Tänään sarjisfestareilla. Tämänhetkisestä elämäntilanteestani välittämättä menin ja tuhlasin 167,70 euroa sarjakuviin. Ostin Akateemisesta Lauri & Jaakko Ahosen Pikku Närhen, Piko & Fantasio -seikkailun Sieninevan sukuhauta ja kuudennen Sillagen. Kuudelta AK:ssa Juhani Tolvanen haastatteli Benoît Sokalia. Juttua tuli Sokalin tietokonepelien tekemisestä, Kraa-albumien teosta ja mahdollisesta paluusta Ankardon pariin, Ankardon tupakanpoltosta ja sen sellaisesta. Minulla oli mukanani Noces de brume -albumi, johon sain signeerauksen ja piirroksen. Ai että olin täpinöissäni, ja Sokalkin näytti yllättyneeltä albumin nähdessään ("French?", hän tokaisi ilahtuneena). "Merci beaucoup", sain riemultani kiitetyksi.
Sokal rupesi tekemään tietokonepelejä vaihtelun vuoksi. Samalla hän voi toteuttaa jatkuvan mielihalunsa saada musiikkiraita mukaan omiin töihinsä. Sarjakuvia piirtäessään Sokal tuskailee aina tunnelmaa luovan soundtrackin puuttumista. Tietokonepeleihin saa musiikin mukaan - toivottavasti joskus tulevaisuudessa sarjiksiinkin. Ankardoa mies piirtää rinnakkain Kraa-albumien kanssa. Kraa on yksi tarina, joka jakaantuu kolmeen osaan. Osat yksi ja kaksi on Wikipedian mukaan jo ilmestynyt. Tästä piti tulla alunperin tietokonepeli, jossa pelaaja olisi päässyt lentämään linnun tavoin. Moninaisista syistä johtuen peli jäi tekemättä, mutta Sokal toteuttaa idean joka tapauksessa - sarjakuvamuodossa. Tupakasta sitten... Lucky Luke menetti myrkkykeppinsä, mutta Ankardo jatkaa polttamista. Sokalin mukaan Ankardoa ei voisi kuvitella ilman tupakkaa. Tässä painavat nimenomaan visuaaliset seikat. Sokal itse ei nykyään polta kuin sikarin päivässä, mutta Ankardo on nuhjuisena, kaljaa litkivänä dekkarina juuri sellainen hahmo, jonka on esiinnyttävä rööki huulessa vaikka moralistit sanoisivat mitä.
Pääteltassa saaliiksi tuli kolme Blueberryä (Tsi-na-pah, Pitkä marssi ja Aaveheimo 20 euroa kappale), Natashan Valkea enkeli (15 €), neljä ensimmäistä Petri Hiltusen Väinämöistä (2 euroa kappale) sekä Ankardot Hukkunut saari ja Unelma horisontista (à 15 €).
Voi voi keräilysarjakuvien hintoja. Ankardoista Amerzonia 75 euroa, Valkoinen Cadillac satasen arvoinen. Blueberryn Kultainen luoti vain 65 euroa (olikohan kulunut kappale?), mutta Rautahepo, Teräskäsi ja Siouxien jäljillä 100-150 egen haarukassa. Pääteltassa oli enemmänkin mielenkiintoista mutta pikkuisen tyyristä sarjakuvaa. En ainakaan tässä tilanteessa kuluta Piko & Fantasioon New Yorkissa 35 ja puuttuviin Natashoihin 20-35 euroa. Anu & Antti -albumit saavat halpuudestaan huolimatta jäädä vielä myöhempään kertaan. Kaikkea tarjontaa en vaivautunut selaamaan, saaliini oli kuitenkin riittävän suuri.
Entä elämäntilanteeni? Muutoksia tapahtuu, olen tällä hetkellä kovan mylläkän keskellä. Hermostuttaa, pelottaa, huolettaa, mutta toivoa on. Paha vain, että piirtämiseen ei jää paljoa aikaa, mutta priorisointi on aina tärkeää. Toivon että pää kestää, ja etten joudu mihinkään mihin kyvyt eivät riitä...
Tätini henkivakuutusrahat tililläni auttavat omalta osaltaan, vaikka verottaja veikin osansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti