Tällä viikolla minulla on talviloma, ja tiistaihin osuneen Runebergin päivän olin päättänyt viettää vähän muistettavammin. Vuosina 1972-1974 ilmestyneestä Sarjis-lehdestä minulle tuttu ja Puupää-hatulla vuonna 1988 palkittu Usko Laukkanen (1930-2000) on vähän tunnettu mutta erittäin lahjakas tekijä. Kvaak mainosti Tampere-taloon Muumimuseon oheen pystytettyä näyttelyä Laukkasen tuotannosta, joten ajattelin, että miksen lähtisi Tampereelle sitä katsomaan?
Oli runsaasti lunta maassa, nollakeli, ja satoi vähän räntää kun juna klo 9:24 lähti kohti Tamperetta. Perillä oltiin pikkuisen myöhässä, vasta vähän yhdentoista jälkeen eikä vähän ennen. Ei se kuitenkaan haitannut, arvelin että luppoaikaa jää silti vaikka keksisin ylimääräistä tekemistä. Kotiinlähtö koittaisi vasta neljältä, joten aikaa riitti.
Netistä tulostamani pikku kartan turvin koetin suunnistaa oudossa kaupungissa. Löysin lopulta perille Tampere-taloon ja Muumimuseoon. Katselin rauhassa Tuulikki Pietilän ja muiden rakentamia Muumi-kuvaelmia ja Toven kuvituspiirroksia. Materiaalia oli paljon, mutta jäin kaipaamaan enemmän vaihtelua. Pieni kyllästyminen sinänsä hienoihin kuvaelmiin pääsi iskemään. Ja juu, oli siellä niitä japanilaisia Muumi-faneja.
Laukkas-näyttely olikin sitten odottamaani suppeampi. Olihan siellä Masto ja Märssy- & Kapteeni Kidd -sarjakuvia, lastenkirjakuvituksia sekä muutama teinivuosina väkerretty sarjakuvalehti, mutta kai esiteltävää olisi löytynyt enemmänkin? Vai onko Laukkasen elämäntyö niin hajallaan ympäri maita ja mantuja, että on toivotonta koettaa kerätä kokoon enempää kuin mitä näyttely esitteli? Suppeudesta huolimatta minulle kävi selväksi, että Laukkanen tienasi leipänsä nimenomaan niillä lapsille suunnatuilla kuvitustöillä. Sarjakuvia ei ole paljon enempää kuin mitä Sarjis-lehdessä julkaistiin. Sarjikset olivat miehen intohimo, mutta niihin hän koko ajan kompasteli. Hirveästi projekteja - niin lastenkirjoja kuin sarjakuviakin - jäi kesken tai toteutumatta. Joko Laukkaselta katosi motivaatio, tai sitten kustantaja toppuutteli.
Kaikkein eniten ihastelin niitä kolmea piirrosta, jotka olivat esillä keskeneräiseksi jääneestä Taika-arkku -lastenkirjasta. Laukkanen työsti Taika-arkkua ilmeisesti 60-luvulla, ja tuo näyttelyn Satumaja-tunnuskuva on juuri se, josta oli tarkoitus tulla kirjan kansi. Kun katsoin Taika-arkkua varten tehtyjä piirroksia, mietin, että JUURI NOIN pitää lastenkirjakuvituksia tehdä. Tuo on SE OIKEA tapa. Osaisinpa minäkin. Esillä oli myös yksi käsikirjoitussivu, joka oli kirjoitettu täyteen korjauksia ja muutoksia. Laukkaselta jäi tarinan loppu kirjoittamatta, ehkä projekti jäi kesken koska hän kohtasi vaikeuksia tarinan lopettamisessa?
Ostin Tampere-talon shoppipuolelta 29 euroa kpl maksaneet Tove Janssonin kirjat Taikatalvi ja Taikurin hattu. Kolme romaania on jo ennestään, nyt kasvoi kokoelma. Vaikka onhan noita toki Akateemisessakin myynnissä.
Näyttelyiden lisäksi halusin käydä legendaarisessa Antikvariaatti Makedoniassa. Se osoittautui pienemmäksi kuin odotin. No, onhan siellä etuosa ja takaosa, mutta jotenkin odotin, että se olisi ollut oikein kunnon sali. Kirjojakin oli hirveästi, ei todellakaan pelkkiä sarjakuvia. Kysyin myyjältä, sattuisiko olemaan Zoom-lehtiä. Lisäsin vielä, ettei minulta tosin puutu kuin yksi numero, 42/1974. Myyjä katsoi koneeltaan ja sanoi, ettei ole sitä numeroa. Vuoden 1974 numerot 42, 43 ja 47 kuulemma puuttuvat vähän kaikilta, mutta niitä ei ole ollut tarjolla viime aikoina. Ostin sitten viisikymppiä maksaneen Corto Maltese Samarkandissa -albumin. Ottaen huomioon Makedonian hintatason, 50 euroa hyväkuntoisesta originaali-Samarkandista oli tuurilöytö.
Mitäs vanhoja Corto-painoksia minulta vielä puuttuu? Ensimmäinen CM Etiopiassa (1986), ensimmäinen CM Siperiassa (1984) ja ensimmäinen CM Sveitsissä (1989). Vaan nuo voi kaikki unohtaa, kun on kakkospainokset jokaisesta ja niissä on kylliksi.
Löysin sattumalta myös Aikakone-nimisen levydivarin. Suppeasta suomivinyylien valikoimasta huolimatta siellä oli mukavasti harvinaisuuksia, vaikkakin sellaisia jotka minulla jo on ja sellaisia jotka eivät kiinnosta. Seuraavat lähtivät sentään mukaan 50 euron yhteishinnalla:
Piirpauke: Ilahu illalla (1984)
Aika: Musta timantti / Katuvalot (1986)
Hector: Tilulilu / Bom-bau-bau (1981)
Liettyä Project: Tuntematon / Kivaa (1985)
Tori: Silloin tiesin sun lähtevän / Kulkuri (1984)
Tries: Thunderball / I Want Her (1978)
Ihanaa kun löytyi tuo Piirpauke. Se on vähän ärsyttänyt minua, kun Discogsissa sitä on tarjolla koko ajan vaikka kuinka paljon, mutta se ei ole kertaakaan tullut vastaani niissä divareissa, joissa olen käynyt. Aikakoneessa jouduin kuuntelemaan Jaakko Teppoa, mutta ei se harmittanutkaan niin paljon. Se Levyraati-laulu on aika hauska. Tosin minun muistikuvani mukaan Pirkko Liinamaa kyllä piti joskus rokkibiiseistäkin, jos ne vain saivat jalan vipattamaan.
Aikakoneen lähellä on toinenkin levykauppa, Sammakka-Pop sen nimi taisi olla. En käynyt siellä. Tiedä sitten, jäinkö jostain paitsi, mutta olihan tässäkin.
Onhan Tampereella toinenkin sarjakuvadivari, nimittäin Lukulaari. Se osoittautuikin oikein kunnon luolaksi. Pyörin alakerrassakin sekavien kirjahyllyjen keskellä "kerran täällä kuitenkin vain käydään, joten katsastetaan koko paikka" -asenteella, ja ajattelin että huh-huh. Löysin alakerrasta laatikollisen Karin pilapiirroskirjoja ja noukin mukaani 2000 julkaistun Karin parhaat 1951-54 -kokoelman, josta en ollut edes tietoinen. Yläkerrasta vielä ensimmäinen Turun Sanomien Muumi-kokoelma vuodelta 1978. Minulla oli tämä lapsena. Ostin siis nostalgiasyistä. Hintalappu varoitti, että opusta on väritetty, joten tsekkasin. Juu, yksi aukeama tusseilla väritetty, ja loppusivut, joihin on painettu muutama kuva juuri värittämistä varten, ovat saaneet väriä nekin. No, minullahan on nämä tarinat ennestään, Schildtsin ruotsinkielisinä ja WSOY:n suomenkielisinä versioina 1990-luvulta, joten ei se mitään. Yhteissumma 20 euroa. Nostalgialinssien läpi katselemalla kestän kauhistuttavan pölkkyfonttiladonnan.
Lukulaari-käynnin jälkeen oli vielä reilusti yli tunti aikaa ennen junan lähtöä. Samalta kadulta missä Lukulaari sijaitsee, eli Puutarhakadulta, löysin alekirjakaupan. Kävin siellä tappamassa muutaman minuutin aikaa, ja ostin Pat Gilbertin The Clash - Lontoo liekeissä -teoksen (Like, 2010) vitosella.
Minulla oli digikamera mukanani, muttei huvittanut ottaa valokuvia lumen peittämästä, lumisateen piinaamasta Mansesterista. Ei edes Tammerkoski inspiroinut. Siellä tosiaan satoi lunta lakkaamatta. Laantui välillä, mutta yltyi sitten uudestaan. Ja inhaa huomata viimein Helsinkiin päästessäni, että Hesassa satoi lunta ihan yhtä kovasti.
Sää olisi siis voinut olla parempi, mutta muuten tämä reissu onnistui yli odotusten. Mielessäni olivat oikeastaan vain Usko Laukkas -näyttely ja Makedonia, mutta kun tuli koettua myös Muumit, Aikakone ja Lukulaari ja kotiin tuotu tavarasaalis oli runsas, niin erinomaisestihan tämä matka meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti