Ainut ilonaihe monien murheiden keskellä on, että 26. päivä tapahtuneen myllerryksen seurauksena RSS-syötteen lisääminen kotisivujeni blogipuolelle onnistui viimein. www.blogilista.fi tunnistaa viimein strippisarjaosastoni päivitykset, huraa! Vielä kun jaksaisi tehdä niitä päivityksiä sinnekin. Tällä hetkellä piirrän kovalla kiireellä Hypokritonia, koska en tiedä kauanko jaksan porskuttaa... En jaksa tehdä ihan parasta piirrosjälkeäni...
Sitten ikävä uutinen: viime lauantaina yritin soittaa tädilleni. Kuului vain ilmoitus, että numero ei ole enää käytössä. Soitin Folkhälsanin keskukseen, ja sain kiinni jonkun pomon, joka ilmoitti, että Britta kuoli 19. päivänä. Nainen väitti, että lehdessä on kyllä ollut ilmoitus. Kävin Hesarit läpi, mutten löytänyt mitään. Sain potilasasioista paremmin tietävän henkilön puhelinnumeron, johon saatoin soittaa maanantaina.
Ilmoitin heti vanhemmilleni. He kutsuivat minut sunnuntaina luokseen syömään, ja siellä sitten juteltiin asiasta. He pyysivät minua kysymään Folkhälsanilta, kuka järjestää hautajaiset. He kertoivat vielä, että he lukevat aina kuolinilmoitukset sekä Hesarista että Hufvudstadsbladetista, mutta Britan kuolinilmoitusta ei ole näkynyt.
Maanantaina eli eilen soitin, ja minulle kerrottiin, että Britalla oli kummitytär, joka kävi usein häntä tapaamassa. Hän hoitaa hautajaisjärjestelyt. Lehti-ilmoitusta ei ainakaan vielä tosiaan ole julkaistu. Folkhälsanissa on ollut muistopöytä, jolla on tiedotettu Britan poismenosta muille palvelutalon potilaille. Siinä kaikki.
Britta vietti viimeiset päivät Laakson sairaalassa, joka on monelle se päätepysäkki. Kurkkusyöpä sitten vei hänet - eikä hän edes polttanut. Minä olin hänen lähin sukulaisensa. Miehen veljenpoika. On joitain serkkuja, mutta he lienevät vielä kaukaisempia sukulaisia kuin minä. Minä taas menetin ainoan jäljelläolleen sukulaiseni isän puolelta. Nyt olen todellakin sukuni viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti