12.2.2014
Tänään työvuorossa aivoni sauhusivat taas Naavametsäläistarinoiden parissa. Nelonen ja seiska olivat työn alla. Hienoa, että seitsemännen eli viimeisen tarinan juoni tarkentui. Se tulikin tarpeeseen. Neljännen tarinan nimeksi ajattelin ensin "Nocturnea", mutta yritin miettiä parempaa nimeä ja keksin sellaisen kuin "Yö kätkee suojaansa". Viides on siis "Linnun elämää", kuudes "Hiirenhiljaa", seitsemännelle keksin tänään nimen "Musta pilvi" joka saa kelvata ellei parempaa tule. Olen hirveän huono keksimään tarinoilleni nimiä. Kiusaus on suuri jättää Tsirps-tarinat nimettömiksi, paitsi seitsemännen eli viimeisen nimeksi tulee ehdottomasti "Electroglide".
Keksin "Mustaa pilveä" varten aivan pähkähullun idean. Hieman epäilin kannattaako sitä toteuttaa, mutta miksei, kunhan sen toteuttaa hillitysti. Idean paisuttelu tuottaisi vain mauttoman, kornin lopputuloksen. Vähäeleisenä se toimii. Huh, keksin niin hulluja ideoita, että Tsirps-projekti tulee tosiaan tarpeeseen. Siinä voin päästää aivot höyryämään aivan surutta.
18.2.2014
Näin aivan mahtavan unen. Siinä oli järjestetty yleinen kilpailu kaikkein suurimmasta kokoelmasta, ihan mitä tahansa. Päätin esitellä uskomattoman sarjakuvakokoelmani. TV:stä tuli kuvausryhmä valtavan kokoiseen kotipalatsiini, joka oli kalustettu hienoilla puisilla lipasto/pöytätaso/hyllykkö-yhdistelmillä. Näitä oli siroteltu sinne tänne ympäri valtavaa salia. Monet hyllyköt olivat pullollaan sarjakuvia, jotka olin järjestänyt aakkosjärjestykseen. Yhdessä lipasto/pöytätaso/hyllykkö-yhdistelmässä oli aakkosjärjestyksessä ensimmäiset sarjakuvat, seuraavassa aakkosjärjestys jatkui, ja siitä eteenpäin ad infinitum. Yksi hyllykkö koostui pelkästään Aku Ankan taskukirjoista, joita minulla oli mittava määrä. Monissa hyllyköissä oli muuta henkilökohtaista omaisuuttani, ei sarjakuvia laisinkaan. Olin vasta äskettäin muuttanut tähän palatsiin enkä ollut ehtinyt tutustua kunnolla kaikkien hyllyköiden ja lipastojen sisältöön, saati että olisin hirveästi ehtinyt lukea noita sarjakuviani. Ilman etukäteisvalmisteluja esiinnyin telkkarimiesten edessä itsevarmoin elkein ja johdatin mikrofonia pidelleen, ällistyksestä aivan mykistyneen miehen hyllykkö/lipasto/pöytätasosetiltä toiselle. Pari tämmöistä toimi keittiöinä, niissä joku sukulaiseni oli parhaillaan laittamassa ruokaa. Hieman olin salaa huolissani siitä, että noita jotain muuta kuin sarjakuvia sisältäviä hyllykköjä kyllä riitti, mutta milloinkas tulee seuraava sarjakuvahyllykkö vastaan? Ainakin yhden lipaston laatikot näyttivät lisäksi tyhjiltä. Matti-enoni laittoi yhdessä keittiönä toimineessa pöytätasossa pizzaa, joka oli juuri tulossa uunista ulos.
Tässä vaiheessa valitettavasti heräsin. Minua ei herättänyt mikään, heräsin ihan itsestäni. Harmittavaa, sillä tuon unen olisin toivonut jatkuvan. Sarjakuvakokoelmani esittelyssä olin päässyt vasta niihin Aku Ankkoihin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti