudet-palstalla tiedotetaan paitsi Tapanimäen Moonfallin upeasta Amiga-demosta, myös suomalaisen Avesoftin julkaisemasta Tetris-tyyppisestä Coloris-pelistä. Moonfallista ei tietoa, ilmestyykö se ollenkaan, mutta Coloris on herättänyt jopa kansainvälistä kiinnostusta.
* * *
3/90. "PC:n omistaminen ei kannata Neuvostoliitossa. Joitakin tietokoneen omistajia on jopa murhattu, sillä tietotekniikasta on rajan takana kova pula, ja mustan pörssin hinnat ovat taivaissa", kertoi uutisosasto.
Kuusnelosen kylkiäiskauppaa, eli Jukka Tapanimäki arvosteli Commodoren viimeisintä yritystä nostaa C-64 ylös suosta ja lisätä hiljalleen hiipuvan koneen myyntiä. Light Fantastic -niminen paketti lupaili hyötysoftaa, pelejä, 3D-lasit ja valopistoolin. Totuus oli karu. Kolme valopistoolipeliä kärsivät ideoinnin köyhyydestä ja yksitoikkoisuudesta. 3D-lasit tuntuivat suorastaan huijaukselta, sillä linssien väriyhdistelmä vihreä / vaaleanpunainen ei toiminut, ja lisäksi linssit olivat aivan liian vaaleat suodattaakseen tarpeeksi väriä. Sitäpaitsi 3D-pelejä ei pakettiin edes sisältynyt. Hyötyohjelmista vain musiikin tekoon tehty The Music System tuotti tarpeeksi iloa. Blaze Out oli sentään tasalaatuinen monen pelin kokoelma menestysfirma Oceanin tuotannosta, ja Shoot'em Up Construction Kit oli ylistetty pelinteko-ohjelma, jolla pystyi vääntämään omia pystysuuntaan vieriviä ampumapelejä.
Samassa numerossa BITTI tiedotti, että USA:ssa kuusnelonen oli tehnyt todellisen surmansyöksyn, samoin Amigalla meni huonosti aktiivisen piratismin takia. ST oli luhistunut jo aiemmin. Niinpä jenkeissä tehtiin pelejä enää vain PC:lle. Käännökset muihin koneisiin tehtiin, jos tehtiin, Euroopassa.
Bittipostissa Nordic kirjoitti oman puolustelevan vastineensa niille, jotka valittelivat seikkailutarinoista ja roolipeliasiasta. Ja niitähän nähtiin Luolassa jatkossakin niiden iloksi, jotka moisia juttuja halusivat lukea.
Kuukauden huumorijuttuna BioBITTI. Mitähän sisäpiiritarinaa tähänkin sisältyi, eli paljonko tekemistä todellisuuden kanssa sillä oli?
* * *
4/90. Aiemmin Bittipostissa toimitus peräänkuulutti naisellista näkökulmaa niiltä harvoilta Bittiä lukevilta tytöiltä. Huhtikuun numerossa julkaistiin kolme kirjettä naispuolisislta lukijoilta. Vaan edelleen oli selvää, etteivät tytöt tunne vetoa tietokoneisiin. Miksi? Sitä toimitus kysyi vaan ei osannut vastata.
* * *
Pelit 1990 kevät. Tällä Rainbow Artsin ampumapelin X-Out kansikuvan koristamalla pelikirjalla ei ollut mitään uutta ihmeellistä tarjottavanaan. Artikkeleissa käsiteltiin lisenssipelejä, autopelejä, Macintoshin pelejä, outoja peli-ideoita, Quedexin ja Marble Madnessin kaltaisia pallonvierityspelejä, kuusnelosen klassikoita...
* * *
5/90. Wallulle oli tyrkytetty ylijäämäistä toimituksen Amigaa, minkä lisäksi hän sai haltuunsa piirto-ohjelmat Photon Paint 2.0 ja Deluxe Paint III. Uusi aikakausi alkoi Wallun taiteentekijän uralla, kun hän rupesi Bitissä pitämään lukua omasta edistymisestään tietokonegrafiikan tekijänä. Toukokuun numerossa siis "Tietokonegrafikoinnin alkeet" Wallun kertomana. Pyysi myös lukijoita lähettämään omat tietsikkatyönsä toimitukseen, jotta niitä voisi julkaista lehdessä.
* * *
6-7/90. Uutispalstalla uutisoidaan englantilaisen Federation Against Software Theft -järjestön eli FASTin perustamisesta, toimintaperiaatteesta ja menestyksekkäästä alkutaipaleesta. Tuija Linden taas kirjoitti piratismista kaksisivuisen artikkelin.
Jukka Tapanimäki kävi tutustumassa suomalaiseen pelitaloon, Avesoftiin, ja jututti omistajaa Jyrki "Jyker" Kummolaa, aina paljasjaloin kulkevaa Pertti Lehtistä sekä Karri Palovuorta.
Keskiaukeamalta löytyi Elvira, mistress of the dark -juliste sen kunniaksi, että Accoladelta oli tulossa peli hänestä. Elvira taisi olla ainakin joidenkin toimituksen jäsenten suosikkeja.
Bittipostissa "Get Best!" napisi lukijoiden kritiikistä. "Ja sitten jotkut idiootit ovat alkaneet valittaa liiallisesta mainostamisesta. Otetaanpa esim Zero 6/90 ja Bitti 4/90. Zerossa on sivuja 108, mainoksia niistä 40. Bitissä 80 sivua, joista mainoksia 19 sivua, elikkä 37 % ja 23.8 %, joten revi siitä, nimim. Mainokset alas! Oletkohan koskaan nähnyt lehteä, jossa ei mainoksia olisi, kysynpä vaan?! (Vartiotorni? - toim. huom.)
Toisaalta - kyllä minullakin olisi vähän huomauttamista: peliarvostelut! Ihan hyvinhän ne on arvosteltu, mutta miksi pelistä on vain yksi, usein naurettavan pieni (3x5 cm, lähettäkää suurennuslasi lehden mukana) valokuva. Zerossa esimerkiksi on yhtä arvostelua kohti joskus jopa 10 kuvaa. Ja muutenkin arvostelut saisivat olla samanpituisia kuin Chaos Strikes Back -arvostelu numerossa 4/90".
Toimitus vastasi: "Emme me ilkeyttämme julkaise valokuvien pienoismalleja, ja kyllä, Chaoksen pituiset arvostelut jossain tapauksissa olisivat enemmän kuin paikallaan. Mutta kun kysymys on tilasta. Isommat kuvat ja pitemmät jutut tarkoittaisivat noin kahta-kolmea peliarvostelua kuukaudessa. Jollain Zerolla on varaa maksaa 10 värierottelua per sivu, kiitos juuri noiden mainosten... ...Toivottavasti laatukommentti muuten ei tarkoittanut juuri Zeroa, tuota Pulttiboisin lehtivastiketta, jota voi kyllä ihailla laatunsa ilmoittamisesta jo kannessa".
* * *
8/90. Wallu jatkaa seikkailujaan tietokonegrafiikan maailmassa käyttämällä Amigan Handy Scanneria. Mustavalkoisen Punaniska-sarjakuvastripin ruudun skannaamisen jälkeen väritys Deluxe Paintilla. Homma sujui amatöörin puuhasteluna hitaasti, epäkäytännöllisesti ja runsain toilailuin, mutta valmistui viimein.
Softasäkissä Ultima IV:n arvostelu (91%). Vaan sitä ja Teittisen jalkapallopelien vertailua on tuskallista lukea johtuen siitä, että tekstin alle on pistetty runsasta grafiikkaa. Voi Wallu...
Bittipostissa jatkuu rasittava inttäminen ohjelmia kopioivien piraattien ja Toptronicsin Petri Lehmuskosken välillä.
* * *
9/90. Jarmo Östermanin käynti Chicagon viihde-elektroniikkamessuilla eli CES '90:llä nieli Bitistä kuusi sivua kaikkine oheen tökättyine mainoksineen. Nintendo-uutiset veivät tekstistä valtaosan.
Wallu julkaisi lukijoiden lähettämiä tietokonegrafiikkatöitä. Markku Alanen testasi Sega Megadriven. Keskiaukeaman AD&D: Secret of the Silver Blades -juliste kuuluu upeimpiin Bitin julkaisemiin julisteisiin. Bittipostissa piraattisota riehui täysillä.
Vitsijuttuna Shoot'em Up Review Kit, eli kirjoita oma räiskintäpeliarvostelusi -setti. Oheistan oman tekeleeni.
* * *
PC-Pelit 1990. 7. syyskuuta 1990. Asuttuani useita vuosia kahdestaan isän kanssa olin siis palannut takaisin äidin ja isäpuolen luo, ja kävin enää satunnaisesti isääni tapaamassa. Syyskuun alussa oli tiedossa vuoden viimeinen viikonloppu isän kanssa kesämökillä Pertunmaalla. Isä oli puhelimessa luvannut ostaa uusimman tietokonepelien vuosikirjan minulle. Tämän hän sitten tuli ostaneeksi. Huokaus. Eihän minulla PC:tä ollut, joten en tehnyt tällä PC-pelien arvosteluja yhteen koonneella teoksella mitään. No, koleassa mökissä palellen luin tätä opusta samalla kun odottelin, että isäni sytyttämä takka lämmittäisi sisäilmaa.
Tuttuun tapaan Jyrki J. J. Kasvi arvioi läjää peliohjaimia, ja arvosanoja tippui laidasta laitaan. QuickShot QS-113 ja Speedking lytättiin yhdellä tähdellä, Wico Ergostick ja Gravis olivat ne viiden tähden huipputikut. Äänikortteja vertailtiin, sotilaskonesimulaattoreita testattiin, Advanced Dungeons & Dragons -sarjan siihenastiset yhdeksän roolipeliä arvosteltiin. Autopelejä, tankkisimulaattoreita, tieteisroolipelejä, Ultima-pelit... jopa yrityspeleistä oli Risto Siilasmaa keksinyt kirjoittaa artikkelin. "Pelaamalla tietoa liikemaailmasta", hm. Ihan outo aihepiiri minulle. Kun tämän artikkelimäärän jatkoksi vielä lisättiin ne pakolliset pelien ratkaisuohjeet ja kirjan loppuun neljä sivua tekstiä PC-peleistä yleisesti, jäi itse arvosteluille vain 36 sivua tilaa. Ehkä PC-pelejä ei vuonna 1990 ollut enempää kuin 70.
* * *
10/90. Wallun jatkaessa omaa opetteluaan jatkaa Aki Korhonen Jenkkilä-palstaansa. Mika Rissa kirjoitti raporttia eurooppalaisten modemistien EuroConista Belgian Antwerpenissä. Nordic uskaltautui Peliluolan ulkopuolelle arvostelemaan neljä roolipeliä, joissa liikuttiin ydinsodan jälkeisessä tulevaisuudessa tai futuristisessa avaruudessa. Wallu ja Nirvi olivat vastuussa ilmeisesti melkein ensimmäisestä julkaistusta suomalaisesta, lähes kokonaan tietokoneella tehdystä sarjakuvasta.
* * *
Pelit 1990 syksy. Saipas isä ostetuksi tämän. Kansikuva on peräisin Tolkienin Lord of the Ringsin peliversiosta. Perustietoa pelistä on tässä - se julkaistiin vasta 1991.
Nirvi kirjoittaa siitä, onko peleillä tulevaisuutta ja ennustaa, että 2-3 vuoden säteellä konsolit ja CD-pelit tulevat valtaamaan alaa. PC:istä AT/386 VGA-näytöllä ja Amiga 500 tulevat myös selviytymään. Muilla koneilla tulee olemaan vaikeampaa. Vielä pessimistisempi Nirvin juttu käsittelee sitä, kuinka pelit ovat masentavan samankaltaisia keskenään ja monella tavalla toistensa klooneja ja kuinka peleistä löytyy niin paljon vikoja jotka syövät pelinautintoa jne.
Jukka Tapanimäki kirjoittaa pelien sankareista, Pacmanista Leisuresuit Larryyn. Hän esittää aika mielenkiintoisen pointin: "Vanhemman sukupolven suusta irtoaa herkästi kommentteja, että pelit ovat pelkästään meluisia ja banaaleja. Ehkä näkemyksen taustalla on juuri se, että yksinkertaisissa taitoon perustuvissa peleissä ei ole mitään tuttua samaistumiskohdetta, vaan ne vaikuttavat lähinnä jonkin vieraan sivilisaation tuotteilta".
* * *
11/90. Varaventtiilissä kerrotaan uudesta, parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevasta laista, joka Suomessa tekisi virallisesti tietokoneohjelmien kopioimisesta laitonta. Oli jo korkea aikakin.
Nirvi kävi Englannissa ECES-messuilla (European Computer Entertainment Show). Messujen takana oli iso kustannusyhtiö EMAP, joka julkaisi suurinta osaa Englannin tietokonelehdistä. Jo aiempina vuosina Nirvi oli kuvaillut hyvin alaikäisten tavararohmujen silmitöntä mellastusta niinä päivinä, jolloin messut olivat auki yleisölle, mutta nyt tämä messujen ikävimmän puolen kuvaus saavutti uudet mittasuhteet: "Helvetti on olemassa ja se sijaitsee Earl's Courtissa pelimessujen yleisöpäivinä. Oven ulkopuolella oli puolentoista kilometrin (ihan tosi!) pikku jono, joten arvatkaapa tunnelma sisällä. Se vastasi viiden hengen saunaa, johon on tungettu parikymmentä oliota. Tämä valtava lauma käänsi kaiken, mitä ei ollut pultattu kiinni ja osan pultatuistakin. Pateettiset jaloilla varustetut tavararöykkiöt kirjaimellisesti valuivat käytävillä ahnehtien ja ahnehtien yhä enemmän ja enemmän.
Oceanin osaston (ja turvamiesten) yli vyöryi massa, joka kymmenessä minuutissa teki selvää koko viikonlopun muovipussivarastosta. Yritteliäisyyspalkinnon saivat ne pikku ahnurit, jotka onnistuivat kääntämään Virgin Mastertronicin osastolta noin neljän metrin korkeudessa olevat isot mainostaulut. He jäivät kuitenkin kiinni ulko-ovella. Jälkikäteen firmojen edustajat luonnehtivat messuja kuitenkin normaalia rauhallisemmiksi.
Oi Herra, lupaan lopettaa kahvirahojen keräämisen kolehtihaavista, mutta kuolemani jälkeen älä pistä minua Earls Courtiin töihin!
Suoraan sanoen messujen siirtyminen EMAPin siipien suojaan ei ainakaan parantanut messujen tasoa. Kiinnostus tämäntyyppisiin sirkuksiin on tasaisesti laskemassa, koska pääasiassa firmat tulevat paikalle tekemään bisnestä, eivät jakamaan tavaraa pohjattomiin mustiin aukkoihin".
Bittipostin noloimman kirjeen arvonimen saa "Piracy is theft" -nimimerkin kirjoitus, jossa hän ilmoitti löytäneensä suomalaisen Avesoftin Tetris-tyyppisestä Coloris-pelistä Jukka Tapanimäen nimen, high score -listan kärjestä. Tuloksena oli yli satatuhatta pistettä. Kyseenalaiseksi seikan teki se, että nimi löytyi Coloriksen piraattiversiosta. Nimimerkki epäili joko Jukan pelaavan kopioituja pelejä tai sitten Bitin arvostelevan ns. "testiversioita" peleistä. Hän oli siis pelannut Coloriksen piraattiversiota ja sai kuulla kunniansa Bitin toimittajalta, joka samalla huomautti, että Tapanimäki oli pelannut Coloriksen esiversiota ja saanut tuloksensa sitä kautta jokaiseen kappaleeseen kyseistä peliä. Eihän pelejä itse tehnyttä henkilöä ole edes soveliasta epäillä piraatiksi.
Suuri ja mauton hautakivikilpailu oli tämän numeron pilajuttuna.
* * *
12/90. Peliarvosteluosastoa eli Softasäkkiä on vaivalloista selata näissä tämän ajan Biteissä. Lehden keskivaiheille, minne arvostelutkin laitettiin, kun oli pistetty niin paljon kokosivun ja aukeaman kokoisia mainoksia. Arvostelupuoli oli siis melkoisen hajanaista silppua, eikä etukäteen tiennyt jatkuvatko arvostelut seuraavalla aukeamalla vai kahden aukeaman päästä vai loppuivatko ne.
Takakannessa varoitus etukäteen uudesta MikroBITIN logosta. Ei se kuitenkaan lieventänyt järkytystä...
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti