Meikäläisellä ei ole enää Visa Electron -korttia. Aktiasta pyysivät minua konttoriin juttelemaan säästämisestä ym. raha-asioista. En ajatellut kostuvani moisesta keskustelusta mitään, mutta menin kun kerran pyydettiin. Lopputulos oli se, että Electroni leikattiin kahtia. Siinäkin oli kyse säästämisestä, koska veloittavat tililtä neljä euroa / kuukausi joka kortista. Minulla on nyt sitten enää tavallinen Visa jäljellä. Minua yritettiin houkutella laittamaan esim. 50 euroa säästöön joka kuukausi kasvamaan korkoa, mutta sanoin, ettei kiinnosta. Esplanadilla toimiva Aleksandria houkutteli minut joitakin vuosia sitten säästäjäksi, ja vaikka taloudellinen tilanteeni on koko aikuisikäni mennyt vuoristorataa, taivuin lopulta kokeilemaan heidän säästösysteemiään. Se kokeilu loppui lyhyeen, kun iski erityisen vaikeat taloudelliset ajat, ja säästöön siihen mennessä laittamani rahat palautettiin tililleni. Muutaman kerran myöhemminkin se sama firma otti yhteyttä kysyen, että josko kiinnostaisi yrittää uudestaan. Sanoin lopulta, ettei kannata enää ottaa yhteyttä. Vaikka olen nyt hyvässä duunissa, en uskalla enää ryhtyä moiseen, en Aleksandrian enkä Aktia Bankin kanssa.
Sain sähköpostitse PDF:n seuraavan firman lehden numeron sarjakuva-aukeamasta. Sen toisen työntekijän sarja on sivun mittainen, semmoinen kohtalaisella taidolla tehty harrastelijasarjakuva. Värikynäväritys vähän sattuu silmiin, mutta ei sentään onneksi ole mangavaikutteita. Omaan sarjaani ja esittelyyni olen tyytyväinen. Laitan sarjani tänne omalle sivustolle sitten muutaman päivän viiveellä.
Hyvin vähän käytän yhteiskunnan palveluja. Aktiassakin mainittiin sellaisia sanoja kuin matkusteleminen, harrastukset joihin menee tietty summa rahaa joka kuukausi, auto, ulkona syöminen, terveyspalvelut jne. jne. Minun elämääni eivät sellaiset kuulu. Pelkään, etten pystyisi selviytymään jokapäiväisestä elämästäni jos teen siitä kovin monimutkaista ja sisältörikasta. Niinpä pidän elämäni mahdollisimman yksinkertaisena ja mutkattomana. Syynä lapsuudentraumojeni aiheuttamat henkiset vauriot, niiden takia olen joutunut aina vähän kamppailemaan löytääkseni oman paikkani. Helppoahan se on pitää elämä huolettomana, kun on täydellisen hyvä terveys eivätkä naiset omine vaatimuksineen kuulu elämääni.
Aktian työntekijä kyseli kovasti paljonko tienaan kuussa. Olen ollut vasta kuukauden nykyisessä työssäni vakituisena, joten paha sanoa, mutta heitin jonkin arvion. Kyseli paljonko menee rahaa kuukaudessa mihinkin asiaan ja minkä suuruisia kännykkä-, sähkö- ja nettilaskuja saan. En minä osaa vastata tarkasti tuollaisiin kysymyksiin. Laskuja tulee, maksan ne, enkä paina summia mieleeni. Ruokakaupoissakaan en katsele hintoja vaan ostan mitä tarvitsen hintoja tarkkailematta. Niitä muutamia peruselintarvikkeita jotka pysyvät vuodesta toiseen samoina. En ostele mitään erikoista enkä järjestä vaihtelua ruokavalioon. En jaksa murehtia hinnoista kun murehdittavaa riittää elämässä muutenkin tällä kärsineellä ihmispololla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti